Jeh. todistajista tms. lähteminen - kukaan ei tajua miten vaikeaa

Niinpä, niistä se eroaminen ei onnistukaan, kuten ev.lut kirkosta, nappia painamalla.

En tiedä miksi pelkäät "avautua" niistä kenellekään. Olet itse syytön siihen- Kyllä ihmiset ymmärtää.

Kerro hiukan lisää ap, millaisia kokemuksia sinulla on. Jos haluat kertoa jotain.

Joojoo lässynlää, kyllä on taas niin dramaattista että! Onko katsottu pari elokuvaa liikaa...

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 22:28"]

En tiedä miksi pelkäät "avautua" niistä kenellekään. Olet itse syytön siihen- Kyllä ihmiset ymmärtää.

[/quote]

olen samaa mieltä. Se, että kertoisit, rohkaisee muitakin kenties lähtemään orjuuttavasta lahkosta ja rohkaisee muitakin puhumaan näistä asioista. Eivät ne tosiaan ole sinun syytäsi.

5, en mä tiedä mistä leffoista nyt puhut...? Mutta just tätä, kukaan muu _ei_ voi ymmärtää...

3, pelkään ehkä siksi avautua, kun tunnen olevani aivan idiootti että olin touhussa niinkin kauan jollain tapaa mukana (vaikken ikinä ollut mikään himoaktiivi).

Ensinnä, ei olisi ikinä pitänyt mennä kasteelle eli kunnolla liittyä heihin, minkä tein peruskoulun lopetettua 16v:nä. (SE nyt oli siihen aikaan ehkä semmoinen henkinen "takaraja" että sitten viimeistään "teki" tuon "päätöksen" siis ts. teki vain mitä perhe ja ympäristö odotti sun tekevän, mutten olisi alettu vähän katsoa että tuo ei usko tähän kunnolla ja on huono tyyppi tms.)

Toiseksi, olin mukaan itse asiassa niinkin pitkään kuin about 25v:ksi asti mikä on tosi noloa.

JOs olisin oikeasti fiksu olisin lähtenyt jo aiemmin, paljon aiemmin.

Mutta kun ei mulla ollut oikein kavereita ulkopuolellakaan, ja mies oli piireistä, se oli vaan semmoista automaattista mukanaroikkumista.

ap

Kaikki tietää että on todella vaikea lähteä sellaisista jengeistä. Vaatii paljon rohkeutta. Älä häpeile sitä.

Esim. meidnä töissä on ihmisten juttuja kuunneltuani todella kielteinen suhtautuminen kaikkiin noihin lahkoihin. Haukkuvat ja nauravat niitä. KÄy siinä nyt sitten enää sanomaan monta sellaista keskustelua läpikuunneltuasi että joo oletkin itse kuulunut sellaiseen.

En kyllä ota riskiä, mitä juorua siitä leviäisi ja miten se juoru muuntuisi organisaatiossa ja voisi vaikuttaa uraani.

ap

Mikäli tuntee parhaaksi erota niin sitten eroaa ja muuttaa vielä paikkakuntaa. Itse en voisi kuvitellakaan olevani missään tuollaisessa että sanellaan mitä tehdä ja sääntöjä.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 22:33"]

5, en mä tiedä mistä leffoista nyt puhut...? Mutta just tätä, kukaan muu _ei_ voi ymmärtää...

3, pelkään ehkä siksi avautua, kun tunnen olevani aivan idiootti että olin touhussa niinkin kauan jollain tapaa mukana (vaikken ikinä ollut mikään himoaktiivi).

Ensinnä, ei olisi ikinä pitänyt mennä kasteelle eli kunnolla liittyä heihin, minkä tein peruskoulun lopetettua 16v:nä. (SE nyt oli siihen aikaan ehkä semmoinen henkinen "takaraja" että sitten viimeistään "teki" tuon "päätöksen" siis ts. teki vain mitä perhe ja ympäristö odotti sun tekevän, mutten olisi alettu vähän katsoa että tuo ei usko tähän kunnolla ja on huono tyyppi tms.)

Toiseksi, olin mukaan itse asiassa niinkin pitkään kuin about 25v:ksi asti mikä on tosi noloa.

JOs olisin oikeasti fiksu olisin lähtenyt jo aiemmin, paljon aiemmin.

Mutta kun ei mulla ollut oikein kavereita ulkopuolellakaan, ja mies oli piireistä, se oli vaan semmoista automaattista mukanaroikkumista.

ap

[/quote]

Kuulostat ihan fiksulta ihmiseltä. Turhaan pelkäät, etteivät ihmiset pidä sinua fiksuna.

Ymmärrän täysin ap.. Monikaan ei ymmärrä, kuuntelisi kyllä mielellään. Osa kauhistellakseen, toiset osoittavat sympatiaa. Harva kuitenkaan tajuaa minkälaista lähteminen on, jos on koko elämänsä johonkin yhteisöön kasvatettu. Toisaalta itselleni aihe ei enää ole arka, koska olen käsitellyt sen ja löytänyt oman tapani elää ja saanut uudet sosiaaliset verkostot. Tunnen itseni kuitenkin helposti ulkopuoliseksi vieläkin, mutta tiedostan sen tunteeksi, ei asioiden oikeaksi tilaksi. Minulla on hyvä elämä, eikä syytä häpeään. En valinnut lapsuuden perhettäni itse...

Monet liikkeen ulkopuoliset pitää ihan itsestäänselvyytenä miten sairas systeemi tuo ulossulkeminen on. Tai siis että miten rankkaa on lähteä kun jättää taakseen perheen ja ystävät. Harva siihen olisi valmis, vaikka olot olisi muuten kurjat. Luulen, että siksi niin moni pysyy noissa liikkeissä vaikka onneton olisikin.

Pointtini oli, että minunkaltaiseni tapauskovaisisissa perheissä kasvaneet voivat lähinnä ihmetellä miten joku uskaltaa repäistä itsensä irti ihan kaikesta ja aloittaa elämänsä ikään kuin alusta. Ihan kuin elämä ei olisi tarpeeksi vaikeaa nykyisin vaikka olisi perhe tukenakin. (Plus kaikki muu "uusi" mitä elämä tuo tullessaan fanaattisista lahkoista lähteneille kaikessa vapaudessaan.)

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 22:38"]

Esim. meidnä töissä on ihmisten juttuja kuunneltuani todella kielteinen suhtautuminen kaikkiin noihin lahkoihin. Haukkuvat ja nauravat niitä. KÄy siinä nyt sitten enää sanomaan monta sellaista keskustelua läpikuunneltuasi että joo oletkin itse kuulunut sellaiseen.

En kyllä ota riskiä, mitä juorua siitä leviäisi ja miten se juoru muuntuisi organisaatiossa ja voisi vaikuttaa uraani.

ap

[/quote]

Ymmärrän. Mutta toisaalta voisit lyödä heille luun kurkkuun kertomalla oikein räväkästi sopivalla hetkellä sen, että Minäpä muuten olin tuossa lahkossa mukana, mutta onneksi en ole enää. Haluatteko kuulla mehukkaimmat yksityiskohdat ;)

Sinä olet uhri, et syyllinen. Sinut on kasvatettu lahkoon. Et voinut muutakaan. Keräsit rohkeutta aikasi, ja kun sinulla oli sitä tarpeeksi, lähdit lahkosta. Ei sitä todellakaan tarvitse hävetä.

Älä tuomitse itseäsi! Älä lyttää itseäsi! Olet käynyt läpi ison muutoksen ja vie varmasti vuosia päästä yli kaikesta ja antaa itselle lupa elää omaa elämää. Lähipiirissäni on kaksi ihmistä, jotka ovat lähteneet ja heiltä vei vuosia päästä yli kaikesta lapsesta asti oppimastaan. Vaikka vertaus tuntuu varmasti rajulta niin tähän pätee sama henkinen kasvu kuin narsistin kanssa vuosia eläneillä ihmisillä. Kun vuosia on viety oma tahto ja elämä täytetty jonkun toisen luomalla maailmankuvalla niin se on luonnollista ettei elämänmuutos tapahdu päivässä. 

Kaikkea hyvää sinulle ja älä pelkää puhua asiasta. Voit hyvin pian huomata, että ympäriltäsi löytyy ihmisiä, jotka hyväksyvät sinut menneisyydestäsi huolimatta.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 22:46"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 22:38"]

Esim. meidnä töissä on ihmisten juttuja kuunneltuani todella kielteinen suhtautuminen kaikkiin noihin lahkoihin. Haukkuvat ja nauravat niitä. KÄy siinä nyt sitten enää sanomaan monta sellaista keskustelua läpikuunneltuasi että joo oletkin itse kuulunut sellaiseen.

En kyllä ota riskiä, mitä juorua siitä leviäisi ja miten se juoru muuntuisi organisaatiossa ja voisi vaikuttaa uraani.

ap

[/quote]

Ymmärrän. Mutta toisaalta voisit lyödä heille luun kurkkuun kertomalla oikein räväkästi sopivalla hetkellä sen, että Minäpä muuten olin tuossa lahkossa mukana, mutta onneksi en ole enää. Haluatteko kuulla mehukkaimmat yksityiskohdat ;)

[/quote]

Niinhän mä voisinkin... sehän just ärsyttääkin kun kauhistelevat turhaakin jotain asioita (esim. mua ärsyttää jos aiheettomasti parjaavat vaikak jotain muitakin lahkoja), kun minä taas voisin kertoa mitkä ne OIKEAT kauheat asiat on, ja miten ne asiat OIKEASTI on.

Mutta en kyllä työpaikalla silti halua profiloitua tuon mukaan, ei kai mun ole pakko? Ts. joku "moraalinen" velvollisuus avautua lapsuuden/nuoruuden taustoista? Työntekooni ne ei vaikuta eikä liity.

ap

upp

Kyllä tuohon jt-menneisyyteen liittyy suurta häpeää, kun näin suht älykkäänä ihmisenä ei haluaisi tunnustaa kuuluneensa moiseen hihhuliporukkaan. "Aikuiskaste" oli murrosiässä todella kamala kokemus, kun vanha setä hiveli siinä uima-altaassa hiukan vääristä paikoista ja sitä ei tietenkään tapahtunut "oikeasti", joten en kertonut asiasta kenellekään :( Tämä ei ollut ainoa kerta, kun tulin aikuisen ahdistelemaksi alaikäisenä. Sain seurakunnan vanhimmalta törkyviestejä, mutta siihenkään ei kukaan reagoinut. Koko uskonto on seksuaalisesti niin vääristynyt, että puistattaa! Luulin pitkään, että sana moraali tarkoittaa seksin harrastamista. Sitä käytetään jt-julkaisuissa tosiaan ihan väärässä merkityksessä, esim. henkilö X on moraaliton = on harrastanut avioliiton ulkopuolista seksiä...

Aloittaja ymmärrän sinua saman kohtalon kokeneena.

Kävin kasteella kun olin 12 vuotias - siis ihan lapsi vielä.

Kasteelle menin sen ajan tavan mukaan, seurakunnassa tuli vihjailuja nuorille ja ihan suoraakin puhetta että kasteaskel pitäisi ottaa jo varhain meillähän on totuus.

Eroamiseni jälkeen en puhunut asiasta kenellekään "maailmalliselle" että olin kuulunut ko. uskontoon. Hävetti.

Meni vuosikymmenen ennen kuin puhuin asiasta kenellekään. Työyhteisöissä en ole siitä koskaan puhunut. Paikkakunta on vaihtunut ja henkilöhistoriaani ei tunneta.

Asia on kipeä ja edelleen jollain tasolla käsittelemätön. Haluaisin yhteyden ex-todistajiin saadaksemme vertaistukea toisiltamme, rohkeus ei ole kuitenkaan riittänyt.

Olen saanut paljon voimaa ja tukea http://veljesseura.org/foorumi/ lukemalla toisten kokemuksia, en ole sinne rekisteröitynyt. Samoin http://johanneksenpoika.fi/ sivusto on ollut hyödyllinen.

http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ Tätäkin olen lukenut. Olen lukenut myös ex-lestadiolaisten kokemuksia.

Oli hienoa kokea eilinen JT-uutisointi päivä, valtamediat kirjoitti ex-todistajien kohtelusta ja karttamisesta. Hienoa se että asia tuodaan suuren yleisön tietoisuuteen.

Tieni ei ole ollut helppo, olen haavoilla jotka eivät ole ihan kokonaan arpeutuneet. Tämä asia vaikuttaa koko elinikäni.

Kukaan joka ei itse ole kokenut niin vahvaa manipulointia ei kykene ymmärtämään mistä me ex-todistajat puhumme. Synnyin perheeseen jossa vanhemmat todistajia. Meidän perhe erityisen tiukka periaatteiltaan, isä vanhin. 

Pahinta on ollut lapsuusperheestä eristäminen. Muiden todistajien seuraa en ole kaivannut kuin ihan alkuun olihan siellä ystäviä. Nyt minulla on uusi elinpiiri ystäviä ja läheisiä ja tietenkin oma perhe mies ja lapsia.

Älä kerro asiaa työyhteisössä. Jos joskut haluat jollekin henkilökohtaiselle ystävälle kertoa tiedät sen milloin olet siihen valmis. Ne joille itse olen kertoneet ovat olleet tukenani ja antaneet paljon voimaa. En vatvo enää menneessä, elän tätä hetkeä.