Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni häpeää köyhää kaveriaan.
04.05.2014 |
Tyttäreni pitkäaikainen bestis on vähävaraisesta perheestä ja viimeaikoina asia on alkanut hävettää tytärtäni. Ovat nyt seiskalla ja kaverin käyttäytyminen on muuttunut "huomiota hakevammaksi" ja tytärtäni on alkanut hävettää kulkea kaverinsa kanssa. Kaveri nimittäin mm. ompelee omat vaatteensa ja keksii itse "muoti-ilmiöitä" ja antaa tekeleistä tyttärellenikin lahjoiksi. Joululahjaksi tyttö sai kaverilta virkatun amigurumin jossa oli saatekortti "reppumaskotti". Tyttö ei kehtaa käyttää tuota eikä vanhasta villapaidasta kaverin tuunaamia balettisäärystimiä.
Jotenkin tuntuu että kaveri testaa tyttöäni että kehtaako tehdä asioita joita kaveri ehdottaa. Lähinnä näitä kaverin keksimiä "muoti-ilmiöitä". Esim. että kynsilakalla väritetään kännykän kuoret ja sitten raavitaan pintaan avaimella kuvioita. Tyttöni kysyi, saako tehdä niin ja kielsin ettei puhelin mene pilalle, mutta silti oli kaveri usuttanut näin tekemään.
Olen yrittänyt sanoa tyttärelle että pitäisi ihailla kaverin vahvaa itsetuntoa ja uskallusta olla oma itsensä, mutta tuntuu että kaveri pakottaa tytärtäni kloonikseen. Ehkä että olisi joku muukin joka pukeutuu samoin ettei joutuisi olemaan ainoa? Tyttöni ei kuitenkaan halua. Olen yrittänyt myös tukea kaveria esim. antamalla tyttöni vanhoja vaatteita kaverille mutta olen kyllä rehellisesti sanottuna järkyttynyt miten "tuunattuna" olen vaatteet seuraavan kerran tytön päällä nähnyt. ESim. farkut leikkasi lyhyiksi farkkushortseiksi ja leikkasi niistä etuvetoketjun peittävän kaistaleen pois ja lopputulos oli jotenkin roisi. Olemme myös antaneet lahjoiksi H&M:n ja muiden vastaavien lahjakortteja juhlapäivinä mutta viimeksikin tyttö osti sillä järkevien kouluvaatteiden sijasta jonkun kiiltominimekon.
En haluaisi että tyttöni "hylkää" kaverinsa mutta en toisaalta haluaisi tyttöni joutuvan tekemään aina kaverin pään mukaan. Mitä voin tehdä?
Kommentit (37)
Tyttäresi kaveri on luultavasti joku tulevaisuuden suuri muotinimi ja vaatesuunnittelija, kun nyt jo luo omaa mallistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttöni kyllä aina sanoo kaverille jos jokin asia ei tunnu hänestä mukavalle. Silloin kaveri vaan vetää hatusta jotain uutta, usein vielä oudompaa ja ehdotukset jatkuvat kunnes tyttäreni suostuu johonkin.
Tuo kaveri juttelee minulle aika paljon asioistaan ja kertoi kyllä ihan omatoimisesti että hän sen lintsaamisen keksi ja houkutteli tyttäreni mukaan koska häntä hävetti liikuntavarusteiden puute. Annoimmekin sitten tytön toiset luistimet kaverille ja hän tapansa mukaan tuunasi ne (varsin hauskasti muuten!). Oma äitini on aika räväkkä nainen ja hän ihastui tyttömme kaverin käsitöihin ja teettikin jonkun huovutetun laukun ja villatakin tuunauksen ja maksoi hyvin. Joulun alla tytöt askartelivat kortteja ja pieniä lahjatavaroita ja kaverin ehdotuksesta vein ne näytille töihin kahvihuoneeseen ja jotkut niitä ostivatkin. Myivät myös sukulaisille ja tutuille niitä. Kerran ompelimme porukalla ja oma tyttöni otti ja piirsi kaavat käsityölehdestä ja halusi just samanlaista kangastakin kuin lehdessä mutta kaveri teki tosi mielukuvituksellisen essumekon itselleen ja näyttikin sitten ihan Peppi Pitkätossulta. Tämä kuvaa mielestäni hyvin tyttöjen luonne-eroa.
Kaveri melkein asuu meillä aika ajoin kun vanhemmillaan on jotain huoltajuuskärhämää eikä tytön isä ole ottanut häntä isäviikonlopuille noin vuoteen niin olen yrittänyt helpottaa tytön äidin taakkaa ottamalla tyttöä sitten meille. Syö meillä melkein joka päivä välipalan koulun jälkeen ja kolmen päiviin laitan tytölleni ekstraeväät myös kaverille. En tiedä olenko vainoharhainen mutta välillä tuntuu että kaveri tekee noita ehdotuksia ja tempauksia ja ottaa tyttöni niihin mukaan jotenkin kuin testatakseen minua. Olen yrittänyt suhtautua aikuismaisesti mutta alkaa se jo ärsyttää että vaikka kuinka yrittää tukea ja auttaa niin kohta on taas joku kummallinen tempaus tekeillä. Muuten ei niin haittaisikaan olla se luotettu ja turvallinen aikuinen lapsen elämässä mutta kun kaverin jutut rassaavat omaa lastani niin leijonaemo minussa nostaa päätään.
Ap
Sä olet nyt vähän sijaisäitinä, hänellä ei vissiin taida olla nyt itsellään jämäkkää vanhempaa jota kohtaan olisi "turvallista" kapinoida.
Olen nyt 21 vuotias ja mulla oli yläasteella samanlainen ongelma ja aivan täysin ymmärrän ap:n tyttären mahdollisen ongelman. Mä en kertonut mun vanhemmille tästä mun saman tyyppisestä kaverista, mutta vastaava tilanne oli ja noh meidän ystävyys katkesi.
Ei kaikki kaipaa oman kasvun tueksi jotain repäisevää tyyppiä joka on sen ikäisen silmissä nolo pahimmillaan (AV mammojen mielestä ne on varmaan hirveen ihania kun uskaltavat olla mitä haluavat, mutta eivät ole heidän omia lapsiaan). En olisi hänen kaverinsa vielä tänäkään päivänä ja selitän tän ihan sillä että ihmiset kasvaa erilleen. Erityisesti just siellä yläasteella missä vanhemmat ei enää määrää niin paljon pukeutumista ja tekemisiä.
AP: selitä tyttärellesi että ihmiset kasvavat erilleen ja hän varmasti löytää itselleen sopivampia kavereita, jos tilanne tosiaan on se että heidän kemiansa eivät enää kohtaa. Välejä ei kuitenkaan tarvitse katkaista dramaattisesti tai alkaa ilkeilemään kumpaankaan suuntaan.
Minua nyt vain alkoi yläasteella kiinnostaa muoti, matkustelu ja bilettäminen. Kaveriani taas kiinnosti hippeily, lentäminen oli väärin, muoti valmistettu lapsityövoimalla ja alkoholi noloa. Ja jo silloin minulle tämä oli ok, emme vain voineet olla kavereita kun toiselle omat asiat oli niin lähellä sydäntä että piti minulle alkaa saarnaamaan.
Nykyään hän opiskelee yliopistossa ja edelleen jatkaa samalla linjalla ja on löytänyt itselleen sopivampia kavereita. Kun taas minä aloitan syksyllä opiskelun, omistan monta merkki laukkua ja olen lentänyt tämän vanhan ystävänikin puolesta ympäriinsä. Kummatkin tyytyväisiä omiin elämiinsä ERILLÄÄN, mutta kivoja muistojahan ei silti tarvitse haudata ajalta ennen erilleen kasvua.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 20:38"]Olen nyt 21 vuotias ja mulla oli yläasteella samanlainen ongelma ja aivan täysin ymmärrän ap:n tyttären mahdollisen ongelman. Mä en kertonut mun vanhemmille tästä mun saman tyyppisestä kaverista, mutta vastaava tilanne oli ja noh meidän ystävyys katkesi.
Ei kaikki kaipaa oman kasvun tueksi jotain repäisevää tyyppiä joka on sen ikäisen silmissä nolo pahimmillaan (AV mammojen mielestä ne on varmaan hirveen ihania kun uskaltavat olla mitä haluavat, mutta eivät ole heidän omia lapsiaan). En olisi hänen kaverinsa vielä tänäkään päivänä ja selitän tän ihan sillä että ihmiset kasvaa erilleen. Erityisesti just siellä yläasteella missä vanhemmat ei enää määrää niin paljon pukeutumista ja tekemisiä.
AP: selitä tyttärellesi että ihmiset kasvavat erilleen ja hän varmasti löytää itselleen sopivampia kavereita, jos tilanne tosiaan on se että heidän kemiansa eivät enää kohtaa. Välejä ei kuitenkaan tarvitse katkaista dramaattisesti tai alkaa ilkeilemään kumpaankaan suuntaan.
Minua nyt vain alkoi yläasteella kiinnostaa muoti, matkustelu ja bilettäminen. Kaveriani taas kiinnosti hippeily, lentäminen oli väärin, muoti valmistettu lapsityövoimalla ja alkoholi noloa. Ja jo silloin minulle tämä oli ok, emme vain voineet olla kavereita kun toiselle omat asiat oli niin lähellä sydäntä että piti minulle alkaa saarnaamaan.
Nykyään hän opiskelee yliopistossa ja edelleen jatkaa samalla linjalla ja on löytänyt itselleen sopivampia kavereita. Kun taas minä aloitan syksyllä opiskelun, omistan monta merkki laukkua ja olen lentänyt tämän vanhan ystävänikin puolesta ympäriinsä. Kummatkin tyytyväisiä omiin elämiinsä ERILLÄÄN, mutta kivoja muistojahan ei silti tarvitse haudata ajalta ennen erilleen kasvua.
[/quote]
Kovin sivistynyt et ainakaan ole. Merkkilaukku on yhdyssana.;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta köyhyydellä ei ole mitään tekemistä. Tyttö osoittaa omaperäistä luovuutta ja on todennäköistä, että hän pääsee elämässään pitkälle jossakin luovassa ammatissa, jos hän on n. 14v. jo noin idearikas ja luova. Sinuna kannustaisin tyttöä. Luovuus on yksi lahja muiden joukossa, eikä sitä voi ostaa tai opiskella, vaan se on synnynnäinen ominaisuus, eikä uusilla ideoilla tai luovuudella ole mitään tekemistä köyhyyden kanssa, päinvastoin, se on suurempi rikkaus kuin raha tai varallisuus.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 20:44"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 20:38"]Olen nyt 21 vuotias ja mulla oli yläasteella samanlainen ongelma ja aivan täysin ymmärrän ap:n tyttären mahdollisen ongelman. Mä en kertonut mun vanhemmille tästä mun saman tyyppisestä kaverista, mutta vastaava tilanne oli ja noh meidän ystävyys katkesi.
Ei kaikki kaipaa oman kasvun tueksi jotain repäisevää tyyppiä joka on sen ikäisen silmissä nolo pahimmillaan (AV mammojen mielestä ne on varmaan hirveen ihania kun uskaltavat olla mitä haluavat, mutta eivät ole heidän omia lapsiaan). En olisi hänen kaverinsa vielä tänäkään päivänä ja selitän tän ihan sillä että ihmiset kasvaa erilleen. Erityisesti just siellä yläasteella missä vanhemmat ei enää määrää niin paljon pukeutumista ja tekemisiä.
AP: selitä tyttärellesi että ihmiset kasvavat erilleen ja hän varmasti löytää itselleen sopivampia kavereita, jos tilanne tosiaan on se että heidän kemiansa eivät enää kohtaa. Välejä ei kuitenkaan tarvitse katkaista dramaattisesti tai alkaa ilkeilemään kumpaankaan suuntaan.
Minua nyt vain alkoi yläasteella kiinnostaa muoti, matkustelu ja bilettäminen. Kaveriani taas kiinnosti hippeily, lentäminen oli väärin, muoti valmistettu lapsityövoimalla ja alkoholi noloa. Ja jo silloin minulle tämä oli ok, emme vain voineet olla kavereita kun toiselle omat asiat oli niin lähellä sydäntä että piti minulle alkaa saarnaamaan.
Nykyään hän opiskelee yliopistossa ja edelleen jatkaa samalla linjalla ja on löytänyt itselleen sopivampia kavereita. Kun taas minä aloitan syksyllä opiskelun, omistan monta merkki laukkua ja olen lentänyt tämän vanhan ystävänikin puolesta ympäriinsä. Kummatkin tyytyväisiä omiin elämiinsä ERILLÄÄN, mutta kivoja muistojahan ei silti tarvitse haudata ajalta ennen erilleen kasvua.
[/quote]
Kovin sivistynyt et ainakaan ole. Merkkilaukku on yhdyssana.;)
[/quote]
En puhu äidinkielenäni suomea, mut hirveen kypsää tarttua tollaseen:) Mikä sinua harmittaa vastauksessani? Sekö ettei minua kiinnosta hippeily ja pestävien kuukautissuojien käyttö? Vai sekö, että minun ja tämän entisen kaverini tiet erosivat ja kummatkin elävät tyytyväisinä omia elämiään vuosien päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 20:55"]
Minusta köyhyydellä ei ole mitään tekemistä. Tyttö osoittaa omaperäistä luovuutta ja on todennäköistä, että hän pääsee elämässään pitkälle jossakin luovassa ammatissa, jos hän on n. 14v. jo noin idearikas ja luova. Sinuna kannustaisin tyttöä. Luovuus on yksi lahja muiden joukossa, eikä sitä voi ostaa tai opiskella, vaan se on synnynnäinen ominaisuus, eikä uusilla ideoilla tai luovuudella ole mitään tekemistä köyhyyden kanssa, päinvastoin, se on suurempi rikkaus kuin raha tai varallisuus.
[/quote]
Totta mutta tämä ei ole syy olla jonkun kaveri jos ei ihmisenä nappaa
Miksi tytöt pitäisi pakottaa olemaan kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi olla tosissasi?
Mun tyttöni rakastaa käsitöitä ja vaikka meillä on varaa uusiinkin vaatteisiin, ostetaan suurin osa vaatteista kirpputoreilta. Mun lapset eivät toistaiseksi ole häpeilleet kirppikseltä ostettuja vaatteitaan tai vanhasta tuunattuja milloin mitäkin.
Mun tyttöni voisi keksiä tehdä vanhasta villapaidasta säärystimet. Itseasiassa mun tyttöni haluaa tehdä parhaille kavereilleen itse lahjat. Aina jotain myös ostetaan lahjaan sopivaa lisuketta, mutta kyllä noista lahjoista eniten kiitosta on aina saaneet tyttöni itse tekemät jutut.
Mun ei ole tarvinnut edes opettaa lapsilleni, että itsetehdyt on parempia lahjoja, ihan itsestään on sen tajunneet elämänsä varrella. Perheemme kuopus pillahti jouluna ilosta itkuun kun isosisko oli tehnyt kuopukselle käsityötunnilla lahjan. Sellainen räsynukke unikaveriksi, mutta pienelle joulun paras lahja. Siinä kalpeni 50€ legosetitkin sen rinnalla.
Luulisi että juuri teini osaisi arvostaa erilaisuutta ja omaa tyyliä. En ymmärrä miten olet onnistunut kasvattamaan teinin, joka ei näe käsityön arvoa? Oikeasti, en ymmärrä sitä.
Lisäänpä vielä, että nykyluokituksen mukaan en ole edes keskituloinen vaan paremminansaitseva.
Tyttöhän on fiksu, kapinoi tekemällä ja tuunaamalla itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 21:06"]
Et voi olla tosissasi?
Mun tyttöni rakastaa käsitöitä ja vaikka meillä on varaa uusiinkin vaatteisiin, ostetaan suurin osa vaatteista kirpputoreilta. Mun lapset eivät toistaiseksi ole häpeilleet kirppikseltä ostettuja vaatteitaan tai vanhasta tuunattuja milloin mitäkin.
Mun tyttöni voisi keksiä tehdä vanhasta villapaidasta säärystimet. Itseasiassa mun tyttöni haluaa tehdä parhaille kavereilleen itse lahjat. Aina jotain myös ostetaan lahjaan sopivaa lisuketta, mutta kyllä noista lahjoista eniten kiitosta on aina saaneet tyttöni itse tekemät jutut.
Mun ei ole tarvinnut edes opettaa lapsilleni, että itsetehdyt on parempia lahjoja, ihan itsestään on sen tajunneet elämänsä varrella. Perheemme kuopus pillahti jouluna ilosta itkuun kun isosisko oli tehnyt kuopukselle käsityötunnilla lahjan. Sellainen räsynukke unikaveriksi, mutta pienelle joulun paras lahja. Siinä kalpeni 50€ legosetitkin sen rinnalla.
Luulisi että juuri teini osaisi arvostaa erilaisuutta ja omaa tyyliä. En ymmärrä miten olet onnistunut kasvattamaan teinin, joka ei näe käsityön arvoa? Oikeasti, en ymmärrä sitä.
Lisäänpä vielä, että nykyluokituksen mukaan en ole edes keskituloinen vaan paremminansaitseva.
[/quote]
Sellasia ne jotkut teinit on ja jopa jotkut aikuiset. Onko ne sit huonoja ihmisiä? Ja minun ymmärtääkseni nämä käsityöt eivät olleet ongelma vaan se että tämä tyttö tyrkyttää omia juttuja kaverilleen. Kaikki ei tykkää kaikesta sellasta se on. Ne on teinejä jotka ei vielä osaa nähdä erilaisuutta hyvänä juttuna, siinähän opettelevat!
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 21:12"]
Tyttöhän on fiksu, kapinoi tekemällä ja tuunaamalla itse.
[/quote]
Varmasti on fiksu, itseluottamus kohdillaan ja kätevä käsistä, mutta miksi AP:n tytön pitäisi nyt hänestä väkisin tykätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 21:18"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 21:12"]
Tyttöhän on fiksu, kapinoi tekemällä ja tuunaamalla itse.
[/quote]
Varmasti on fiksu, itseluottamus kohdillaan ja kätevä käsistä, mutta miksi AP:n tytön pitäisi nyt hänestä väkisin tykätä?
[/quote]
Kuka on sanonut, että pitää väkisin tykätä? Olemme kuulleet vain ap:n kertomuksen tästä tarinasta, emmem hänen tyttärensä versiota tytön ja tämän ystävän kaveruudesta. Minusta tuo ap:n kertomus vaikutti siltä, että ap on se, ketä tämä tyttö häiritsee enemmän, kuin ap:n omaa lasta.
Jos näin ei ole, niin voisit ap opettaa lapsellesi rohkeutta ja itsetuntoa. Tämä on ihan hyvä kasvun paikka tytöllesi sanoa suoraan toiselle ei, en halua tehdä näin, tämä ei tunnu minusta mukavalta. Mutta älä puhu tyttäresi suulla, vaan anna tyttösi ihan itse päättää kaverisuhteistaan ja siitä, mihin haluaa mennä mukaan ja mihin ei.
Kyllä tyttäreni arvostaa käsitöitä ja aika paljon siis askartelevat kaverin kanssa yhdessä. Käyvät yhdessä myös kirppiksillä, mutta omani ostaa sieltä tyylinsä mukaisia hillittyjä vaatteita ja kaveri ostaa tuunattavaa. Neulovat ja virkkaavat yhdessä monenlaisia juttuja. Tuo joululahja-amigurumi hävettää tyttöäni koska se on nyrkin kokoinen outo olio jolla on kieli ulkona suusta, silmät rasteina ja mahassa viilto josta tunkee ulos "suolia" :D Tuossa on kaverin omaa huumoria mukana ja sain purra huulta kun ekaa kertaa sen näin, mutta tyttöni konservatiivisempana oli aika järkyttynyt. Säärystimet ovat puolestaan oranssia pörrölankaa. Tyttäreni pukeutuu lähinnä mustaan ja valkoiseen ja oranssi ei ole tytön lempivärejä ollenkaan.
Tämä kaverihan on ihan mainio tyyppi, päättäväinen, luova ja hyväitsetuntoinen mutta monet hänen tempauksensa hiertävät omaa tytärtäni. Olen itsekin sitä mieltä että omani saisi olla rohkeampi ja ulospäinsuuntautuneempi mutta ei kai toisen luonnetta voi muuttaa, ainakaan nopeasti. Tyttöni on myös kova jännittäjä ja toivoisin että kaverin rohkeus ja huolettomuus esim. kokeiden ja esiintymisten suhteen "tarttuisi" omaani edes vähän mutta kaverin rempseys tuntuu saavan omaa tyttöäni usein vaan enemmän kuoreensa. Yhden asian tyttöni kyllä varmaan muistaa ikuisesti: kun tyttö viime keväänä jännitti baletti-esiintymistä, kaveri oli yrittänyt aluksi auttaa neuvoilla mutta kun se ei ollut tepsinyt ja tyttö oli jo miettinyt ettei esiinny, kaveri oli ommellut pienistä kangas- ja nahkapaloista tytölleni onnenamuletiksi pikkiriikkiset balettitossut ja kirjoittanut niiden pohjiin kannustavia sanoja. Minulle meinasi tulla tippa linssiin kun toisessa luki "sisko <3". Antoi tossut edellisiltana ja sanoi että toivoo niiden antavan tytölle rohkeutta ja tyttöni oli tosi otettu. vieläkin tossut kulkevat mukana treenikassissa. Kaverilla on paljon mielikuvitusta ja on selvästi tosi kiintynyt tyttööni ja meidän perhe on myös tykästynyt häneen (osaa tosi hyvin leikittää meidän nuorempia lapsia ja hehän ovat siitä aivan otettuja) mutta onhan tässä näitä ongelmiakin. Olen miettinyt että ehkä ongelmia kärjistää tyttöjen symbioottinen suhde, että ovat niin paljon yhdessä. Kummallakaan ei juuri muita läheisiä kavereita ole ja taitaa kaveri olla mustasukkainen esim. tyttöni balettikavereista.
Voi ku mun lapsella ois tollanen kaveri, mutta kun ei oo ketään.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:40"]
Tiedän kyllä tytön perheen tai siis äidin. On työtön. Rahan vähyys on tullut tosi monta kertaa esiin tyttöjen ystävyyden aikana. Aiemmin kaveri puhui useinkin monista asioista että ei ole varaa, äidillä ei ole ollut rahaa maksaa viikkorahoja, mutta nyt on alkanut keksiä aina jotain vaihtoehtoista kun on ollut puheena jokin tyttöni hankinta tai meno. Esim. jos tyttöni on ehdottanut leffaan menoa (Nälkäpeli-ensiilta esim.) niin kaveri on ehdottanut että lainaa teidän videokameraa, tehdään oma leffa. Tyttöni siis harrastaa mm. balettia ja kaveria kovasti kiinnostaa, mutta ei ole perheellä rahaa siihen että voisi itse harrastaa joten on netin avulla harjoitellut joitain liikkeitä ja sitten ehdottaa tytölleni että tekisivät luokan discoon jonkun tanssiesityksen tai näytelmän joulujuhlaan tms. Oma tyttöni ei viihdy keskipisteenä ja häntä häiritsee se että kaveri yrittää häntä mukanaan sellaiseksi vetää.
Tyttöni sanoo että säärystimet olisi balettiin kivat saada ja kaveri ompeli vanhasta villapaidasta, mutta ne ovat niin löysät etteivät pysy päällä ja värikin on räikeä.
Ap.
[/quote]
Ehkä tyttäresi kannattaisi koittaa sitä esiintymistä, kun huomaisi että se sujuukin, saisi itseluottamusta. Kaikilla teieillä pitäisi olla kaveri joka vähän yllyttää ylittämään rajojaan. Ja ehkä esitykseen voisi pyytää muitakin mukaan?