Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsesi 2-4vuoden ilmenee?
05.05.2014 |
Miten jaksatte uhmaikäisen kanssa?
Oon kuullut et se voi olla aika tahtojen taistelua. Että juurikin tuon ikäisenä sitä kiukutellaan joka asiasta aamusta iltaan.
Nostan hattua kaikille uhmisten vanhemmille!!!♡
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 14:12"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 14:05"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 13:05"]
En muista että yhdelläkään lapsellani olisi ollut minkäänlaista uhmaikää eikä liioin murrosikäkään käyttäytymisessä näkynyt. En tiedä mitä vastaan he olisivat uhmailleetkaan kun ei meillä ole despoottejakaan ollut. Aikoinaan neuvolassa oltiin vähän huolestuneita uhmaiän merkkien puutteesta, mutta ihan tasapainoisia itseensä luottavia ja muut huomioonottavia ihmisiä lapsistani on tullut.
[/quote]
Se on jännä juttu, kun tuollaiset teini-iän ylittäneiden vanhemmat eivät yleensä muista lapsillaan olleen mitään uhmäikää ollenkaan. Tämä siis on muistikuva lähes kaikilla neli-viisikymppisillä, myös omilla ja miehen sekä kaverini vanhemmilla. Kas vaan kut itse kyllä muistan vetäneeni itkupotkuraivareita...
[/quote]
Se on myös huvittavaa, miten AINA ne joiden lapsilla ei muka mitään uhmia tai murrosikäraivareita ole olleet, on mielestään jotenkin muita parempia kasvattajia ja aina muistetaan painottaa miten lapsi on aikuisenakin niin tasapainoinne ja rauhallinen. No, mun äiti esimerkiksi korostaa aina hirveästi sitä ettei mulla ollut mitään uhmaikää tai murrosiän ongelmia, mutta kas vain, mä olen kyllä nyt aikuisena tajunnut että mun uhmattomuus koko lapsuuden ja nuoruuden on johtunut siitä etten ole uskaltanut päästää tunteita valloilleen vaan olen padonnut ne kaikki sisääni. En ole uskaltanut uhmata. No, vuosikausia sisällä padotut tunteet ja siihen patoamiseen oppiminen ylipäätään ei luonnollisesti kovin hyvä juttu ole, joten voin kertoa että nyt aikuisena käynkin sitten mukavaa henkistä helvettiä läpi. Tietenkään äitini ei terapioistani tiedä mitään, sillä en sellaisista hänelle uskalla kertoa.
[/quote]
Mulla on ollut aikoinaan sama juttu kotona. Nyt tajusin, että osittain tästä syystä kestin oman pojan _erittäin pahan_ uhmaiän. Eli siksi, koska se on ihan normaalia. Kuuluu kasvamiseen ja osoittaa, että lapsi tietää mun äitinä kestävän hänen kiukkunsa.
T: Vastaaja 8
[/quote]
Niin juuri :) Hyvin sanottu tuo, että lapsi tietää äidin kestävän oman kiukkunsa. Mun ongelma lapsena oli juuri se, että pelkäsin ettei äitini kestäisi mun kiukkuani, että se olisi hänelle liikaa, että olisin jotenkin liian rasittava ja hankala ja että äidille tulisi paha mieli. Vaikka eihän pienen lapsen pitäisi sellaisia asioita uhmaiässä ajatella, van nimenomaan päästellä menemään ja luottaa siihen että äiti jaksaa ottaa vastaan kaiken sen kiukun, ja jos ei joskus jaksaisikaan niin se jaksamattomuus ei olisi lapsen vika eikä kostautuisi lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 13:49"]Kestän kaikki nuo älyttömät "vääränvärinen sukka"-raivarit, mutta sitä en kestä, että uhmaikäinen 2v2kk menee tuosta noin vaan lyömään lattialla rauhassa pötköttävää 2-kuista pikkusiskoaan. On aina todella lähellä, etten vaistomaisesti tartu tuota pikkuperkelettä hiuksista kiinni. Eikä auta, vaikka esikoisen kanssa olisi touhuttu koko helvetin päivä kahdestaan, lyömistä tapahtuu silti.
[/quote]
Voisi olla minun kirjoittama. Tuntuu että vauvan tulon jälkeen on esikoinen saanut niin paljon laatuaikaa ja huomiota kun vauva vaan nukkuu, mutta ei. Pitää nujuttaa vauvaa joka välissä ku vaan silmä välttää. Minua vielä väjän tottelee mutta jos isänsä kieltää niin on helvetti irti. Vauva parka. Tarvis vissiin jonku häkin sen suojaksi.....
Kyllä se on temperamenttikysymyskin ja muistan lasteni lapsuusajan tosi hyvin ja uhmaikäasiat kun niistä 'oireiden puuttumisista' neuvolassa oltiin niin huolissaan ja aina kyseltiin että eikö ole mitään uhmaa ja kyllästyin siihen niin paljon että mieheni sai käyttää lapset yksin neuvolassa.
Siis joo, huonoja vanhempiahan me oltiin tai ainakin neuvolan tätien silmissä epäilyttäviä.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 13:05"]
En muista että yhdelläkään lapsellani olisi ollut minkäänlaista uhmaikää eikä liioin murrosikäkään käyttäytymisessä näkynyt. En tiedä mitä vastaan he olisivat uhmailleetkaan kun ei meillä ole despoottejakaan ollut...
[/quote]
Siis oletko oikeasti siinä uskossa että uhmaikä ilmenee vain despootteja vastaan? Ootko yhtään lukenut esim. ylläolevia viestejä? Missä niistä sinun mielestäsi esiintyvät ne despootit jotka ajavat lapset uhmaan?
Ihmeellinen käsitys uhmaiästä. :)
[/quote]
Eihän ne noissa viesteissä ilmene vaikka olisikin kotona despootteja enkä nyt sanonut että se välttämättä siitä olisi kiinni vaan voihan se olla ihan perimässäkin: kun ei vanhemmilla ole vahvaa tahtoa niin mistäpä lapset sellaisen olisivat perineet. Kaikista tilanteista on selvitty ihan keskustelemalla, ilman kiukkuja. Itkut ovat olleet kaverisuhteista johtuvia pettymysten purkauksia tai loukkaantumisia, mutta vähäisiä sittenkin.
Olen hoitanut paljon lapsia jo ennen kuin sain omani ja tiedän kyllä millaisia uhmakkaat lapset ovat.