Meni motivaatio lempiharrastukseen kun aloin kokeilemaan sitä ammattina

Itse ainakin huomaan heti että harrastuksesta menee ilo, jos rupee miettimään että voisin tehdä tätä sivutyönä. Mieluummin teen pskaa turhanpäite kuin viimeisen päälle ja myyn sitä.

Kyllä olis vaan pitäny pysyä ratsastuskoulussa 1x viikossa tunnilla ohjelmalla. Lihoin kuitenkin 40kg kun lopetin tän harrastuksen joten en voi tämmösenä pallerona harrastaa sitä.

Niin käy monille jotka tekevät harrastuksesta työn. Usein kuultu neuvo onkin että pitäkää harrastus harrastuksena ja työ erikseen. Harrastuksen vapaus ja kepeys häviää kun se muuttuu velvollisuudeksi.

Arvasin jo ennen kuin avasin että puhuit hevosista! Mä jätin harrastukseksi myös. Katselin sivusta sitä raadollista touhua ja voin vain huokaista! Onneksi kävin kokeilemassa tuota myös työnä matalalla kynnyksellä. Nyt nautin vaan täysillä omien kahden kanssa kotona<3

4 jatkaa: Siinä tosiaan tuli vertailtua itseä muihin. Yhtäkkiä en muka osannutkaan mitään ja tein ”kaiken väärin.” Ja paskat. Ne oli niitä tapoja mitkä olin itse oppinut hyviksi vuosien aikana. Sanon vaan sulle että älä lannistu. Mäkin olin ilman hevosia useamman vuoden kun koin olevani luuseri. Oikeastaan nyt oon 100% tyytyväinen tähän mun tilanteeseen. Hevosia on ja pidän yhteyttä heppakavereihin. Välillä käyn kursseillakin jopa :D

Et ole ainut. Juuri tuossa keskustelin eläinalaa opiskelevan nuoren kanssa. Vaikka hän nauttii elinten kanssa olemisesta ja niiden hoitamisesta, se kulttuuri, mikä sillä alalla vallitsee, on aika syvältä. Laajemmin eläinalalla varmasti riippuu paikasta, miten eläimiä ja työntekijöitä kohdellaan. Mutta hevpsala tuntuu olevan aika "vaativa".

Toisen, hevosalaa opiskelevan nuoren kanssa olen keskustellut, ja hän on kertonut, että pärjätäkseen alalla, pitäisi hevosten olla työ, harrastus, elämäntapa, uskonto ja ties mitä muuta vielä. Jos teet 8 tunnin työpäivää hevostallilla, etkä suostu tekemään ilmaiseksi ylitöitä, "et sovellu alalle".