Jos on 35v, niin joko alkoi lähtölaskenta? Parhaat päivät takana
vai onko? Siis naisena, miehethän vanhenee kuin viini.
Ei enää vauva arkea, tulevaisuuden odotusta ja toivoa.
Kommentit (50)
Useimmat miehet vanhenee ihan yhtä hyvin kuin auringonpaisteeseen unohdettu majoneesi heinäkuun helteillä.
Ei vielä hyvä nainen. Tuon valitusmantran voi aloittaa ehkä 40+ aikaisintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla kuulostaa olevan hieman myöhään herännyt kolmenkympin kriisi. Se menee kyllä ohi
Tämä on neljänkympin kriisi!
Kolmenkympin kriisi tuli, kun olin 25v ja aloin sitten tekeen vauvoja.Mutta mitä nyt? Uusi vauva? Ero ja uusi mies? Mitä? Mitä tämä elämä enää antaa vanhalle naiselle?
Ap
Uusi vauva.
ow kirjoitti:
Aika lailla noin juu. Miehillä alkaa vastaava alamäki n.55v iässä, jos on pitänyt itsensä hyvässä kunnossa.
Naisilla on pitkä ja loiva alamäki, miehillä jyrkempi.
Naisenkin alamäki voi tulla kertarytinällä. Olin vielä 40v ikään asti kaunis, hoikka ja liki 10v nuoremman näköinen kuin ikäni oli. Mutta! Tein kaksi lasta nopeasti peräkkäin 40+ iässä ja nyt 45v huomasin täys-rupsahduksen tulleen. Lihoin, tätiydyin, tukka tippui päästä, naama valahti ja tuli bulldog- poskipussit... nyt sitten tasapainon kannalta näytän ikäistäni 10v vanhemmalta! :)
Se joka tuollaista miettii edes 40 ikävuotta niin on jo ikäänsä nähnyt rupsahtanut tuleva kauhukurppa!!
Ps. Ei koske minua koskaan... en ole ryppyjä tilannut, lahjoitin ne sulle! T: 70-luvulla syntynyt ja Alkossa kysyttiin juuri paperit.
Useimmiten kolmekymmentä on naisen virstanpylväs. Aineenvaihdunta muuttuu ja siiderivalaan elämä alkaa.
Meillä loppui asuntolaina kun oltiin 35 ja vanhempien velvollisuudet kun oltiin 41. Elämä on ollut niiden jälkeen helpompaa kuin koskaan.
Eikö teillä ole muuta mielessä kuin ulkonäkö?
Keski-ikäisenä on kivaa: on rahaa syödä ravintoloissa tai matkustaa vaikka talveksi etelään, jos huvittaa. Ostan kivan auton jos haluan, tai olen ostamatta, ihan itsestä kiinni. Pukeudun miten haluan. Harrastan mitä haluan. Muiden mielipiteet ei kiinnosta. Työelämässä saan valita useammasta itseäni kiinnostavasta tehtävästä, eikä tarvitse väkisin yrittää edetä uralla "koska niin kuuluu tehdä". Miehiäkin voi tapailla, jos haluan, mutta ei tarvitse siksi "koska kaikki muutkin". Jos joku yrittää kiusata, niin sanon ko. henkilölle suoraan, mitä ajattelen asiasta.
Eli: keski-ikä=rahaa, vapautta ja vähemmän sosiaalista painetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla kuulostaa olevan hieman myöhään herännyt kolmenkympin kriisi. Se menee kyllä ohi
Tämä on neljänkympin kriisi!
Kolmenkympin kriisi tuli, kun olin 25v ja aloin sitten tekeen vauvoja.Mutta mitä nyt? Uusi vauva? Ero ja uusi mies? Mitä? Mitä tämä elämä enää antaa vanhalle naiselle?
Ap
Voi voi, mitä puheita. Uusi vauva tai uusi mies ei tuontyyppistä ongelmaa ratkaise.
Itse voin sanoa nauttivani elämästä täysillä. Lapset ovat aikuisia, ja pärjäävät omillaan, ja miehen kanssa ollaan palattu ikäänkuin lähtöruutuun. Kumpikin ollaan enemmän tai vähemmän rupsahtaneita, särkyä ja kolotuksia on jo kummallakin, mutta muuten menee paremmin, kuin koskaan. Lapset ovat rakkaita ja äärettömän tärkeitä, mutta koskaan emme ole eläneet pelkästään heidän ehdoillaan. Ymmärsimme jo alussa, että lapset ovat lainassa, ja lentävät pesästä aikanaan, ja sitten meidän on pystyttävä jatkamaan keskenämme, niin kuin oli suhteen alussakin, ja annettava lasten elää omaa elämäänsä takertumatta heihin. Olen parikymmentä vuotta vanhempi sinua, ja tuntuu, että elän parhaita vuosiani. Toivon, että tätä jatkuisi vielä hyvän aikaa.
Mitä naurat? Butterface voittaa nätin pullukan, kysy vaikka yli lau dalta.