Lue keskustelun säännöt.
Ollaanpa rehellisiä, huomaatko joskus itselläsi narsistisia piirteitä
14.12.2020 |
Mä joskus syyttelen typeristä asioista muita ja olen opettelemalla opetellut ottamaan vastuun omista mokistani. Tyyliin unohdin avaimeni niin valitan, että mies ei muistuttanut että ne pitäisi ottaa mukaan. Kyllä mun pitää ihan itse muistaa.
Kommentit (40)
Naljailen helposti muille (esim. kun jokin asia ei mene putkeen) ja hieman nautin muiden epäonnesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan useinkin. Kaikilla niitä on. Narsismi sen sijaan on harvinainen persoonallisuushäiriö. Kspää voi olla ihan muutenkin vaan.
Kyllä, koen olevani hieman narsistinen. En osaa sanoa rakastavani perheenjäseniäni, en ole kovin kiinnostunut muiden asioista ja puhun helposti päälle. Sairaudet jossain määrin ärsyttävät minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ihmisissä on narsistisia piirteitä ja se on ihan tutkittu juttu. Kenellä enemmän ja kenellä vähemmän. Mutta pahaksi se muuttuu niillä kenellä niitä piirteitä on enemmän.
Kylllä varmasti huomaaan. Mut on jo 3 vuotiaaasta lähtien koulutettu klassisen musiikin kauttta pyrkimään täydellisyyyteen musiikissa ja siinä vieeleä 15 vuottta syrjäytminen pimennysverhoilla 20 neliöön huoneeessa lukulampun valossa oman mielen kanssa painiskellen ja koko ikä kilpaurheiilua harrastanut lisäääksi. Varsmasti olen narrsisti.
Toi onn esim tuo 15-20 vuottta pimeääsä huoneeessa yksi kertaa päivässä syöden käymätttä ulkona muutakuin tuosta 5 vuotta tupakallla ulkona on selllainen suorite etttä varmaan yksikään maailmasssa edes elinkautisvanki siiitä teee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ihmisissä on narsistisia piirteitä ja se on ihan tutkittu juttu. Kenellä enemmän ja kenellä vähemmän. Mutta pahaksi se muuttuu niillä kenellä niitä piirteitä on enemmän.
Kylllä varmasti huomaaan. Mut on jo 3 vuotiaaasta lähtien koulutettu klassisen musiikin kauttta pyrkimään täydellisyyyteen musiikissa ja siinä vieeleä 15 vuottta syrjäytminen pimennysverhoilla 20 neliöön huoneeessa lukulampun valossa oman mielen kanssa painiskellen ja koko ikä kilpaurheiilua harrastanut lisäääksi. Varsmasti olen narrsisti.
Toi onn esim tuo 15-20 vuottta pimeääsä huoneeessa yksi kertaa päivässä syöden käymätttä ulkona muutakuin tuosta 5 vuotta tupakallla ulkona on selllainen suorite etttä varmaan yksikään maailmasssa edes elinkautisvanki siiitä teee.
Mä en ollut vankilasssa vaan omassa huoneessani tuon ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan toki, kontrollointia ja syyttelyä, vastuun välttelyä. Manipulointiakin joskus, projisointiakin. Ikä on kyllä auttanut näihin ja tunnistan ne helpommin. Puolisoni on persoonallisuushäiriöinen ja kyllähän ne piirteet helposti tarttuukin, sitä herkästi vajoaa samalle tasolle ja alkaa pelata hänen säännöillään. Ja kyllähän terve narsismi kuuluu ihmiseen.
Kyllä huomaan narsistisia piirteitä joissain käyttäytymismalleissani. Mielessäni saatan ajatella esim, että tapailemani miehen tulisi muuttaa suunnitelmiaan ja venyä yhtäkkiä ehdottamiini aikatauluihin (esim tapaamaan minua lyhyellä varoitusajalla, vaikka hänellä olisi jo muuta suunniteltuna). Saatan loukkaantua jos hän ei toimikaan kuten mielessäni olin ajatellut. Ei yhtään reilua.
Tällainen kontrollin tarve ja hetkelliset kuvitelmat siitä että toisen elämän tulisi yhtäkkiä pyöriä ympärilläni silloin kun se minulle on sopivinta on raskas piirre itsessäni. Teen koko ajan parhaani, että käsittelisin pettymykseni itsekseni enkä loukkaantuisi hänelle pääni sisällä yhtäkkiä keksityn suunnitelman mentyä pieleen.
Nautin myös ihailusta ja salaa siitä, jos koen olevani jossain parempi kuin muut. Tämä tosin lienee yleisinhimillisen narsistinen piirre, epäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään puhua itsestäni ihan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tykkään puhua itsestäni ihan liikaa.
Normaalia? Ihmisen aivoissa syttyy joku mielihyväalue, kun hän kertoo itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ihmisissä on annos narsismia, myönsipä sitä tai ei.
Tätä en kanssa oikein tajua. Jos kaikissa on narsismia, niin miksi se on persoonallisuushäiriö, jos sitä on "liikaa"? Totta kai se tekee ihmisestä huonommin toimivan ja sopimattomamman ihmissuhteisiin, yhteistyöhön jne. Mutta toisaalta narsisti myös handlaa hyvin vaikka yrityksen johdossa toimimisen, koska on riittävän itsekeskeinen ja säälimätön siihen. Mitenhän maailma pyörisi, jos kaikki olisi herkkiä empaatikkoja? Esimerkiksi Steve Jobs oli tunnettu hirveästä luonteestaan ja narsistisista piirteistään. Hän oli inhottava perheenjäsen, mutta tehokas ja kekseliäs bisnesmies. Ilman tietynlaista luonnetta ei varmaan olisi pitkälle päässyt.
Toisin kuin jotkut pässinpäät luulevat, älykkyys ei millään tavalla korreloi narsistisen persoonallisuushäiriön kanssa. Narsisti on myös mieleltään niin herkkä (kyllä, HERKKÄ) ja hauras että hänen lopulta mokatessaan tulee rumaa jälkeä.
On myös myytti että narsisti on PAREMPI johdossa kuin muut persoonallisuustyypit. Narsisti palvelee itseään mutta et välttämättä halua olla hänelle töissä. Häikäilemättömyys on kovin rajallinen voimavara.
Toki tavalliset tasapäät eivät ymmärrä mustavalkoisten olettamustensa ulkopuolelle jäävistä asioista hölkäsen pöläystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla tosiaan on narsistipiirteitä mutta eiköhän klassisen narsun merkit täytä se, joka ei oikeasti edes tajua olevansa narsisti vaan ihan todella uskoo siihen että kaikki on aina muiden syy ja heitä vastaan hyökätään joka asiassa. Eivät huomaa omaa manipulointiaan ja muita sairaita käytösmalleja vaan ovat tähän oikeutettuja.
Itsessäni tunnistan sitä, että saatan välillä manipuloida ihmisiä esim. kaverisuhteissa toimimaan haluamallani tavalla (aika harmittomissa asioissa kuitenkin) ja nautin suunnattomasti (liikaa) huomiosta ja siitä että koen olevani parempi kuin muut🤷🏼♀️ Yritän kiinnittää kovasti huomiota tähän käytökseen päästäkseni siitä eroon, mutta ihmisten ihailu j huomio on minulle kuin huumetta.
Toisten syyttely omista mokista kuuluu pikkulasten kehitysvaiheisiin. Valitettavasti osa on aikuisena ihan samanmoisia. Eikä tämä katso mitään koulutusta sun muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä huomaan olevani hyvä manipuloimaan. Joudun aika ajoin miettimään motiiviani. Miksi sanon mitä sanon? Yritänkö vain vaikuttaa toiseen vai manipuloida? Missä menee raja?
Ja miksi sitä teen on se, että haluan, että asiat menisivät minun makuni mukaan.
Mutta narsismini loppuu tähän. Jos asiat eivät mene niin kuin minä haluan, niin en lähde syyllistämään enkä uhkailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ihmisissä on annos narsismia, myönsipä sitä tai ei.
Tätä en kanssa oikein tajua. Jos kaikissa on narsismia, niin miksi se on persoonallisuushäiriö, jos sitä on "liikaa"? Totta kai se tekee ihmisestä huonommin toimivan ja sopimattomamman ihmissuhteisiin, yhteistyöhön jne. Mutta toisaalta narsisti myös handlaa hyvin vaikka yrityksen johdossa toimimisen, koska on riittävän itsekeskeinen ja säälimätön siihen. Mitenhän maailma pyörisi, jos kaikki olisi herkkiä empaatikkoja? Esimerkiksi Steve Jobs oli tunnettu hirveästä luonteestaan ja narsistisista piirteistään. Hän oli inhottava perheenjäsen, mutta tehokas ja kekseliäs bisnesmies. Ilman tietynlaista luonnetta ei varmaan olisi pitkälle päässyt.
Toisin kuin jotkut pässinpäät luulevat, älykkyys ei millään tavalla korreloi narsistisen persoonallisuushäiriön kanssa. Narsisti on myös mieleltään niin herkkä (kyllä, HERKKÄ) ja hauras että hänen lopulta mokatessaan tulee rumaa jälkeä.
On myös myytti että narsisti on PAREMPI johdossa kuin muut persoonallisuustyypit. Narsisti palvelee itseään mutta et välttämättä halua olla hänelle töissä. Häikäilemättömyys on kovin rajallinen voimavara.
Toki tavalliset tasapäät eivät ymmärrä mustavalkoisten olettamustensa ulkopuolelle jäävistä asioista hölkäsen pöläystä.
Kaikki tietää, että narsistit on huonoja ja vahingollisia johtajia, että mitään myyttiä heidän hyvyydestään ei ole olemassa. Päinvastoin he on hyvin tiedostettu ongelma. Valitettavan usein silti luikertelevat johtotehtäviin ja ovatkin sitten riski koko firmalle.
Jullukki kirjoitti:
En huomaa,jokaisen omat mielipiteet ihan sama,ja en kyl täytä ees narsistisii piirtei..enkä länkytä..perustelen sanomani.En säti hauku muita.Narsisteja on paljon nykyään,naapureina tuttuina..Hyi inhoon.Eläkää omaa elämää,niin tääkin.
Vaikutat vittumiselta kretiiniltä (synnynnäisen hypotyroidismin vuoksi wammaiseksi jäänyt) ajatustesi ja kirjoitustapasi vuoksi. Olisit parahultaisen potentiaalinen uhri kiusaamiselle.
Tottakai. Kai kaikissa niitä joissain tilanteissa jonkin verran on. Ja osittain niitä varmasti jopa tarvitaan, koska ne auttaa pitämään puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ihmisissä on annos narsismia, myönsipä sitä tai ei.
Tätä en kanssa oikein tajua. Jos kaikissa on narsismia, niin miksi se on persoonallisuushäiriö, jos sitä on "liikaa"? Totta kai se tekee ihmisestä huonommin toimivan ja sopimattomamman ihmissuhteisiin, yhteistyöhön jne. Mutta toisaalta narsisti myös handlaa hyvin vaikka yrityksen johdossa toimimisen, koska on riittävän itsekeskeinen ja säälimätön siihen. Mitenhän maailma pyörisi, jos kaikki olisi herkkiä empaatikkoja? Esimerkiksi Steve Jobs oli tunnettu hirveästä luonteestaan ja narsistisista piirteistään. Hän oli inhottava perheenjäsen, mutta tehokas ja kekseliäs bisnesmies. Ilman tietynlaista luonnetta ei varmaan olisi pitkälle päässyt.
Narsistit ei ole hyviä johtajia kuin omasta mielestään. Hyvä johtaja on sellainen joka saa henkilökunnan tekemään parastaan ja pysymään talossa ja yrityksen tuottamaan mahdollisimman hyvin. Narsisti saattaa potkia pellolle parhaat työntekijät, jotka kokee uhaksi itselleen. Narsisti ei ajattele yrityksen parasta, vaan omaansa.
Ehkä ihan vähän ja harvoin, sanoisin ennemmin terveellinen itsekkyys ja sekin kohtuuden rajoissa.
Aivan. Ongelma se on vain silloin, jos se on määräävä ominaisuus.