Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä jos ei meinaa jaksaa lapsen kanssa?
14.12.2020 |
Lapsi on aina ollut todella voimakastahtoinen ja huutaa kaikesta mikä ei mene oman mielen mukaan, siis ihan pikkuasioistakin kuten jos joku yläkaappi vaikka on jäänyt auki ja hän haluaisi että se on kiinni niin huutaa tai jos vaikka saippuapullo on tarkoituksella kyljellään lavuaarin vieressä jotta sieltä saisi helpommin loput ulos mutta lapsi haluaa että se on pystyssä niin alkaa huutamaan ellen heti sitä nosta. Jne jne. Ja meillä ei todellakaan hypätä lapsen jokaisesta käskystä vaan otetaan lapsen kiukku vastaan, lohdutetaan mutta saippuapullo on niin kuin aikuinen päättää. Lapsi kuitenkin komentaa koko ajan jotain. Hän saa päättää monesta omasta asiastaan ja valita omia asioitaan eli niissä hän saa vaikuttaa paljonkin. Mutta tietenkin suurin osa kaikista asioista on niin kuin aikuinen päättää.
Hän myös kaipaa tauotta täyttä huomiota. Jos pesen hampaat niin hän pyörii jaloissani ja yrittää töniä minut kumoon. Jos täytän tiskikonetta niin hän ei halua auttaa eikä vaikka leikkiä siinä vieressä vaan yrittää vain repiä alakorin irti. Jos puhun vaikka vakuutusyhtiöön lyhyen puhelun niin lapsi kävelee vaikka tahallaan seinää päin ja tarkoituksella satuttaa itsensä että saisi huomiota. Kuitenkin leikin hänen kanssaan paljon, kannustan, opetan uusia asioita jne eli hän saa paljon hyvää huomiota.
Alan olla aika poikki. Miehellä on paljo omia ongelmia, masennusta ja muuta joten joten hän ei oikein jaksa olla lapsen kanssa. Siksi en melkein koskaan pääse yksin minnekään paitsi lenkille alkuyöstä kun lapsi jo nukkuu. Eikä mies jaksa muutenkaan minua tukea. Ja minullakin on omia terveyshuolia. Tukiverkkoja meillä ei ole.
Sanoin neuvolassa väsymyksestä ja sain puhelinnumeron että varaa aika psykologille mutta ne ajat menee todella pitkän ajan päähän enkä tiedä onko se se apu mitä eniten tarvisin. Lapsi oli pari kertaa hoidossa mutta siitä seurasibcain enemmän ongelmia sillä sitten hän oli monta päivää todella itkuinen ja huomionkipeä ja se väsytti minua paljon enemmän kuin se pieni oma aika auttoi.
Neuvoja? Lapsi on siis 2 jos sillä on merkitystä.
Kommentit (41)
Kannattaa lukea Liisa Ahosen väitöskirjaa, sieltä saa hyviä vinkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi päiväkotiin ja mamma töihin.
Lapsella voi olla vaan haastava luonne ilman, että on erityislapsi. Oma lapsi on vastaavanlainen, saa kilarit, jos joku asia ei ole hänen haluamallaan tavalla - esim jos verho on auki ja olisi halunnut sen olevan kiinni. Tuollaisia pikku juttuja aikuisen näkökulmasta.
Minulla vaan se ero, että olen alusta asti ollut lapsen kanssa kaksin. Mies kyllästyi kahdessa viikossa vauvan itkuun ja lähti.
Kun lapsi oli 2v, en minäkään saanut juuri muuta tehtyä kuin oltua lapsen kanssa. Kävimme usein päivällä lounaspaikoissa syömässä - se toi vaihtelua ja lapsi on aina ollut vieraskorea, on tosi kiltti julkisilla paikoilla. Ravintolassa söi hyvin, kotona paiskoi ruoat pisin seiniä. Ja säästi sen päivän toisen lämpimän ruoan tekemiseltä. Plus että näki vähän muitakin ihmisiä.
Kävimme myös paljon perhekerhoissa, muskarissa, ym. Kun oli lapsella ikäistä seuraa, pysyi hyväntuulisempana. Ja oli sitä ohjelmaa.
Meillä kävi kerran kuussa siivooja.
Siinä vinkkejä, millä helpottaa arkea. Mutta ainakin meidän kohdalla nyt jo esikoululainen on edelleen tulistuva persoona. Onneksi nyt jo leikkii, piirtää ym tekee onatoimisestikin. 2v ei vielä oikein pysty.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi päiväkotiin ja mamma töihin.
Luonteeltaan haastava lapsi on sitten illalla kaksin verroin haastavampi ja roikkuu aikuisessa kiinni. Näin ainakin meillä. Päivökotipäivän jälkeen lapsi kiukuttelee sen pari tuntia.
Vielä vinkkinä, että pidä osa leluista välillä piilossa. Sitten laitat niitä johonkin kassiin tai koriin ja annat lapselle. Vaikka pikkuautot ja rakennuspalikat, teepä kaupunki. Tai eläimet ja aitaa tms, rakennapa eläintarha.
Lapsi yleensä tuollaisesta saa innon ainakin hetkeksi touhuta leluilla itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsella voi olla vaan haastava luonne ilman, että on erityislapsi. Oma lapsi on vastaavanlainen, saa kilarit, jos joku asia ei ole hänen haluamallaan tavalla - esim jos verho on auki ja olisi halunnut sen olevan kiinni. Tuollaisia pikku juttuja aikuisen näkökulmasta.
Minulla vaan se ero, että olen alusta asti ollut lapsen kanssa kaksin. Mies kyllästyi kahdessa viikossa vauvan itkuun ja lähti.
Kun lapsi oli 2v, en minäkään saanut juuri muuta tehtyä kuin oltua lapsen kanssa. Kävimme usein päivällä lounaspaikoissa syömässä - se toi vaihtelua ja lapsi on aina ollut vieraskorea, on tosi kiltti julkisilla paikoilla. Ravintolassa söi hyvin, kotona paiskoi ruoat pisin seiniä. Ja säästi sen päivän toisen lämpimän ruoan tekemiseltä. Plus että näki vähän muitakin ihmisiä.
Kävimme myös paljon perhekerhoissa, muskarissa, ym. Kun oli lapsella ikäistä seuraa, pysyi hyväntuulisempana. Ja oli sitä ohjelmaa.
Meillä kävi kerran kuussa siivooja.
Siinä vinkkejä, millä helpottaa arkea. Mutta ainakin meidän kohdalla nyt jo esikoululainen on edelleen tulistuva persoona. Onneksi nyt jo leikkii, piirtää ym tekee onatoimisestikin. 2v ei vielä oikein pysty.
Minun mies masentui ja jäi. Oli kyllä hilkulla ettei lähtenyt samoin kuin sinulla. En tiedä kumpi parempi, aika yksin minä käytönnössä nytkin olen. Vinkkisi on hyviä mutta koronan takia täällä meni kaikki perhekerhot ym kiinni maaliskuussa ja on yhä kiinni. Ennen koronaa kävinkin usein kahvilassa ja syömässä lapsen kanssa mutta mies riskiryhmäläinen joten en voi nyt mennä ja ottaa riskiä saada korona (asumme siis pahimmalla alueella Helsingissä). Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella voi olla vaan haastava luonne ilman, että on erityislapsi. Oma lapsi on vastaavanlainen, saa kilarit, jos joku asia ei ole hänen haluamallaan tavalla - esim jos verho on auki ja olisi halunnut sen olevan kiinni. Tuollaisia pikku juttuja aikuisen näkökulmasta.
Minulla vaan se ero, että olen alusta asti ollut lapsen kanssa kaksin. Mies kyllästyi kahdessa viikossa vauvan itkuun ja lähti.
Kun lapsi oli 2v, en minäkään saanut juuri muuta tehtyä kuin oltua lapsen kanssa. Kävimme usein päivällä lounaspaikoissa syömässä - se toi vaihtelua ja lapsi on aina ollut vieraskorea, on tosi kiltti julkisilla paikoilla. Ravintolassa söi hyvin, kotona paiskoi ruoat pisin seiniä. Ja säästi sen päivän toisen lämpimän ruoan tekemiseltä. Plus että näki vähän muitakin ihmisiä.
Kävimme myös paljon perhekerhoissa, muskarissa, ym. Kun oli lapsella ikäistä seuraa, pysyi hyväntuulisempana. Ja oli sitä ohjelmaa.
Meillä kävi kerran kuussa siivooja.
Siinä vinkkejä, millä helpottaa arkea. Mutta ainakin meidän kohdalla nyt jo esikoululainen on edelleen tulistuva persoona. Onneksi nyt jo leikkii, piirtää ym tekee onatoimisestikin. 2v ei vielä oikein pysty.
Minun mies masentui ja jäi. Oli kyllä hilkulla ettei lähtenyt samoin kuin sinulla. En tiedä kumpi parempi, aika yksin minä käytönnössä nytkin olen. Vinkkisi on hyviä mutta koronan takia täällä meni kaikki perhekerhot ym kiinni maaliskuussa ja on yhä kiinni. Ennen koronaa kävinkin usein kahvilassa ja syömässä lapsen kanssa mutta mies riskiryhmäläinen joten en voi nyt mennä ja ottaa riskiä saada korona (asumme siis pahimmalla alueella Helsingissä). Ap
Oikeasti? Turussa perhekerhot pyöri kyllä kesällä ja koko syksyn aina tähän viikkoon asti. Pääosa ulkona.
Mutta joo, Koronan vuoksi ei ulos syömään tosiaan. Eikä mielellään siivoojaakaan.
Voitko tilata ruokaa kotiin? Ostaa kaupasta valmisruokia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Mene töihin ja vie lapsi päivähoitoon, niin saat rahaa ja näet muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella voi olla vaan haastava luonne ilman, että on erityislapsi. Oma lapsi on vastaavanlainen, saa kilarit, jos joku asia ei ole hänen haluamallaan tavalla - esim jos verho on auki ja olisi halunnut sen olevan kiinni. Tuollaisia pikku juttuja aikuisen näkökulmasta.
Minulla vaan se ero, että olen alusta asti ollut lapsen kanssa kaksin. Mies kyllästyi kahdessa viikossa vauvan itkuun ja lähti.
Kun lapsi oli 2v, en minäkään saanut juuri muuta tehtyä kuin oltua lapsen kanssa. Kävimme usein päivällä lounaspaikoissa syömässä - se toi vaihtelua ja lapsi on aina ollut vieraskorea, on tosi kiltti julkisilla paikoilla. Ravintolassa söi hyvin, kotona paiskoi ruoat pisin seiniä. Ja säästi sen päivän toisen lämpimän ruoan tekemiseltä. Plus että näki vähän muitakin ihmisiä.
Kävimme myös paljon perhekerhoissa, muskarissa, ym. Kun oli lapsella ikäistä seuraa, pysyi hyväntuulisempana. Ja oli sitä ohjelmaa.
Meillä kävi kerran kuussa siivooja.
Siinä vinkkejä, millä helpottaa arkea. Mutta ainakin meidän kohdalla nyt jo esikoululainen on edelleen tulistuva persoona. Onneksi nyt jo leikkii, piirtää ym tekee onatoimisestikin. 2v ei vielä oikein pysty.
Minun mies masentui ja jäi. Oli kyllä hilkulla ettei lähtenyt samoin kuin sinulla. En tiedä kumpi parempi, aika yksin minä käytönnössä nytkin olen. Vinkkisi on hyviä mutta koronan takia täällä meni kaikki perhekerhot ym kiinni maaliskuussa ja on yhä kiinni. Ennen koronaa kävinkin usein kahvilassa ja syömässä lapsen kanssa mutta mies riskiryhmäläinen joten en voi nyt mennä ja ottaa riskiä saada korona (asumme siis pahimmalla alueella Helsingissä). Ap
Oikeasti? Turussa perhekerhot pyöri kyllä kesällä ja koko syksyn aina tähän viikkoon asti. Pääosa ulkona.
Mutta joo, Koronan vuoksi ei ulos syömään tosiaan. Eikä mielellään siivoojaakaan.
Voitko tilata ruokaa kotiin? Ostaa kaupasta valmisruokia?
Ainakin espoossa olleet kiinni koko koronan ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä lapsessa ei ole mitään vikaa, vaan hänkin on stressaantunut perheen kokonaistilanteesta ja se purkautuu noin. Kaksivuotias ei päätä olla ilkeä öykkäri, siihen ei niillä ole osaamista eikä kapasiteettia. Mutta käytös on viesti jostain, kommunikaatiota, sanojen ja käsitteiden vielä puuttuessa. Lapsi heijastaa ja peilaa vahvasti vanhempiensa oloja.
Teillä on voimavarat tosi vähissä ja lapseen asti välittyy huoli isästä ja äidin jaksamisesta. Hae mitä vaan apua, ennen kuin teiltä loppuu happi. Onko miehen masennus hoidossa? Vaikka sekään ei ole sinun asiasi. Jos mies ei osallistu mitenkään, mikä on lapsen ja isän suhde? Pääsisittekö lapsen kanssa hetkeksi pois, vaikka vanhemmillesi, tai miten saisit enemmän lepoaikaa? Toivon teille kaikkea hyvää.
Se lapsi tarvitsee kuria. Hän tietää että hän on kuningas teidän huushollissa, hän määrää loppupeleissä ihan kaikesta. Hän saa huomion kun häntä lohdutellaan ja selitellään että sössönsössön se saippua on noin kun vanhemmat haluaa. Joskus sille kersalle on vain sanottava että nyt kuule turpa kiinni, sinä et täällä määrää miten purkit on missäkin ja lopeta se huuto. Vanhemmalla on valta, ja vanhempi saa käyttää sitä ilman mitään selityksiä joka käänteessä. Se saippuapullo ei kuulu sille kersalle millään lailla, se ei ole hänen pullonsa niin saa luvan vaan kestää pettymyksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella ei ole suhdetta isäänsä ja se ahdistaa. Samoin kuin äiti, joka on väsynyt ja yrittää vähän väliä päästä lapsesta rauhaan. Kyllähän pienikin sen huomaa ettei hänellä oikein ole sijaa perheessä, vaikka ulkoiset tarpeet hoidetaankin.
Miehen kuuluu hakea itselleen apua ja sinulle tukea. Ja voisi auttaa, jos päivän pari pystyisit suhtautumaan kaikkiin lapsen kontaktiyrityksiin positiivisesti ja pitää paljon sylissä ja halailla.
Komppaan nro 32 kommentin kirjoittajaa. Lapsi kiukuttelee varmaan kun oireilee jostain. En ole ammattilainrn neuvomaan, mutta näen avun tarpeen. Sinun ei tarvitsekaan jaksaa yksin, kuinka suurta vastuuta kannatkaan!
Jotkut neuvoivat jäähyjä, sekö muka auttaa kun lapsi laitetaan selviämään tunteistaan yksin?? Sen jälkeen pitää ainakin keskustella asia läpi,eikä jättää sitä vain siihen jäähyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteyttä omaan lastenneuvolaan. Pyydä terveydenhoitajalta ohjeita, neuvoa ja vinkkejä arjen pyörittämiseen ja lastenkasvatukseen. Monessa lastenneuvolassa on myös terveydenhoitajien chat-palvelu. Opettele laittamaan lapselle turvalliset, selkeät ja pitävät rajat ja säännöt. Laadi kotiin selkeä päivärytmi. Lapsi tarvitsee säännölliset ruokailuajat, leikkiä, ulkoilua, lepoa ja riittävästi unta. Laita kaikki älylaitteet kiinni ja sivuun, kun lapsi on valveilla!
Hae juttuseuraa ja vertaistukea muista pienten lasten vanhemmista. Osallistu lapsesi kanssa esimerkiksi seurakunnan perhekerhoihin. Tapaat perhekerhossa muita vanhempia ja lapsesikin saa seuraa muista lapsista. Jos tarvitset tilapäistä ja lyhytaikaista lastenhoitajaa kotiin, niin tilaa MLL:sta lastenhoitaja muutamaksi tunniksi kotiin.
En tukeutuisi isovanhempiin, koska isovanhemmat voivat pahimmillaan pilata lastenkasvatuksen. Kun äiti ja isä ei anna lapselle periksi, niin mummo ja vaari antaa. Lapsi oppii isovanhempien kanssa, että isovanhempi kumoaa äidin ja isän säännöt ja rajat. Tämä on lapselle vahingollista. Lapsi saa isovanhempien kanssa tahtonsa läpi kiukuttelemalla, kitisemällä, mankumalla ja vinkumalla. Sinun tehtävänä on nyt ottaa kasvatusvastuu, koska Sinähän olet lapsen vanhempi!
Luulen myös, että olette stressaantuneita ja väsyneitä ja lapsi vaistoaa sen.
Kaksivuotias on vielä pieni ja kaipaa huomiota. Varsinkin ku olette kotona kaksin niin ei ole muuta seuraa kuin sinä.
Mies nyt kun ei taida osallistua paljonkaan.
En tiedä rahatilannettanne, mutta itse mieluummin maksaisin jostain palveluista tuossa tilanteessa.
Siivous, ruokapuoli ym. niin helpoksi kuin mahdollista.
Kun teitä on vain kolme ja lapsi niin pieni niin huushollihommat ovat toisarvoisemmat kuin oma jaksaminen ja pienen lapsen kanssa oleminen.
Tuntuu kertomasi perusteella, että lapsi kaipaa virikkeitä ja yhdessäoloa, ymmärrän, ettet aina jaksa, mutta joku arkinen juttu täytyy vähentää silllon.
Lapsi on pieni vain hetken.
Tuo on raskas ikä etenkin vahvatahtoisen lapsen kanssa, kun sopeutuvammatkin lapset ovat parivuotiaana hankalia uhmaikämonstereita. Vuoden päästä tilanne voi jo olla aivan erilainen. Jotain säännöllistä apua kannattaa järjestää, että jaksat tämän ajan yli.
Sanot, että lapsi on entistä hankalampi, jos on hoidossa, mutta käytös varmasti laantuu, kun lapsi on useammin hoidossa ja tottuu hoitopäiviin. Esimerkiksi kerran viikossa muutama tunti jotain rentouttavaa tekemistä voi jo auttaa jaksamaan. Rajat kannattaa pitää aivan kuten olet tehnytkin, koska jos siinä lipsuu, hankala kausi vain pitkittyy.
Miksi pienen, 2-vuotiaan lapsen pitäisi olla yhteiskunnan järjestämässä ja maksamassa päivähoidossa, jos lapsen vanhempi on 24/7 kotona? Päivähoidossa on jo muutenkin liian suuret lapsiryhmät ja liian vähän hoitajia. Päivähoidossa on liikaa melua ja stressiä ja nämä kuormittavat lasta. Lapsen uhmaikä ei päivähoidossa parane! Todennäköisesti näin pieni, vasta 2-vuotias lapsi olisi kuormittavan ja raskaan hoitopäivän jälkeen entistä hankalampi ja kiukuttelisi illan kotona!
Hakisin apua kasvatukseen ja hoitaisin lapsen kotona. Kotihoidossa oleville lapsille on monenlaisia kerhoja. Osallistuisin lapsen kanssa kerhoihin. Lapsi kasvaa ja kehittyy ja hakee rajojaan. Lapsi tarvitsee vanhemman, joka haluaa, osaa ja viitsii laittaa lapselle ikätasoiset ja turvalliset rajat ja säännöt!
Ei kuulosta yhtään erityisen haastavalta lapselta, tuon ikäiset ovat tuollaisia, se on yhtä taistelua aamusta iltaan ja öisinkin. Ihan normaalia, lapsi kokeilee rajojaan ja yrittää samalla itsenäistyä ja pitää kiinni. Huomio haetaan vaikka ikävin keinoin, elleivät kiltit tepsi. Tuo oli paras idea, että näytä lapselle että tulee paha mieli ja pidä rajasi, esim. ei saa lyödä jne.
Ota ihmeessä yhteyttä neuvolaan ja vaikka lastensuojeluun ja kerro huolesi, ellet saa mitään apua, olet ainakin yrittänyt, mutta itte oon saanut. Esim. lyhyitä lomia, missä on ruokahuolto ja muu järjestetty ja voi keskittyä siihen lapseen pelkästään ilman muuta stressiä.
Sun kannattaisi myös yrittää löytää siitä lähiympäristöstä joku samankaltaisessa elämäntilanteessa oleva kaveri, voitte tehdä yhdessä ulkoilua jne. se helpottaa. Eti vaikka netistä, ellet muuta keksi?
Hyvää mieltä ja voimia sulle, toivottavasti asiat menee parempaan suuntaan. Kyllä se lapsi siitä kasvaa kuitenkin ja lopettaa tollasen, sit noi asiat tuntuu taas kaukaisilta ja rupee näyttään, että omat lapset olivat aina hyvin kasvatettuja ja helppoja, kun on niin loistava vanhempi ollut, unohtuu ikävät asiat ja korostuu mukavat muistoissa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella ei ole suhdetta isäänsä ja se ahdistaa. Samoin kuin äiti, joka on väsynyt ja yrittää vähän väliä päästä lapsesta rauhaan. Kyllähän pienikin sen huomaa ettei hänellä oikein ole sijaa perheessä, vaikka ulkoiset tarpeet hoidetaankin.
Miehen kuuluu hakea itselleen apua ja sinulle tukea. Ja voisi auttaa, jos päivän pari pystyisit suhtautumaan kaikkiin lapsen kontaktiyrityksiin positiivisesti ja pitää paljon sylissä ja halailla.
Minullekin tuli sellainen tunne tästä, että ehkä lapsi oireilee noin vaikeasti, koska kokee, ettei ole haluttu? Isä ei jaksa antaa huomiota ja äiti antaa sitä vain, jos riitelee. Tämä siis kärjistetysti sanottuna, luin kyllä, että ap antaa lapselle muutenkin huomiota, mutta jos se on ns. pakkopullaa ja äiti levon tarpeessa, lapsi vaistoaa kyllä vanhempien kireyden ja oireilee sitten ainoalla tavalla, jolla tietää saavansa varmasti huomiota. Tuskin tekee sitä silkkaa ilkeyttään. Tosin en sitten tiedä tuota pakkomielteisyyttä niiden esineiden kanssa, ehkä kaipaa vain sitä, että asiat olisi tutulla ja turvallisella tavalla ja tuollaiset saippuapullon kaltaisen poikkeamat laukaisee jonkun menettämisen pelon?
Jos tuo on ainoa kakara niin ymmärrän. Saanut kaiken huomion. Oisit tehnyt sisaruksen.