Uusperheelliset; millaiset välit

Lapsen kannalta kai parasta olisi jos kaikki aikuiset voisivat olla suht hyvissä väleissä. Mut onko tällasta kenelläkään?

Vai ei saa edes vaatetta ostaa kysymättä? Eikö se riitä, että isän mielestä on hyvä idea ostaa vaatteita ja siistiä tukkaa? Vai onko äitillä joku yksinoikeus lapsen asioihin ja miehen tehtävä on vain palvella ja maksaa?

Ei tulisi mieleenkään meillä kysellä miehen eksältä, jos käydään kaupoilla tai kampaajalla. Eikä ole kyllä murissut mitään, kun puutteistaan huolimatta järkinainen ja haluaa isän ottavan myös vastuuta. Eihän hänenkään tarvi mieheltä soitella vastaaviin lupia!

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 11:24"]

Vai ei saa edes vaatetta ostaa kysymättä? Eikö se riitä, että isän mielestä on hyvä idea ostaa vaatteita ja siistiä tukkaa? Vai onko äitillä joku yksinoikeus lapsen asioihin ja miehen tehtävä on vain palvella ja maksaa?

Ei tulisi mieleenkään meillä kysellä miehen eksältä, jos käydään kaupoilla tai kampaajalla. Eikä ole kyllä murissut mitään, kun puutteistaan huolimatta järkinainen ja haluaa isän ottavan myös vastuuta. Eihän hänenkään tarvi mieheltä soitella vastaaviin lupia!

[/quote]

Ymmärrän. Isä on tasavertainen vanhempi. Mutta sinä et ole. Lasten asioista sopivat vanhemmat yhdessä ja on perhekohtaista mitkä ovat tällaisia sovittavia asioita. Hyvä että sun lapsipuolen vanhemmilla on tuollainen "väljä" asenne, jollekin toiselle tuo olisi ongelma. Riippuen tietenkin suhteen historiasta, joskus on paikallaan kyllä kunnioittaa sitä lapsen toista vanhempaa ja osoittaa se myös hänelle.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 11:15"]

Lapsen kannalta kai parasta olisi jos kaikki aikuiset voisivat olla suht hyvissä väleissä. Mut onko tällasta kenelläkään?

[/quote]Minä voin olla mutta ex ei halua mutta hänen vaimonsa kanssa kun tavataan niin jutellaan.

Mä mietin sitä, että jos lapsen perhekuviossa muana olevilla aikuisilla on keskenään negatiiviset välit, se on lapsille raskasta. Lapsethan eivät sitä näytä, mutta kaikki mistä vanhemmat eivät ota vastuuta lankeavat lasten harteille ja he kantavat ja sovittelevat sitten siinä välissä näitä. Voimilla joiden pitäisi olla 100% heidän oman elämänsä ja kasvunsa käytössä. Myös vanhemmuudessa on suuri puute jos lapsi joutuu siinä välissä sovittelemaan ja nieleskelemään; hän ei saa silloin olla täysin lapsi. Ja lapsihan vaistoaa sen mitä ne välit ovat oikeasti ja elää sen mukaan, ei sen mitä hänelle esitetään. Näin olleen kaikkien osapuolten pitäisi oikeasti olla ns sovussa keskenään. Jos lapsen parasta halutaan ajatella.

Huonot on välit miehen exän kanssa. Ollaan tavattu naamatusten kaksi kertaa: ensimmäisellä kerralla tarjosin käsipäivää, nainen oli kuin en olisikaan siinä, olin täysin ilmaa hänelle. Toisella kerralla hän kävi kimppuuni, ja siitä on vireillä rikosilmoitus. Tämän päällekarkauksen sattuivat toki näkemään myös naisen lapset sekä isi.

Olen toki saanut syyt niskoilleni lasten hiusten leikkaamisesta, koska minä sen suoritin miehen ehdotuksesta. Sain paskaa niskaani myös siitä, että äitini toi lapsille Amerikasta tuliaisiksi paidat, aivan kuin tosissaan olisin voinut vaikuttaa äitini valintoihin.

Nainen on koko kaksi vuotta, jonka olemme olleet miehen kanssa yhdessä, tehnyt kaikkensa sabotoidakseen suhdettamme. Luojan kiitos nyt on jo lannistumisen merkkejä ilmassa. Sabotointi on mennyt niin pitkälle, että kävin itse lataamossa, jotten olisi mennyt silpomaan naisen naamaa. En tajua mistä se kaikki katkeruus kumpuaa. En ole heidän perhettään rikkonut, he ovat eronneet ja asuneet erillään jo ennen kuin edes tapasin mieheni. Erokin oli naisen oma vika, pitikö pitää useampaa miestä yhtä aikaa.

Meitä on moneen junaan. Itse en lähde tuohon halventamiseen ja muuhun pelleilyyn mukaan, koitan olla aikuisempi ja ajatella vaikkapa lapsia tässä käsittämättömässä tilanteessa.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 12:32"]

Huonot on välit miehen exän kanssa. Ollaan tavattu naamatusten kaksi kertaa: ensimmäisellä kerralla tarjosin käsipäivää, nainen oli kuin en olisikaan siinä, olin täysin ilmaa hänelle. Toisella kerralla hän kävi kimppuuni, ja siitä on vireillä rikosilmoitus. Tämän päällekarkauksen sattuivat toki näkemään myös naisen lapset sekä isi.

Olen toki saanut syyt niskoilleni lasten hiusten leikkaamisesta, koska minä sen suoritin miehen ehdotuksesta. Sain paskaa niskaani myös siitä, että äitini toi lapsille Amerikasta tuliaisiksi paidat, aivan kuin tosissaan olisin voinut vaikuttaa äitini valintoihin.

Nainen on koko kaksi vuotta, jonka olemme olleet miehen kanssa yhdessä, tehnyt kaikkensa sabotoidakseen suhdettamme. Luojan kiitos nyt on jo lannistumisen merkkejä ilmassa. Sabotointi on mennyt niin pitkälle, että kävin itse lataamossa, jotten olisi mennyt silpomaan naisen naamaa. En tajua mistä se kaikki katkeruus kumpuaa. En ole heidän perhettään rikkonut, he ovat eronneet ja asuneet erillään jo ennen kuin edes tapasin mieheni. Erokin oli naisen oma vika, pitikö pitää useampaa miestä yhtä aikaa.

Meitä on moneen junaan. Itse en lähde tuohon halventamiseen ja muuhun pelleilyyn mukaan, koitan olla aikuisempi ja ajatella vaikkapa lapsia tässä käsittämättömässä tilanteessa.

[/quote]

Oletko koskaan jutellut tuon naisen kanssa? Meinaan yleensä tuollainen käytös kumpuaa siitä, että kokee toisen jollain lailla uhkaksi. Moni meistä on elänyt lapsuuden jossa ei ole koskaan kelvannut ja tullut hyväksytyksi. Erosta selviäminen ja uusperheet  vaativat hyvää itsetuntoa ja tunnetaitoja. Jos niitä ei ole, voi tulla ahdistus, paniikki, pelko. Ja siltähän tuo vaikuttaa. Jos oikeasti voit noin paljon paremmin kuin exä, mikset- LASTEN VUOKSI- kuuntele mitä hänellä on sydämellään? Voi tietysti olla että hän voi niin huonosti ettei pysty kohtaamaan tosi-asioita, mutta sinuna yrittäisin. Hän on selvästi heikoilla ja pelkää- kokee varmaan huonommuudentunnetta. Eikä varmaan kykene parempaan. Se että ottaisit hänet todesta ja kuuntelisit, voisi ratkaista paljon. Harmi vaan ettei tänä päivänä ole voimissaan ihmisten välinen solidaarisuus, vaan juuri jako minuun- parempaan- ja sinuun, huonompaan.

Peruskohteliaat. Emme tapaa tai soittele, mutta jos näemmr niin tervehdimme. Aluksi oli vähän viileämmät välit koska hän ehkä koki ex miehensä löytäneen uuden liian nopeasti, mutta nyt on jo aika tehnyt tehtvänsä ja hekin tulevat paremmin toimeen kuin eron jälkeen.

Heidän lapdensa ovat toki jo teini-ikäisiä joten en ole koskaan ollut äitihahmo - ennemmin toinen aikuinen jolle puhua tai joka tekee ruokaa :)

Juttele miehesi kanssa mitä hän sinulta toivoo, ja koeta pitää exän kanssa luottamukdellinen suhde.

Ja rakenna suhdetta lapsiin jotta he eivät tunne olevansa kiistan keskellä vaan aidosti osa sinunkin elämää.

Itse en ole ostanut lapsille muuta kuin synttäri ja joululahjat, tai antanut ruokarahaa kun halusivat lähteä elokuviin ( asuvat vuoroviikoin meillä) se ei minusta ole liikaa heidän asioihin puuttumista. Pidän siis huolen, että meillä ollessaan ovat kylläisiä ja heillä on puhtaat vaatteet ja lakanat.

Viileän asialliset. Vastaan jos kysyy jotain ja hymyilen, kun kätellään.

Tavataan mielestäni turhan usein. On hyvissä väleissä miehen sukulaisten kanssa, joten saa kutsuja esim. synttäreille. Mies kokee kiusalliseksi sen, että ex edelleen edustaa hänen sukunsa juhlissa, mutta ex ei pyynnöstä huolimatta pysy poissa (ex oli siis se eroa halunnut osapuoli). Olemme siis usein viimeiset jotka tulevat, ja ensimmäiset jotka lähtevät.  

En osallistu lasten asioista päättämiseen, loma- ym. tapaamisaikatauluja mietitään toki miehen kanssa yhdessä, koska vaikuttavat omiinkin suunnitelmiini. Olen ostanut lapsille vaatteita, mikäli ovat jotain tarvinneet. En tosin enää viime aikoina, koska täällä on jo paljon mistä valita. Mies hoitaa lasten asiat exänsä kanssa ihan asiallisesti, vaikka ei yhteydenpitoa mieluisana pidäkään.

Mulla on miehen exän kanssa paremmat välit kuin mitä oman exäni kanssa, saati sitten exäni nykyisen vaimon kanssa. Ollaan istuttu useat illat mieheni ex-vaimon kanssa kahvilla, hän myös kutsuu lapsen synttäreille joka vuosi. Mulla ei ole hänestä pahaa sanottavaa, päin vastoin olen vain tyytyväinen että oli laittanut miehensä kiertoon ;)

Vaateostoksiin en osallistu, en myöskään lasten asioista päättämiseen. Siihen lapsella on omat vanhempansa. Mieheni ja hänen ex-vaimonsa hoitavat yhdessä lapseensa liittyvät asiat ja käytännössä lapsi jo itse käy ostamassa omat vaatteensa yksin, kaveriensa tai äitinsä kanssa (on 13v).

Vinkiksi sanoisin että jos oot suunnittelemassa jotain vaatteen ostoa tms. niin ainakin aluksi kun olet vieraampi lapsen/lasten äidille, kysy häneltä vaikka tekstarilla tai miehesi välityksellä onko ok jos ostat jotain. Äläkä missään nimessä vie yllätyksen vuoksi lasta parturiin kysymättä äidiltä...

Kyllä ne pikkuhiljaa sit muotoutuu ne teidän perheiden väliset rajat sun muut. Mut aluksi ehdotan aika suoraa kysymistä äidiltä onko joku vaate tms. ok hänen mielestään. Pääset itse sit myöhemmin helpommalla, tolla tavalla on aika helppoa luoda luottamussuhdetta sen äidin kanssa. :)

Ei oikein minkäänlaisia välejä. Peruskohteliaat. Emme tapaa juuri koskaan. Mies hoitaa lapsen asiat (sopuisasti) yhdessä eksänsä kanssa, mutta muuten tämä ei kuulu elämääni. 

No, mulla on sellainen tilanne että lasten isällä on uusi, oli jo avioliittomme aikana. Tämä uusi ei halua olla kanssani missään tekemisissä. Hän nimenomaan on alkanut ostella lapsille vaatteita ja suunnittelee heidän kanssaan kaikenlaista. Järki sanoo että ole iloinen että isän uusi sentään tykkää lapsista. Olenkin. Silti on vaikea suhtautua tähän tilanteeseen. Menee paljon voimia siihen, että jaksaa vastaanottaa tämän lasten uuden iloisen elämän ventovieraan ihmisen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 23:37"]

No, mulla on sellainen tilanne että lasten isällä on uusi, oli jo avioliittomme aikana. Tämä uusi ei halua olla kanssani missään tekemisissä. Hän nimenomaan on alkanut ostella lapsille vaatteita ja suunnittelee heidän kanssaan kaikenlaista. Järki sanoo että ole iloinen että isän uusi sentään tykkää lapsista. Olenkin. Silti on vaikea suhtautua tähän tilanteeseen. Menee paljon voimia siihen, että jaksaa vastaanottaa tämän lasten uuden iloisen elämän ventovieraan ihmisen kanssa.

[/quote]

Ymmärrän sua. Tulee riittämättömyyden tunteita sun muita, mutta kyllä se sit aikanaan helpottaa, ja varsinkin niinä kertoina kun lapset tulevat viereen ja sanovat tykkäävänsä :)

Ollaan mieheni exän kanssa niin eri maailmoista, että hänen kanssaan ei pysty keskustelemaan mistään. Oli asia mikä hyvänsä, hän ei pysty järkevään keskusteluun minun tai mieheni kanssa, vaan saa aina hallitsemattomia raivokohtauksia, sekä livenä että puhelimitse. Mieheni hoitaa hänen kanssaan pakolliset asiat tekstarilla, mutta nyt lasten kasvaessa yhä enemmän suoraan heidän kanssaan. Emme osta lapsille vaatteita, sillä mieheni maksaa reilunpuoleiset elarit, mutta silti lapset kulkevat rikkinäisissä ja likaisissa vaatteissa. Kumpikaan ei edes harrasta mitään. Aina silloin tällöin ex soittaa mielinkielin ja vinkuu lisää rahaa. Ei tipu, sillä se raha menisi vain exän elintason ylläpitämiseen, eikä suinkaan lapsille. Vihaan mieheni eksää yli kaiken. Mieheni mielestä exä on tyhmä kuin saapas, mutta hän on päässyt jo yli vihastaan ja suhtautuu tähän välinpitämättömästi. Exä on hänelle aivan yhdentekevä. Voi kunpa lapset jo kasvaisivat niin vanhoiksi, että exän kanssa ei tarvitsisi olla missään tekemisissä...