Lue keskustelun säännöt.
Oletko pettänyt nykyistä kumppaniasi? Entäs jos hän pettäisi sinua?
05.05.2014 |
Uskottomuutta perustellaan monesti sillä, että mitä ei tiedä, se ei satuta.
Sinä olet siis käynyt vieraissa. Entäs vakituinen kumppanisi?
Miten te pettäneet arvelette reagoivanne, jos yksi päivä paljastuisikin, että kumppaninnekin on pettänyt teitä? Loukkaantuisitko? Voiko yhteiselonne enää jatkua? Kerrotteko omasta uskottomuudestanne? Kukkiiko teillä kaksinaismoralismi?
Rehellisyyttä, kiitos.
Kommentit (18)
2. Sehän on aivan eri asia, jos on vapaa liitto tai sovittu, että toisella saa olla seksipartnereita.
Minua kiinnostaa, miten itse selän takana pettänyt reagoisi siihen tietoon, että kumppanikin on toiminut samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin aivan alussa, kun oltiin on / off suhteessa meillä oli molemmilla juttumme, minulla se vaihe jatkui vähän pitempään kuin kumppanini tietää, toisaalta en mene vannomaan hänenkään jutuistaan. Kuitenkin kaiken sekoilun ja loukkaamisen jälkeen halusimme olla yhdessä ja päätimme että olemme yhdessä ja teemme töitä sen eteen; minä mm. vähensin juomista aivan radikaalisti. Luotan häneen niinkuin voi vaan realisti luottaa. Itseeni luotan samalla tavalla. Pessimisti ei pety ;)
Aika mielenkiintoista, että näin vähän vastauksia. Onko siis tulkittava, että kaksinaismoralismi kukkii?
Olen 24v nainen. Tapasin ensimmäisen ja ainoan poikaystäväni (avomieheni)ollessani18v ja mies 20v. Toisena yhteisenä vuotena meillä oli suuria vaikeuksia. Mies oli väkivaltainen humalassa, minulla masennus ja mieskin taisi olla masentumassa. Minä aloin "hukuttaa"surua bilettämiseen varsinkin kun baarissa käyviä kavereita riitti. Jotenkin kieroutuneella tavalla muka kostin miehen käytöstä flirttailemalla miesten kanssa, ottamalla vastaan tarjottuja juomia jne eli sillä tavalla olin uskoton. Myöhemmin sitten päädyin sänkyyn asti erään kanssa. Se oli herätyshuuto. En tahtonut olla sellainen ihminen. Mies antoi anteeksi. Molempien elämä parani tässä välissä ja kävimme terapiassa yksin ja yhdessä. Mie s heitti alkoholin käytön ja mina baareissa juoksemisen. Sittemmin miehelläni on ollut ns nettisuhde jonka minä annoin anteeksi.
Olen pettänyt ja niin on mieskin. Hän ennen minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä vuodesta -98 enkä ole pettänyt miestäni, en edes suudellut muiden kanssa. Ei ole tarvetta, olen onnellinen. Menimme siis yhteen ollessani 16-vuotias ja hyvin on suhde kestänyt. Naimisissa, kolme lasta, kaikki mallillaan. En kaipaa muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole pettänyt, mutta epäilen että onko mies sittenkin? Enkä osaa sanoa miten toimisin, kun kuitenkin 2 pientä lasta.
Olen 22-vuotias nainen ja kyllä, olen pettänyt nykyistä kumppaniani. Meillä meni avokin kanssa huonosti ja baarissa tuli vastaan hyvännäköinen mies joka selvästi piti minua viehättävänä. Olin humalassa mutta tiesin koko ajan mitä tein ja kenen kanssa. Kerroin kyllä miehelleni asiasta ja totta kai hän oli loukkaantunut, vihainen ja katkera.
Olemme edelleen yhdessä ja jos hän kertoisi lähteneensä toisen matkaan baarista niin mielestäni minulla ei olisi oikeutta olla vihainen. Tietenkin olisin, mutta mielestäni minun olisi annettava miehelle anteeksi, onhan hänkin antanut minulle pettämisen anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole pettänyt miestäni liki 20 vuotta kestäneen suhteemme aikana. Ei ole edes tullut mieleen.
En voi olla ehdottoman varma siitä, onko mieheni pettänyt minua. En ole hänen päällystakkinsa 24/7. En usko että mieheni on pettänyt minua.
Pidän uskottomuutena sitä, että toinen rakastuu vakavasti ja ylläpitää hänen kanssaan suhdetta kertomatta minulle. Joku tilapäinen kertalaaki baari-illan jälkeen ei mua paljon heilauttaisi, vaikka suututtaisikin.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 18:40"]
Pidän uskottomuutena sitä, että toinen rakastuu vakavasti ja ylläpitää hänen kanssaan suhdetta kertomatta minulle. Joku tilapäinen kertalaaki baari-illan jälkeen ei mua paljon heilauttaisi, vaikka suututtaisikin.
[/quote]
Mä olen tätä samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet sulattavat usein naisensa ihastumisen toiseen mieheen paremmin kuin seksin harrastamisen toisen miehen kanssa. Naisilla tuntuu usein olevan toisin päin.
Ehkä luonto on hoitanut niin, että miehet ovat tarkkoja nimen omaan seksistä, koska haluavat olla varmoja siitä, että lapset ovat omia. Naisille taas on tärkeää, että mies pysyy rinnalla, joten se on tärkeintä ketä kohtaan hänellä on tunteita.
En ole koskaan pettänyt kumppaniani ja minulla on sen verran selkärankaa, että jättäisin ennemmin kuin pettäisin. Salailu ja noin brutaali teko satuttaisi luultavasti minua enemmän. Jos mieheni pettäisi, niin eroaisin. Surisin hetken ja sitten iloitsisin niistä kaikista asioista, mistä olen päässyt eroon eron myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole pettänyt enkä petä. Jos sellainen tarve tulisi, olisin kyllästynyt mieheeni ja silloin eroaisin, en pettäisi.
En osaa kuvitella miehenkään pettäneen, mutta jos selviäisi, että hänellä on suhde, kysyisin, kumman hän valitsee. Jos sen toisen, fine, jos minut, jatkaisin hänen kanssaan avioliittoa. Meillä ei ole yhteisiä lapsia eikä yhteistä omaisuutta vaikka olemme naimisissa. Mutta meillä on kivaa yhdessä ja joku pikapano jonkun muun kanssa sitä ei hetkauta suuntaan tai toiseen. Jos miehellä olisi tunteita tai joku salatapailu muualla, sitten saisi mennä.
Sänkyyn asti en ole kenenkään kanssa mennyt siis yhdyntämielessä, mutta minun ja aviomieheni yhdessäoloaikana (12 v.) olen yhden vieraan miehen kanssa seksichattaillut netissä, kahta olen tapaillut muutamia kertoja ja soitellut heidän kanssaan, kahdelle olen antanut helpotusta käsin ja suudeltiin ja halailtiin ja vietettiin yö yhdessä (muttei oltu yhdynnässä), yhden muunkin kanssa olen viettänyt yön, mutta pelkästään halaillen ja pussaillen. yhden kanssa vaihdoin ajatuksia pitkään sähköpostitse ja käytiin kahvilla pari kertaa.
Ai miltäkö tuntuisi, jos mieheni pettäisi minua. Toisaalta toivon sitä, koska sitten nämä omat jutut eivät enää syyllistäisi minua niin pahoin. Nyt tunnen omantunnontuskia, kun petän miestäni, joka on minua kohtaan uskollinen. Voisin oikeuttaa tekoni paremmin, jos mieheni olisi samanlainen tai jopa pahempi.
Toisaalta tiedän, että jos mieheni pettäisi minua, olisin tosi vihainen ja mustasukkainen ja suuttuisin paljon. Toisaalta tiedän myös sen, että en silti jättäisi miestäni, enkä alkaisi hänelle riehumaan, itsekseni nielisin kiukkuani ja tietäisin, että sain mitä ansaitsenkin. Hän saisi samat oikeudet, kuin itse olen itselleni suonut. (Ja olen joskus ehdottanutkin vapaata suhdetta puolitosissani kokeillen, mutta mies ei suostunut).
20 vuotta yhdessä.Molemmat ollaan jääty kiinni vieraista.Se ei kuitenkaan ole lopettanut meidän liittoa.Ollaan kai molemmat aika vapaita sieluja.
En ole pettänyt aviomiestäni, enkä usko koskaan sellaista tilannetta tulevankaan, että pettäisin. Mieheni puolesta en halua sanoa mitään. Annan yhden kerran anteeksi ja toisesta kerrasta tulee ero. Tämän olen sanonut miehellenikin. Olen kyllä mustasukkainen. Luotan mieheeni täysin, mutta minkäänlaista pettämisen suuntaistakaan toimintaa en sulata. Mieheni taas ei ole yhtään mustasukkainen.
N46
en ole pettänyt enkä varmasti petä, jos menen toisen kanssa sänkyyn niin kerron puolisolleni.
Puolisoni ei ole pettänyt minua, mutta on ollut kahden eri miehen kanssa sängyssä kun olemme olleet yhdessä. Tämä ei ole pettämistä koska olen tiennyt asiasta...
Niin mitä on pettäminen. Jos siihen on perustelut niin sallin sen. Toki pitää olla sitten rehellinen jälkeen päin eikä asiaa saa salata.