Lue keskustelun säännöt.
Liian huomionkipeä kissa
04.05.2014 |
Meidän puolivuotias tyttökissa on loputtoman huomionkipeä. Tiesin kissaa ottaessamme, että kissa vaatii huomiota, mutten arvannut, että kissa voisi olla näin riippuvainen jatkuvasta huomiosta. Kissaa leikitetään ja huomioidaan kyllä paljon, mutta tuntuu, että mikään ei riitä. Kissa seuraa mukana ihan joka paikkaan ja pomppii jalkoja pitkin, jos ei saa huomiota, kun esimerkiksi laitan ruokaa keittiössä. Kissan lähes koko hereilläoloaika menee siihen, että hän on kiipeämässä syliin ja kerjäämässä huomiota. Jos kissa tulee syliin, mutta sitä ei kokoajan silitä, alkaa naukuminen. On toki kiva, että kissa tulee itse rapsuteltavaksi, mutta ei sitä jaksaisi ihan oikeasti kokoajan. Nytkin kissa makaa rinnan päällä kun kirjotan tätä läppärillä sohvalla. Kissalla alkaa olla jo painoa sen verran (suurikokoista rotua kun on), joten tuo rinnan ja vatsan päällä talsiminen tekee jo kipeää. Jos kissan työntää pois, niin hän jaksaa yrittää uudelleen niin kauan, kunnes nousen pois sohvalta. Toki kissa tuolloin aloittaa seuraamisen.
Kissalla on virikkeitä: paljon leluja (sekä omassa käytössä, että leikitykseen tarkoitettuja), suuri kiipeilypuu, mahdollisuus käydä parvekkeella ja katsella ikkunoista ulos. Kissa on maksimissaan muutamia tunteja yksin päivässä, joten mitään eroahdistusta tuo tuskin on. Lapsia tai muita lemmikkejä meillä ei vielä ole, joten mitään mustasukkaisuuttakaan tuo ei voi olla. Kissalla ei myöskään vaikuta olevan mitään kipuja, sillä syö, kakkaa ja leikkii ja on pirteä.
Kissa on otettu osaavalta kasvattajalta 12 viikon iässä ja muut perusopit tuntuu menneen jakeluun, mutta kissa on täysin riippuvainen huomiosta. Miten saisi opetettua kissaa hieman itsenäisemmäksi? Huomiotta jättäminen ei tunnu auttavan, koska silloin alkaa itku ja nauku, joka ei tunnu loppuvan lainkaan. Leluillakaan kissa ei tunnu osaavan oikein leikkia itse, vaan vaatii aina leikittäjän. Enkä kaipaa niitä "mitäs otit kissan, vaikka tiesit, että ne vaatii huomiota" -kommentteja, sillä tämä ei ole sylikissallekaan normaalia käytöstä, vaan äärimmäistä huomionkipeyttä ja riippuvuutta. Ihan kun kissa ei kestäisi hetkeäkään olla yksin ja tämä on hiljalleen pahentunut siitä, kun otimme kissan.
Kommentit (31)
Kaveri olis kyllä tilanteen rauhoittaja! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sama..mutta poikakissa..nyt jo kohta 2v..ei olla pystytty ottamaan hälle kaveria vaikka olisi kyllä pitänyt....on kovin huomionhakuinen ja hyppii meitä päin jos ei saa huomiota..naukuu jatkuvasti....saattaa välillä käydä näykkimässä. Mitä rotua teidän kissa on? meillä brittiläinen.
4 jatkaa..meillä kissa myös seuraa ihan joka paikkaan..vessaan....suihkuun...keittiönpöydällä istuu kun teen ruokaa jne..nukkua kissa ei saa samassa huoneessa koska ei anna hetken rauhaa.
Kaikki kissarodut ei pärjää yksinäisenä kissana vaan tarvitsee kaverin. Meillä sellainen kissa ja rotu on ragdoll. Ostettiin pentu ja saatiin äiti kaupan päälle. Silti kaipaavat meidän ihmistenkin seuraa paljon, mutta kissathan nukkuu niin pirun paljon.
Hanki kissakaveri sille!
Itse tykkäisin kovasti sun kissasta, kun noi meidän kissat ei viihdy sylissä. Myisitkö pois ja mikä rotu kyseessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kanssa huomionkipeä kissa. Ajan myötä on rauhoittunut ja nykyään tajuaa pysyä poissa jos nostan sen sylistä. Vielä kun tajuaisi, että leipominen sattuu. Kissa täyttää tänä vuonna 8.
Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyttä. Tosin myönnän, että alussa minulla ei hirveästi ollut kärsivällisyyttä kolmen aikaan yöllä, kun kissa tunki takapuolensa naamaani nukkuessani. Silloin tuli tähdättyä aamutossulla kattia pariinkin otteeseen.
Raapimispuita meillä on kolme ja ei ne poista seuran kaipuuta. Ei edes ne leikit ja siksi kysyinki haluaisitko luopua kissasta koska meille tuollainen kissa on ilo, ei riesa. Itse nostaisin kissan pöydälle tai tiskipöydälle ja juttelisin. Kivahan se siinä olisi seurana, kun laitan ruokaa. 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 16:07"]
Raapimispuita meillä on kolme ja ei ne poista seuran kaipuuta. Ei edes ne leikit ja siksi kysyinki haluaisitko luopua kissasta koska meille tuollainen kissa on ilo, ei riesa. Itse nostaisin kissan pöydälle tai tiskipöydälle ja juttelisin. Kivahan se siinä olisi seurana, kun laitan ruokaa. 6
[/quote]
Arvasin, että näitä tulee. Sinä et siis tosiaankaan tainut edes lukea sitä mun tekstiäni, jos epäilet, että haluaisimme luopua kissasta ja että se olisi vain riesa. Etkä edes yrittänyt ymmärtää tilannetta, vaan halusit korottaa itsesi parempana ja välittävämpänä kissanomistajana jalustalle. Vai että sinä nostaisit kissan tiskipöydälle ja juttelisit. Ei se ole edelleenkään ongelma, jos kissa hengailee siellä keittiössä tai muuallakaan seurana. Ja jos oikeasti nostettaisi kissa sinne tiskipöydälle ja juteltaisi, niin se ei kissalle riittäisi, vaan se hyppisi kokoajan joko olkapäille, käsille tai vaikka kattilaan, kunhan saa huomion. Se ei ole enää edes turvallista, jos kissa tulisi veitsien ja kuumien kattiloiden äärelle kerjäämään huomiota.
Enkä minä sitä halua, että kissa lakkaa tulemasta syliin kokonaan, vaan päinvastoin on mukava helliä kissaa, mutta eihän se ole kissan luonteellekaan normaalia olla riippuvainen ihmisestä ihan joka hetki. Kissan pitäisi pystyä myös viihtymään ympäristössään itsenäisesti. Mutta tuskin sinä nro 6&8 tätä vieläkään ymmärrät ja se johtuu siitä, että et edes halua ymmärtää, vaan sulla on joku tarve yrittää olla parempi kissanomistaja kuin minä. Päinvastoin se kuulostaa melko huonolta kissanomistajuudelta, jos mielestäsi kissalla ei tulisi olla minkäänlaisia rajoja.
Kiitos muille asiallisista vinkeistä, kissakaveri on harkinnassa kyllä. Emme ajatelleet sitä vielä ajankohtaiseksi kissan pentuvuotena, mutta kenties se olisi hyvä idea. -AP
Kissoja pitäisi aina olla vähintään kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on vielä pentu! Kyllä se rauhoittuu iän myötä. Nosta se vaan ystävällisesti pois jos se on tiellä tai yrittää kiivetä jalkaa pitkin tms. Ja sylissä voi olla niinkin ettei silitä. Jos alkaa riehua nosta lattialle. Kärsivällisyyttä se vaatii. Kuulostaa vähän koiramaiselta kissalta, norski tms?
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 17:13"]
Kissoja pitäisi aina olla vähintään kaksi.
[/quote]
ei aina, tapauskohtaisesti se pitää miettiä. Yleensä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa ihmeessä toinenkin kissa, saa hellyydenkipeä kisuli kaverin :) se auttaa kyllä, on varmasti silloinkin hellyydenkipeä mutta normaalin rajoissa kuitenkin.
t: nainen jolla kaksi kissaa
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 20:01"]
Kissakaveri ehdottomasti! Ihminen ei ikinä voi korvata lajitoverin seuraa.
[/quote]
Ei sovi kaikille kissoille kaveri. Ja jos tulee uusi kissa, sen olisi parempi olla pentu, niin ei tule niin pahoja kiistoja. Meillä kohtalaisen seurallinen kissa, ja lupauduin ottamaan viikonlopuksi hoitoon sen sisaruksen, kun kuvittelin, että kyllähän ne tulevat toimeen. Täyttä sotaa koko se pari päivää, ja nimenomaan meidän kissa oli ihan koko ajan murisemassa ja ahdistamassa toista nurkkaan, oli niin reviiritietoinen.
AP:lle on kyllä vaikea antaa neuvoa, kun tuo on perimmiltään kuitenkin niin mukavaa kissan käytöstä. Ehkä se syliin tunkeminen vähenee iän myötä.
Itselläni on sen verran tuuria kissan kanssa, että sen käsitys yhteydenpidosta on aika hyvin sama kuin minulla, välillä käy silitettävänä ja vieressä kehräämässä, ja sitten menee omille teilleen. Ja tulee takuuvarmasti osallistumaan kaikkeen tekemiseen kotona. Paitsi imurointiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 22:14"]
Itselläni on sen verran tuuria kissan kanssa, että sen käsitys yhteydenpidosta on aika hyvin sama kuin minulla
[/quote]
Ihana <3
:D
Meillä myös loputtoman huomionkipeä brittiläinen! Ja jo 7-vuotias... Nukkuu kuitenkin paljon, niin kuin kissat yleensäkin, mutta huomioo on saatava hereillä ollessa :) Muuten naukuu tai hakee huomiota tekemällä jotain kiellettyä. Ehkä se on näille briteille ominaista?
Lajitoveria minäkin ehdottaisin, ja tosiaan vaikka jotkut kissat viihtyvät nimenomaan yksin, on aika yleistä että pennusta tulee läheisriippuvainen takiainen (ainakin pentuajaksi) jos se kotiutuu yksin. Sillä on kuitenkin jäänyt taakse emo ja kasa leikkikavereita.
Meillekin vasta kotiutui yksi nuori kissaherra joka ei pärjännyt yksinäisenä kissana taloudessa. Jatkuvaa miukumista, pomppimista ja "ikävää" ja täällä tuo tyyppi on taas heti löytänyt paikkansa vanhempien kissojemme seurassa. :)
Hyvä vaihtoehto on vaikka katsoa onko sillä nykyisen kissan kasvattajalla pentuja tulossa, tai saman rodun kasvattajilla pentuja varattavissa tällä hetkellä. Uskoisin että tuo ihan oikeasti helpottuu kun sitä energiaa kuluu kissojen yhteiseen temmeltämiseen yms., niin kävi tuon meidänkin nuorimman kanssa.
Minäkin varmaan tykkäisin ap:n kissasta. Omani on melko iäkäs ja nukkuu todella paljon, mutta kun se päättää kerjätä huomiota, se jatkaa juuri niin kauan, että saa mitä haluaa. Jos se esimerkiksi haluaa yöllä ruokaa, se tulee sänkyyn häiritsemään aina uudelleen, vaikka työntäisin sen pois. Se hyppää päälleni, talloo hiuksiani, sohii tassulla naamaan ja maukuu, kunnes nousen ja annan raksuja.
Jos se haluaa olla sylissä silloin, kun se ei oikein itselleni sovi, se hyppää aina vähän väliä takaisin, vaikka lasken sen lattialle.
Aina, kun kuulee minun menevän kylpyhuoneeseen/vessaan, se jostain syystä seuraa perässä ja tulee jalkoihin kiehnäämään.
Jos yö sattuu olemaan tavallista kylmempi, tulee kissa sänkyyn pääni viereen, tönäisee kuonollaan poskeen sanoakseen, että raota vähän sitä peittoa, ja kun nostan peiton reunaa, luikahtaa se peiton alle ja kiertyy kerälle kainaloon.
Usein, kun puhun puhelimessa, kissa tulee tönimään puhelinta pitelevää kättäni kuin sanoakseen, että käyttäisin aikani paremmin, jos silittäisin sitä sen sijaan, että osoitan mielenkiintoa puhelinta kohtaan!
Olen melko yksinäinen ihminen, ja minusta on ihanaa, että kissa on tuollainen vähän koiramainen, tosi luottavainen ja seurallinen. Tämä kissa tuntuu viihtyvän oikein hyvin ainoana kissana. Se ei kaipaa leikittämistä, mutta leikkii iästään huolimatta välillä itsekseen palloilla tai muilla esineillä, jotka vierivät helposti lattiaa pitkin.
Kismett
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 23:18"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 17:13"]
Kissoja pitäisi aina olla vähintään kaksi.
[/quote]
ei aina, tapauskohtaisesti se pitää miettiä. Yleensä kyllä.
[/quote]
Nimenomaan. Meidän kissa vetää skitsot jo siitä ja alkaa murista jos kotiväen kädet haisee vieraalta kissalta. Koira tuolla on kaverina ja tulevat hyvin toimeen, leikkivät ja näin.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 17:14"]
Sehän on vielä pentu! Kyllä se rauhoittuu iän myötä.
[/quote]
Veikkaan myös tätä. Ainakin meidän kissa rauhottui huomattavasti, pentuna se oli ihan kamala perskärpänen ja tunki suunnilleen suuhun koko ajan. Vessaankin hiihti mukana ja istui saunan oven takana kun saunottiin. Vanhemmiten ei ole enää ihan noin paha, mutta edelleen seurallinen ja tulee mielellään syliin kun istuu esim. sohvalla. Toisaalta taas kykenee menemään toiseen kerrokseen päiväunille ja nukkua siellä kaikessa rauhassa tuntitolkulla, vaikka kaikki muut olisikin toisessa kerroksessa. Pentuna ei kyennyt siihen.
Kissa saattaisi kaivata lajitoverin seuraa