Ei puhu, ei pussaa = mieheni
alkaa mitta täyttyä. Ihan hyvä että tuo leipää pöytään, mutta ihan älyttömiä sen työpäivät aamulla menee aikaisin ja tulee illalla myöhään jos tulee, joskus jää yöksi jos ollut töitä pidemmällä. Ikinä ei tiedä etukäteen millainen päivä on tulossa eli mitään ei voi suunnitella etukäteen. Kun tulee joskus aikaisemmin kotiin niin katsoo telkkaa ja näpyttää kännykkää...ei kiinnosta kun yritän mennä lähelle ym.
läheistyyttä saan kun seksiä harrastetaan mutta ei muuten. Ei puhu muuta kun ne pakolliset arjen asiat ja pinta puoliset kuulumiset...yksin saan puhella...hän on joojoo mies. Lupailee paljon mutta mitään ei tapahdu. Turha asioista huomauttaa, olen yrittänyt nätisti ja rumasti ja mikään ei tehoa. Kuin asuisi tunnevammaisen kuuromykän kanssa... kannattaako odottaa että tilanne muuttuisi?
Kommentit (13)
Aleksitymia (sanatarkasti: ei sanoja tunteille) tarkoittaa persoonallisuuden piirteistöä, jolle on ominaista vaikeus tunnistaa omia tunteita ja erottaa niitä ruumiillisista tuntemuksista, samoin kuin vaikeus kuvata tunteita muille. Aleksitymiaan kuuluu myös ulkoisen maailman yksityiskohtiin ja tapahtumiin keskittyvä ajattelutyyli, jossa mielikuvituksen käyttö on vähäistä.
Minä erosin. En kadu.
:/ Onko siitä siis vähitellen tullut tuollainen? Tuskin häneen tollaisena kuitenkaan rakastuit kun tapasitte? Voisiko tossa olla jotain masennustakin tai muuta mt-ongelmaa takana..?
Hiljainen on ollut aina, mutta ennen huomioi enemmän tuli lähelle ym. mutta aina anteeksi pyytäminen on ollut toisi vaikeeta, ei ymmärrä että loukkasi vaikka yritän kertoa mikä minusta tuntui pahalta... Pitää pyytää pyytämään anteeksi. Onko normaalia? Ei minun mielestä.
Yritän saada rauhallista keskustelua aikaiseksi jos tulee tänään kotiin...
-ap
Sama ongelma täällä. Ei mitään todellista vuorovaikutusta miehen kanssa, jopa välttämättömät asiat jäävät käsittelemättä. Olen yksinäisempi kuin yksin.
Tulisitko ilman ukkoasi taloudellisesti toimeen?
Jos et, niin hyväksy tilanne. Se raataa kertomasi perusteella itsensä kipeäksi ja stressantuneeksi.
Mitä sä itse duunaat? Paljon sä tuot fyrkkaa talouteen? Jos yhtä paljon mutta olet myös tunne-elämältäsi antavampi, niin sitten sulla on varaa vaatia, että ukonkin pitäisi olla. Mutta jos se käyttää vielä ilmeisen vähän vapaa-aikansa sun emotionaalisten tarpeiden huolehtimiseen, kun ensin on hoitanut sen materiaalisen puolen, niin sitten ei kuulosta hyvältä.
Jos ukko ei riitä, ota ero ja etsi uusi ukko. Tosielämässä se ei tosin ole aivan niin kivuton ja silkkaa henkistä kasvua ja onnea sisältävä projekti kuin täällä annetaan ymmärtää. JOskus huono mies on parempi kuin ei mitään miestä. Joskus tietysti ei. Elämä on valintoja.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 12:22"]
Hiljainen on ollut aina, mutta ennen huomioi enemmän tuli lähelle ym. mutta aina anteeksi pyytäminen on ollut toisi vaikeeta, ei ymmärrä että loukkasi vaikka yritän kertoa mikä minusta tuntui pahalta... Pitää pyytää pyytämään anteeksi. Onko normaalia? Ei minun mielestä.
Yritän saada rauhallista keskustelua aikaiseksi jos tulee tänään kotiin...
-ap
[/quote]
Kauheaa kidutusta olla tuollaisen kanssa, itsekin kokenut vastaavaa. Kannattaa erota.
Itsellä pienemmät tulot, mutta silti ei miehen tuollaisia päiviä tarvitsisi tehdä meidän toimeentulon eteen. Yhteisten menojen jälkeen hänelle jää reilusti käteen omiin juttuihinsa noin 1500 € ainakin kuukaudessa. Mikä on niin paljon enemmän kun mulla että ukolla ei ole kyllä rahan kanssa ongelmaa. Säästöissäkin 5x enemmän kun mulla.
Oletko varma, ettei miehelläsi ole toista naista?
En ole varma, se on näynyt useasti mielessä... Ja olen siitäkin häneltä kysynyt, mutta lupailee ettei ole muita ja lähes nauraa mun epäilyille.
On inhottavaa kun on paljon kysymyksiä ja tuntuu ettei mihinkään saa vastausta. Olisi melkein helpottavaa kun saisin syyn selville miksi on tuollainen. Vaikka vastaus ei olisikaan mieluinen, mutta ainakaan ei tarvitsisi miettiä eri vaihtoehtoja ja pohtia syitä tähän kaikkeen. -ap
No mitä jos sää menisit puhumaan tästä avauksesta ja mietteistäsi ja tunteistasi yhä sille sun miehelle.
Olen itse ollut tässä suhteessa 15 vuotta ja me ollaan kumpikin valmiita hakemaan uutta työpaikkaa jos ei arki toimi missä perhe elää.
Sinun mies on sanallisesti mitä on, minusta on outoa että valitat siitä. Jos sinä tahdot enempi kosketusta, romantiikkaa tms niin varmasti se pitää miehelle sanoa. Jos miestä ei sinun halut kiinnosta niin sitten voisi miettiä tuota eroasiaa enempi mutta en ainakaan itse eroaisi jos jotain vähän vihjailee tai väärään aikaan vaatii ja tulee riita.
En tiedä miten tuo liittyi aloitukseesi -mies tuo ruuan pöytään- eli sinä olet kotona ja teillä on asiasta vääntöä(kö)?
Vai onko se ainoa hyvä asia että ansaitsee perheen rahat? Ja sitten napinat työajoista.. Mikä sinulle kelpaisi? Entä miten itse voisit muuttaa teidän tilannetta?
Jos menet lähelle ja kaivaudut syliin niin työntääkö sinut pois?
Vai tarkoitatko ettei mies itse tule ja koske kuten tahtoisit ja se puute häiritsee?
Miten mies sitten vastaa kun sanot että tahdot ihan vaan olla sylissä? Vai yhä: onko tämä sinun tulkintaa ja mies kuvaisi tilannetta toisin.
Ei vaan rakasta sua enää,olet pelkkä hätävara johon voi pussit tyhjentää, varmasti pitää eri paikkakunnilla muita varoja, usko pois.
Miksi naiset haluaa roikkua rentuissa, pelkän ulkonäön takia vai mikä siinä on? Kaiken lisäksi rentut pitää teitä vaan pilkkanaan, pettää ja valehtelee, kenties hakkaa. Silti itkette perään, teette itse itsestänne naurunalaisia kynnysmattoja.
Perus suomalainen mies? Sellasta se on. Tuskin ajan kuluessa muuttuu...