Lue keskustelun säännöt.
Erakon lasten sosiaalisuus
14.12.2020 |
Olen aina viihtynyt pienissä piireissä ja myös itsekseni. Nyt korona-aikana huomaan, että minulle riittää puolisoni seura lähes pelkästään. On se ihan jees nähdä silloin tällöin muuta perhettä (vanhemmat, sisarukset) ja lähimpiä ystäviä, mutta muita ei kiinnostaisi nähdä eikä olla juuri muutenkaan tekemisissä. Olen siis vähän erakoitunut, enkä koe siinä itselleni mitään ongelmaa, päinvastoin on oikein mukavaa.
Mutta. Meillä on perheenlisäys haaveena. Olen alkanut miettimään, että teenkö väkisin mahdollisista lapsistamme erakkoja, epäsosiaalisia tai sosiaalisiatilanteita pelkääviä, kun ainakin toistaiseksi olettaisin, että viihtyisin lapsen/lasten kanssa kotosalla, ilman viikottaisia, saati päivittäisiä kontakteja muihin. Toki ulkoiltaisiin tms, että ei ole kyse siitä, että kyhjötettäisiin sisällä kaiket päivät. Toki on sitten päiväkodit yms jossain vaiheessa, mutta mulla olisi myös haaveena olla mahdollisimman pitkään lasten kanssa kotona. Asutaan omakotitalossa, joten mitään "pihapiirin lapsiporukkaa" ei ole eikä tule olemaan.
Miten muilla epäsosiaalisilla on pienten lasten sosiaaliset kontaktit hoituneet?
Kommentit (3)
Mun oman kokemuksen mukaan elämään tulee väkisinkin lisää sosiaalisuutta, se on ihan velvollisuuskin lasta kohtaan. Tosin sen voi yrittää tehdä itselleenkin mukavaksi eikä tarvitse mennä liiallisuuksiin. Mutta kyllä lasta varten täytyy sietää ihmisiä, joita ei muuten jaksaisi. Se on kuitenkin aika pieni hinta lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun oman kokemuksen mukaan elämään tulee väkisinkin lisää sosiaalisuutta, se on ihan velvollisuuskin lasta kohtaan. Tosin sen voi yrittää tehdä itselleenkin mukavaksi eikä tarvitse mennä liiallisuuksiin. Mutta kyllä lasta varten täytyy sietää ihmisiä, joita ei muuten jaksaisi. Se on kuitenkin aika pieni hinta lapsesta.
Varmasti tuleekin ja toki tiedän, että tehtäväni on antaa tuki ja apu siinä että lapsella on kavereita, tietenkin mitä pienempi, niin sitä enemmän on riippuvainen siitä, mitä hänen kanssaan teen. Mutta ajatellaan vaikka 2-3-vuotiasta lasta, joka ei ole vielä päiväkodissa. Jos pitäisi sanoa nyrkkisääntö siihen, kuinka usein pitäisi tai olisi hyvä päästä leikkimään toisen tai toisten lasten kanssa, niin mikä se olisi? Varmasti vaihtelua tulee ja välillä kontakteja tulee enemmän, välillä vähemmän. Myös lapsissa on varmasti eroja, miten paljon seuraa kaipaavat. Mutta kysynpähän silti jotain osviittaa, kun itsellä tosiaan ei lapsia vielä ole. Ne kaverit, joilla jo on, on sellaisia, että hengailevat koko ajan mammakavereittensa kanssa eli lapset leikkii toisten lasten kanssa suurinpiirtein joka päivä.
Mikä ihmeen erakko? Sinullahan on ihmisiä kuin pipoa elämässä. Minulla on yksi lapsi. Tapaan hänen lisäksi peilistä oman kuvani, lääkäriä, opettajia ja kaupan kassoja tarvittaessa. Minäkään en ole erakko.