90-luvun nuori! Mitä kuului nuoruuteesi?

Ulkona piti leikkiä, kotiin takas kun katuvalot syttyy. Pokemonit oli kova sana, gogojakin tuli kerättyä. Lapsuuteen kuului puuhun kiipeäminen ja rymyäminen metsissä ja kallioilla, milloin oli polvet ja kyynärpää auki ku fillarilla kaatuili. Spugeja piti väistellä Helsingin ihmeellisessä idässä, tuntemattomille ei saanut puhua eikä ulko-ovea avata tv-lupatarkastajien pelossa. Remmiä tuli jos oikein hankalaksi heittäydyttiin. Polkupyörä tuli lukita siten ettei kukaan enää neljättä kertaa sitä sais siitä pihalta varastettua... edelliset kolme jo vietiin.

Voi apua. Olen syntynyt -92 ja minusta ysäri oli 10 vuotta sitten :D Älytöntä, että se alkoi todellisuudessa 30 vuotta sitten ja sitä muistellaan nykyisin jo nostalgisesti. Seuraavaksi onkin jo sitten 2000-luvun vuoro, joka minusta oli varsinkin 90-lukuun verrattuna jotenkin tylsä ja vastenmielinen vuosikymmen. Eikä vain teiniangstini vuoksi, vaan muutenkin.

Mutta näitä muistoja on hauska lukea!

Vierailija kirjoitti:

Voi apua. Olen syntynyt -92 ja minusta ysäri oli 10 vuotta sitten :D Älytöntä, että se alkoi todellisuudessa 30 vuotta sitten ja sitä muistellaan nykyisin jo nostalgisesti. Seuraavaksi onkin jo sitten 2000-luvun vuoro, joka minusta oli varsinkin 90-lukuun verrattuna jotenkin tylsä ja vastenmielinen vuosikymmen. Eikä vain teiniangstini vuoksi, vaan muutenkin.

Mutta näitä muistoja on hauska lukea!

Muistan vielä hyvin, miten tuonne 2000-luvun puoliväliin asti ysäriä pidettiin harmaana ja tylsänä vuosikymmenenä, jolla ei oikein ole omaa muistettavaa identiteettiä. Kasari oli kova sana, ysäri oli monesta lähinnä tuulipukuja, lamaa, harmautta ja noloa halpaa eurodancea. Ajan myötä noista kaikista tuli "cooleja ysärijuttuja", osittain myös mua nuorempien ihmisten toimesta. :)

vm84

Scooterin How much is the Fish....

Tosiaan ysärin jälkipuolen teininä voin vahvistaa, että meillä päin (pieni kaupunki Länsi-Suomessa) nuorison vapaa-ajanvietto pyöri vahvasti alkoholin ympärillä. Käsitykseni on, että paljon vahvemmin kuin nykyään, nykynuoriso tuntuu suorastaan raivoraittiilta. Hyvä, että joissain asioissa todella mennään eteenpäin.

Musiikissa oli paljon enemmän kapinaa ja säröä kuin nykyään. Punkkia, metallia ja konemusaa tuli kuultua paljon.

Elokuvat sen sijaan eivät olleen sen parempia kuin nykyään. Jo silloin ajattelin, että taitaa parhaat elokuvat olla tehty jo, kun nykyään tehdään vain Titanicceja. :)

Yhteiskunnan taholta meitä ei mielestäni valvottu ollenkaan niin paljon kuin nykynuorisoa valvotaan. Itse koin tämän hienona, nuoruus tuntui vapauden vuosilta. Varmasti asialla on kääntöpuolensa, olihan moni nuori silloin aivan heitteilläkin.

Pelasin paljon rooli- ja tietokonepelejä ysärillä, niistäkin hyviä muistoja. Varsinkin roolipelitouhusta, piirit olivat laajat ja niissä tapasi paljon ihmisiä, joista monista on jäänyt pysyviä ystävyyssuhteita.

Älylaitteiden puute oli nörttiydestäni huolimatta minusta suuri plussa. Ihmisiä tavattiin oikeasti, juteltiin ja syntyi spontaaneja tuttavuus- ja ystävyyssuhteita. Myös meille nörteille. Tätä aikaa eläneen silmin nykyinen puhelimilla kyhjöttäminen näyttää superankealta.

Siinäpä muisteluita.

vm84

Mun nuoruuteen kuului tärkeänä osana seurakuntanuoret, ja se oli aikaa jolloin sitä ei mun mielestä ainakaan katottu niin pahalla tai säälien, jos tunnustit olevasi uskis. Mulla oli anorakki joka oli täynnä Jeesus-pinssejä ja tussilla piirertty iso risti selässä. Ja voi miten meillä oli ihanaa nuortenilloissa, leireillä, Maata Näkyvissä festareilla jne. Tunteen palo oli jotain ihan ylimmällä levelillä olevaa. Sinänsä sitä samaa mitä muillakin nuorilla, sekoilua, tyhmää huumoria, hölmöilyä, ihastumisia, rakastumisia, seurustelua, seurustelujen loppumista, ystävyyttä, tunteita ihan äärilaidasta toiseen, itkettiin ja naurettiin yhdessä. Mutta ilman viinaa... Jotkut poltti tupakkaa, mutta juopottelua ei ollut meidän elämässä mukana. Toki kokeilut ja silleen... Ekat kännit oli kyllä sen porukan kanssa, mutta ei toki srk:n tapahtumassa. Se kuitenkin jäi vähälle, koska huomattiin että meillä on porukassa paljon hauskempaa ihan selvin päin. 

Gospel-musiikki oli huikeaa siihen aikaan, Exit, The Rain, Terapia, mitä näitä nyt oli. 

Se oli hyvää aikaa. Minusta tuli ihan tavallinen työtätekevä perheellinen asuntovelkainen ihminen. Uskon edelleen Korkeimpaan, vaikken kauhean paljon osallistu mihinkään.

Tuntuu kuin ysäri olisi ollut eilen, Tai korkeintaan kymmenen vuotta sitten. Vastahan minä pääsin ripariltakin!

Kuunneltiin Popedaa kaseteilta ja vähän myöhemmin cd-levyiltä. Oijoi! :)

Ja kuuntelen vieläkin Popedaa.

Paljon paheellisempaa ainakin oli kuin nykyteinin elämä. Ajeltiin poikien kanssa 90-luvun Hyvinkäällä ympyrää jollain rottelolla ja juotiin takapenkillä mansikkalikööriä. Aina 30 min välein tupakkatauolle. Silti en ollut mikään "pahistyttö" vaan aika tavallinen teini. Voi ihana, villi nuoruus.

Vierailija kirjoitti:

Mun nuoruuteen kuului tärkeänä osana seurakuntanuoret, ja se oli aikaa jolloin sitä ei mun mielestä ainakaan katottu niin pahalla tai säälien, jos tunnustit olevasi uskis. Mulla oli anorakki joka oli täynnä Jeesus-pinssejä ja tussilla piirertty iso risti selässä. Ja voi miten meillä oli ihanaa nuortenilloissa, leireillä, Maata Näkyvissä festareilla jne. Tunteen palo oli jotain ihan ylimmällä levelillä olevaa. Sinänsä sitä samaa mitä muillakin nuorilla, sekoilua, tyhmää huumoria, hölmöilyä, ihastumisia, rakastumisia, seurustelua, seurustelujen loppumista, ystävyyttä, tunteita ihan äärilaidasta toiseen, itkettiin ja naurettiin yhdessä. Mutta ilman viinaa... Jotkut poltti tupakkaa, mutta juopottelua ei ollut meidän elämässä mukana. Toki kokeilut ja silleen... Ekat kännit oli kyllä sen porukan kanssa, mutta ei toki srk:n tapahtumassa. Se kuitenkin jäi vähälle, koska huomattiin että meillä on porukassa paljon hauskempaa ihan selvin päin. 

Gospel-musiikki oli huikeaa siihen aikaan, Exit, The Rain, Terapia, mitä näitä nyt oli. 

Se oli hyvää aikaa. Minusta tuli ihan tavallinen työtätekevä perheellinen asuntovelkainen ihminen. Uskon edelleen Korkeimpaan, vaikken kauhean paljon osallistu mihinkään.

Meidänkin suht pienessä yläaste/lukiokoulussa oli sellainen uskistyttöjen porukka. Nämä taisivat ”tulla uskoon” riparilla tai isosena tms. Joka tapauksessa, nämä olivat ennen uskoontuloaan koulun cooleimpien poikien tyttöystäviä meikkeineen ja trendivaatteineen. Pojat varmaan pitivät heistä oikeasti koska nuo parit jatkoivat seukkailua vaikka tytöt tulivat uskoon ja alkoivat kulkea meikittöminä jossain kirppiskledjuissa. Oli hassun näköistä kun ne suositut urheilijapojat ja uskistytöt olivat porukka, mutta pointsit jäbille että ulkonäkö ei ollut tärkein kriteeri tytöissä.

Sain ensimmäisen CD-soittimen joskus ysärin puolivälin paikkeilla ja ensimmäinen levy oli Backstreet Boysin se eka levy.