Muita kenellä on epävakaa persoonallisuus
Onko teillä elämä tälläistä...
Mielipiteet muuttuu jatkuvasti joka asiassa. Eli minun kanssa on turha keskustella esim. politiikasta yms. mitään koska olen tuuliviiri.
Opiskella ei voi kun kiinnostuksen kohteet muuttuu jatkuvasti. Tänään haluan olla parturi, huomenna kokki, ylihuomenna joku muu. Sama musiikki ja elokuvamaussa.
Sekoan pienistäkin asioista vaikka toinen ei tarkoita pahaa mutta hetken päästä olen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Muistelen vanhoja olemattomia asioita.
Seurustelemaan en kykene koska välillä on miehet ja yhtäkkiä muuttuu naisiin ja toisinpäin. Seksikäyttäytymisestä en viitsi edes puhua.
Jos innostun jostain asiasta (esim. piirtäminen) teen sitä taukoamatta mutta sitten se lopahtaa kun seinään ja innostun uudesta asiasta.
Ostelen tolkuttomasti turhia asioita.
Saatan möläytellä mitä sattuu ja sitten mietin niitä kuukausi tolkulla vaikka muut ovat unohtaneet jo koko asian.
Kommentit (10)
Kuulostaa ADHD:lta. Itsellä epävakaa, enkä tunnista mitään muuta, kuin helposti suuttumusen, vanhojen muistelun ja innostaviin asioisin uppoutumisen. Mutta olemme yksilöitä.
Epävakauteni näyttäytyy pelkoina, ahdistuksena, masennuksena, vihana, jatkuvana syyllisyytenä ja häpeänä. Alkoholia en voi käyttää, koska se tekee minusta liian impulsiivisen. En kykene uskomaan, että kukaan haluaa aidosti olla kanssani ja tulkitsen neutraalitkin eleet ilkeiksi. Puhun usein liikaa peittääkseni epävarmuuteni. Aika ajoin olen hyvinkin agressiivisesti puolustamassa oikeuksiani, mutta jälkikäteen häpeän todella paljon. En kestä vastoinkäymisiä tai hylkäämisen kokemuksia, kuten aikuisen tulisi.
Kuitenkin olen ollut yli 10 vuotta parisuhteessa saman miehen kanssa, meillä on lapsi ja tein vuosia töitä päästäkseni opiskelemaan unelmieni alaa. En luovuttanut, vaikka oma mieli ja epäonnistumiset painoivat alas. Opiskelen edelleen tätä unelmien alaa, mutta olen silti sama tunne-elämältäni epävakaa hölmö.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ADHD:lta. Itsellä epävakaa, enkä tunnista mitään muuta, kuin helposti suuttumusen, vanhojen muistelun ja innostaviin asioisin uppoutumisen. Mutta olemme yksilöitä.
Epävakauteni näyttäytyy pelkoina, ahdistuksena, masennuksena, vihana, jatkuvana syyllisyytenä ja häpeänä. Alkoholia en voi käyttää, koska se tekee minusta liian impulsiivisen. En kykene uskomaan, että kukaan haluaa aidosti olla kanssani ja tulkitsen neutraalitkin eleet ilkeiksi. Puhun usein liikaa peittääkseni epävarmuuteni. Aika ajoin olen hyvinkin agressiivisesti puolustamassa oikeuksiani, mutta jälkikäteen häpeän todella paljon. En kestä vastoinkäymisiä tai hylkäämisen kokemuksia, kuten aikuisen tulisi.
Kuitenkin olen ollut yli 10 vuotta parisuhteessa saman miehen kanssa, meillä on lapsi ja tein vuosia töitä päästäkseni opiskelemaan unelmieni alaa. En luovuttanut, vaikka oma mieli ja epäonnistumiset painoivat alas. Opiskelen edelleen tätä unelmien alaa, mutta olen silti sama tunne-elämältäni epävakaa hölmö.
On tuo kanssa että alkoholiin ei voi koskea.
Ap
Ei mulle ole ikinä mainittu sanallakaan ADHDsta. Ottaa niistä selvää.
Ap
Alko on ehdoton nounou. Säännöllinen ruoka, liikunta ja lepo ovat välttämättömät.
Silti meinää välillä livetä lööppeihin...
Ei kenelläkään ole . Sehän vaan haukkuma nimike niinkuin muutkin . Vikojen etsimisen sijaan voisi etsiä hyviä puolia . Niitä saattaa olla hyvinkin paljon . Myös hyviä tekoja voi löytyä . Voi olla lahjoja ja kykyjä .
Mulla on eräs sukulainen, jolla on epävakaa persoonallisuus. On erittäin raskasta.
Varsinkin, kun hänellä ei ole useinkaan sairauden tuntua. Hän on hyvin riitainen, näkee ihmisissä joko hyvää tai pahaa. Ihastuu hyvin helposti, jolloin maailma on täysin avoinna ja vaaleanpunainen, muutaman kuukauden päästä on sitten taas ero ja sitten kaikki on huonosti, ex on silloin narsisti, paha kostaja.
Yleensä silloin kaikki muutkin haluavat hänelle pahaa. Puolustetaan omia (jopa olemattomia) oikeuksia pahaa vastaan. Lisäksi hän on erittäin äkkipikainen. Toisaalta hän on hurmaava, osaa olla ihana ihminen sekä taiteellinen. On taitava käsistään ja ahkera.
Te uskotte kaikki mitä muut sanoo . Se on ongelma . Moittia nyt kokoajan itseään ja toisia kun voi kehua ja kannustaa . Voi auttaa toisia eteenpäin .
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ADHD:lta. Itsellä epävakaa, enkä tunnista mitään muuta, kuin helposti suuttumusen, vanhojen muistelun ja innostaviin asioisin uppoutumisen. Mutta olemme yksilöitä.
Epävakauteni näyttäytyy pelkoina, ahdistuksena, masennuksena, vihana, jatkuvana syyllisyytenä ja häpeänä. Alkoholia en voi käyttää, koska se tekee minusta liian impulsiivisen. En kykene uskomaan, että kukaan haluaa aidosti olla kanssani ja tulkitsen neutraalitkin eleet ilkeiksi. Puhun usein liikaa peittääkseni epävarmuuteni. Aika ajoin olen hyvinkin agressiivisesti puolustamassa oikeuksiani, mutta jälkikäteen häpeän todella paljon. En kestä vastoinkäymisiä tai hylkäämisen kokemuksia, kuten aikuisen tulisi.
Kuitenkin olen ollut yli 10 vuotta parisuhteessa saman miehen kanssa, meillä on lapsi ja tein vuosia töitä päästäkseni opiskelemaan unelmieni alaa. En luovuttanut, vaikka oma mieli ja epäonnistumiset painoivat alas. Opiskelen edelleen tätä unelmien alaa, mutta olen silti sama tunne-elämältäni epävakaa hölmö.
Miten tuo epävakaa diagnosioidaan? Kuulostaa hyvin tutulta.
Kuulostaa osittain tutulta... Itseäni auttoi terapia. En enää täytä epävakaan ’kriteerejä’. Tarkkana saan kyllä olla elämäntapojen ja impulsiivisuuteni kanssa. Ihan hyvää elämää kuitenkin elän. Onnellinen avioliitto, ystäviä, koulutusta vastaava työ jne.
Ai tuollaistako se on? Taidanpa ottaa yhteyttä lakimieheen, minulla ainakin on väärät dgt.. Kuulostat minusta kyllä aika adhdltäkin mutta mikäpä minä olen lokeroimaan ja kontrolloimaan, lääkärithän Suomessa ovat sitä varten. Apn kannattaa opetella kriittisyyttä diagnoosien ja tohtoreiden suhteen.