Ajaako vauva/lapsi isän sohvalle?

Meillä Se on isä, joka ottaa lapset kainaloon. Minä tarvitsen tilaa ja siirryn tarvittaessa lasten sänkyyn. Parisuhde voi erittäin hyvin.

Meillä siirtyi mies varavuoteeseen. Vauva heräili ekan vuoden yli kertaa yössä, joten jos aioin nukkua yhtään ja selviytyä hengissä, oli helpointa pitää vauva vieressä, jotta pystyin nukahtamaan saman tien ja rauhoittelemaan vauvaa nousematta ylös ja virkistymästä suotta välissä. Lisäksi tietty välillä enemmän ja vähemmän huutoa. Mies taas halusi nukkua, joten halusi vaihtoi muualle nukkumaan, koska vauvan vieressä nukkuminen meni niin katkonaiseksi.

Eihän sinä vuonna hirveästi ollut parisuhdetta, vaan vauvanhoitosuhde molemmilla. Mutta en tiedä miten se olisi sitä parantanut, että minä olisin siirtynyt vauvan kanssa eri huoneeseen ja nukkunut ehkä vielä huonommin,.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:04"]

Meillä siirtyi mies varavuoteeseen. Vauva heräili ekan vuoden yli kertaa yössä, joten jos aioin nukkua yhtään ja selviytyä hengissä, oli helpointa pitää vauva vieressä, jotta pystyin nukahtamaan saman tien ja rauhoittelemaan vauvaa nousematta ylös ja virkistymästä suotta välissä. Lisäksi tietty välillä enemmän ja vähemmän huutoa. Mies taas halusi nukkua, joten halusi vaihtoi muualle nukkumaan, koska vauvan vieressä nukkuminen meni niin katkonaiseksi.

Eihän sinä vuonna hirveästi ollut parisuhdetta, vaan vauvanhoitosuhde molemmilla. Mutta en tiedä miten se olisi sitä parantanut, että minä olisin siirtynyt vauvan kanssa eri huoneeseen ja nukkunut ehkä vielä huonommin,.

[/quote]

Siis heräili yli 10 kertaa yössä.

Ei vauva aja isiä mihinkään sohvalle nukkumaan vaan minä!

Tarpeeksi iso sänky niin isä,äiti lapset ja kissat mahtuu kaikki hyvin :D

Kyllä meillä nuorimmainen kovasti yritti siinä 2v:na isäänsä ajaa pois meidän sängystä. Se mustasukkaisuus oli jopa huvittavaa, pieni mies komensi ja yritti jopa työntää isäänsä pois minun läheltäni ja itse tuppautui tilalle mun kainaloon :) Mutta ei mies lähtenyt ja pojan piti antaa periksi.

Kolme lasta meillä on keskellä nukkuneet, ens alkuun lähes joka yö, isompina satunnaisesti, kuitenkin viikottain. Siihen on sopeuduttu, onhan nuo myös miehen lapsia. Välillä jompikumpi meistä on toki häipynyt sohvalle nukkumaan, lähinnä silloin kun sänkyyn on tuppautunut pari lasta kerrallaan. Parisuhde on ollut ihan ok koko ajan.

Esikoisen ollessa vauva nukuttiin kaikki samassa huoneessa/sängyssä. Tuloksena se, että kun yöimetykset loppuivat mutta yöheräilyt eivät, ja tuli aika jakaa yövalvomisia, niin kumpikin oli uupunut jo valmiiksi, en vain minä. Mies on erittäin herkkäuninen.

Tokan kohdalla synnäriltä kotiuduttua mies meni työhuoneeseen nukkumaan ja minä vauvan kanssa parisänkyyn. Näin jatkettiin vajaa vuosi kunnes vauva alkoi nukkua pitemmät unet ja myös omassa sängyssä. Mies nukkui hyvin ja hoiti esikoisen vähäiset heräilyt. Minä pystyin rennosti imettämään tilavassa sängyssä lähes heräämättä ja huolehtimatta miehen unista. Tuloksena maksimaalisesti unta kaikille osapuolille ja onnellinen perhe. Parisuhde ei todellakaan mennyt miksikään.

Älkää kukaan uskoko vauva-aikana mitään muuta nukkumisjärjestelyohjetta kuin sellaista, joka takaa juuri teille parhaat unet!

Ei. Mies nukkuu omassa sängyssään ja lapsi omassaan, piste. Tähän meidän vauvat on totutettu ihan pienestä pitäen, eikä viereen ole otettu edes kipeää tai itkuista lasta. Saattaa kuulostaa julmalta, mutta olemme miehen kanssa molemmat herkkäunisia ja toisaalta levottomia nukkujia, eikä uni olisi ollenkaan yhtä syvää, jos jatkuvasti joutuisi varomaan pieniä ihmisiä sängyssä. Sitä paitsi parisuhdekin voi paremmin, kun voimme sängyssämme tehdä parisuhdejuttuja, eikä se ole koko pesueen unipaikkana. 

Uskon, että lapsi saa tarvitsemansa hellyyden kyllä valveillaoloaikanaankin, eikä vierekkäin nukkuminen ole välttämättömyys onnellisen ja terveen lapsen kasvulle :) 

Minä nukun vauvan vieressä isossa sängyssä ja mies vierashuoneessa. Näin on kaikkien yöunien kannalta paras. Seksielämääkin on! Vauvan nukkuessa vierashuoneessa tapahtuu vaikka mitä! 

Nyt tosin olemme aikeissa siirtää lasta (pian 1v.) omaan sänkyyn. Saa nähdä osaanko nukkua ilman pikku tuhisijaa. No isompi tuhisija tulee tilalle.

Kaikki muu on ihan toisarvoista, kunhan selviydytään jotenkin ehjin nahoin vauva-ajasta (=saadaan kaikki riittävästi unta). Kyllä sitä ehtii miehen kuorsausta kuunnella sitten loppuelämän.

Meillä lapsi nukkui kotiutumisestaan saakka omassa sängyssä, omassa huoneessaan.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:17"]

Ei. Mies nukkuu omassa sängyssään ja lapsi omassaan, piste. Tähän meidän vauvat on totutettu ihan pienestä pitäen, eikä viereen ole otettu edes kipeää tai itkuista lasta. Saattaa kuulostaa julmalta, mutta olemme miehen kanssa molemmat herkkäunisia ja toisaalta levottomia nukkujia, eikä uni olisi ollenkaan yhtä syvää, jos jatkuvasti joutuisi varomaan pieniä ihmisiä sängyssä. Sitä paitsi parisuhdekin voi paremmin, kun voimme sängyssämme tehdä parisuhdejuttuja, eikä se ole koko pesueen unipaikkana. 

Uskon, että lapsi saa tarvitsemansa hellyyden kyllä valveillaoloaikanaankin, eikä vierekkäin nukkuminen ole välttämättömyys onnellisen ja terveen lapsen kasvulle :) 

[/quote]

Näin myös meillä. Hetkeksi on saatettu ottaa lapsi viereen halimaan, jos on nähnyt pahaa unta, ja sitten palautettu omaan sänkyyn. Minusta olisi tosi kurjaa, jos en nukkuisi rakkaani vieressä.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:32"]

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:17"]

Ei. Mies nukkuu omassa sängyssään ja lapsi omassaan, piste. Tähän meidän vauvat on totutettu ihan pienestä pitäen, eikä viereen ole otettu edes kipeää tai itkuista lasta. Saattaa kuulostaa julmalta, mutta olemme miehen kanssa molemmat herkkäunisia ja toisaalta levottomia nukkujia, eikä uni olisi ollenkaan yhtä syvää, jos jatkuvasti joutuisi varomaan pieniä ihmisiä sängyssä. Sitä paitsi parisuhdekin voi paremmin, kun voimme sängyssämme tehdä parisuhdejuttuja, eikä se ole koko pesueen unipaikkana. 

Uskon, että lapsi saa tarvitsemansa hellyyden kyllä valveillaoloaikanaankin, eikä vierekkäin nukkuminen ole välttämättömyys onnellisen ja terveen lapsen kasvulle :) 

[/quote]

Näin myös meillä. Hetkeksi on saatettu ottaa lapsi viereen halimaan, jos on nähnyt pahaa unta, ja sitten palautettu omaan sänkyyn. Minusta olisi tosi kurjaa, jos en nukkuisi rakkaani vieressä.

[/quote]

Me emme ole ottanut viereemme halimaan, vaan ollaan halittu ja paijattu lapsen oman sängyn äärellä. 

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:17"]

Ei. Mies nukkuu omassa sängyssään ja lapsi omassaan, piste. Tähän meidän vauvat on totutettu ihan pienestä pitäen, eikä viereen ole otettu edes kipeää tai itkuista lasta. Saattaa kuulostaa julmalta, mutta olemme miehen kanssa molemmat herkkäunisia ja toisaalta levottomia nukkujia, eikä uni olisi ollenkaan yhtä syvää, jos jatkuvasti joutuisi varomaan pieniä ihmisiä sängyssä. Sitä paitsi parisuhdekin voi paremmin, kun voimme sängyssämme tehdä parisuhdejuttuja, eikä se ole koko pesueen unipaikkana. 

Uskon, että lapsi saa tarvitsemansa hellyyden kyllä valveillaoloaikanaankin, eikä vierekkäin nukkuminen ole välttämättömyys onnellisen ja terveen lapsen kasvulle :) 

[/quote]

Mä muistan lapsuudestani kuinka välillä tosissani pelkäsin pimeää ja ukkosta. Olisin halunnut vanhempien keskelle, mutta sinne pääsi vain aniharvoin. Muistan sen onnen kun sinne pääsi, eikä enää pelottanut. Omat lapseni saavat tulla viereen aina kun pelottaa. Välillä se lapsi siinä keskellä ärsyttää ja jopa vituttaa, mutta kun muistan kuinka kauheaa se oli olla yksin pimeässä ja pelätä niin se ärsytys kyllä kummasti lientyy. Mieluummin mulle vähän huonommat yöunet kuin pieni lapsi yksin pimeässä pelkäämässä. 

Me nukutaan kaikki samassa. Se on niiden huonompien unien arvoista kun pieni tuhisee isin ja äitin välissä. Aina vauva ei ole välissä mutta ei se tiedä mitä tapahtuu kun se nukkuu ;)

Jännä että mammat heti alapeukuttaa, jos joku haluaa pitää huolta parisuhteestaan/nukkuu liian kevyesti lapsi vieressään jne. Kuitenkin vauvan syntymän jälkeen avioerot yleistyvät selvästi. Lapsenkin etu on se, että vanhemmat hoitavat suhdettaan, eikä ketään ajeta pois omasta sängystään. 

Serkkuni perheessä lapset (7-  ja 5- vuotiaat) nukkuvat edelleen äidin kanssa. Isä nukkunut vuosia jo toisessa huoneessa. Näin siis menty siitä lähtien kun lapset syntyneet - lapset eivät vieläkään suostu nukkumaan omissa huoneissaan. Meillä lapset nukkuneet 1/2-vuoden iästä saakka omissa huoneissaan. Sitä ennen pinnasängyssä meidän sängyn vieressä.

Arvatkaa kumpi perhe on tyytyväisempi nykyiseen järjestelyyn?

Ei ainakaan meillä ajanut. Lapset nukkuivat jo heti alusta lähtien omissa huoneissaan. Vähän isompina änkesivät meidän väliin mutta se ei haitannut kumpaakaan.

Mun mies ei ikinä mennyt muualle nukkumaan, vaikka monena yönä sanoin että mennä vaan että jaksaa aamulla töihin. Yhdessä halus hoitaa, autto kanteleen ja keinutteleen vauvaa ja lämmitti maitopulloja.

Hmm, meillä parisuhdetta hoidetaan ihan muualla ja muilla tavoin kuin öisin nukkuessa... Ollaan nukuttu siten, miten parhaiten unta ollaan kaikki saatu. Seksin harrastamiseen on lukuisia muitakin paikkoja kuin se parisänky...