Miten valmentaa lasta kohtaamaan ilkeitä lapsia?
Kommentit (19)
miksi joku lapsi olisi ilkeä. Kaikki eivät vaan ole oppineet vielä hyville tavoille, eikä se ole sen kiltin ihmisen ongelma vaan sen "ilkeän". Lisäksi usein tuo ns. ilkeys on kaikkea muuta kuin ilkeyttä, se voi olla ajattelemattomuutta, impulsiviisuutta, vilkkautta, jopa ujoutta yms.
Päätä pensaaseen vaan, syvemmälle. Näin lapsesta opetetaan vastuuta pakoileva, valehteleva aikuinen.
Juuri nämä ilkeiden ja väkivaltaisten lasten vanhemmat eivät usko sitä lapsistaan
impulsiivisen ja riehuvaisen lapsen äiti oppii kyllä tasan tarkkaan lapsensa huonot puolet.
Itse olen huomannut, että ne ovat niitä 'kilttien'' tyttöjen äitejä, jotka eivät tajua, miten ilkeitä juttuja lapsensa sanovat toisille, kun äiti ei kuule. Monet kun ovat vähän verbaalisesti vielä lahjakkaampia, kun nämä riehuvaisemmat lapset.
Hunot puolet on osa inhimillistä ihmistä
Lapseni on kerhossa, ja muutaman kerhokaverin kanssa on selvästi ongelmia. Mutta! En syytä heitä enkä pidä toisten lapsia kamalina vaan ajattelen, että oman lapseni ja näiden lasten on vain todella vaikea tulla toimeen keskenään. Tiedän että oma lapseni ei ole mikään hiljainen kiusattava vaan ehkä "itseriittoisuutensa" ja omaperäisten leikkiensä takia toisille vähän arvoitus. Puhekin on joskus epäselvää. Lapseni on kuitenkin ihan normaali vaikkei ehkä tavallinen : )
Minäkin mietin, millä saisin lapseni ymmärtämään, että lapset ovat erilaisia, osaamaan toimia silloin kun toinen rikkoo leikit tai sanoo että lapseni on tyhmä, osallistumaan toisten leikkeihin silloin kun se on mahdollista jne. Oikeastaan olen tyytyväinen että lapsi joutuu kerhokavereiden kanssa tuommoista opettelemaan - sillä joskushan se on maailma ja sen erilaiset ihmiset kohdattava.
tai sitten se prinsessa on sitä tyyppiä, joka joko tuijottaa kaukaisuuteen tai tekee palapelejä. Ehkä silloin on parasta kehottaa vaan välttämään muiden lasten seuraa, koska normaalissa lapsiporukassa kahnauksia syntyy aina.
joka puhuu koko ajan ivalliseen sävyyn, sellaiseen vähättelevään tyyliin. "tosta mitään tuu, toi mihinkään lennä, eksä totakaan osaa" jne, ja matkii pienempien puheita ja tekemisiä. Ja hokee videoilta kuulemiaan "hauskoja" (ivallisia nekin) lauseenparsia. Liikkuu yksin ja hakeutuu heti seuraan, mutta "ei osaa olla" muiden kanssa.
Hän ärsyttää minua suunnattomasti, mutta samalla ymmärrän, että tuo 2-luokkalainen poika on hirveän yksinäinen, viettää luultavasti paljon aikaa videoita katsellen, ja luultavasti hänen vanhempansa puhuvat tuohon sävyyn. olen hänelle kerran sanonut tuosta puhetyylistä, ja hän lähti pois, ja minulle tuli paha mieli, tyhmää kyllä.
sanoa että aina jos jotakuta (itseä tai muita) kiusataan niin siitä ON KERROTTAVA kotona äidille ja mielellään myös tarhassa/koulussa opelle (jos lapsi ei itse ole kertonut niin äiti ottaa puheeksi).
Kannattaa kertoa kaikille lapsille että kiusaaminen on todella tyhmää ja ilkeää käytöstä ja että siihen ei saa mennä mukaan ja pitää kertoa kiusaajalle itselleenkin että se oli tyhmästi tehty/sanottu.
Näin minä olen toiminut.
terveisin koulu/tarhakiusaamisen ehdoton vastustaja
Kerran käytettiin lastamme pallomeressä, jossa vanhemmat katsoo verkon takaa. Siinä lapset heittelivät ja palloja toistensa päälle ja lapsemme oli ihan innoissaan. Meidän lapsella on ikää 5 vuotta.
Eräs poika, hänkin 5-6-vuotias alkoi pommittaa palloilla meidän lasta. Kaikki oli hyvin alkuun siihen saakka, kun meidän lapsi alkoi pomittaa sitä takaisin. He heittelivät, heittelivät ja heittelivät... Sen pojan katse muuttui vihaisemmaksi, vihaisemmaksi ja sitten tajusin, että jokin vialla...
Käsin lastamme lopettamaan ja heittelemään muualle. Vieras poika sai jonkin kamalan vihapiikin ja hyökkäsi lapsemme kimppuun nyrkit pystyssä. Mun piti alkaa kiljumaan siinä, että hei lopettakaa, ei saa, lopettakaa. Pojan isä vaan katsoi kiihkomielisesti tilannetta eikä puuttunut asiaan millään tavalla! Pallomeren nuoret tädit vain jatkoivat porinointiaan eikä huomanneet tilannetta ollenkaan... Mitä tässä olisi pitänyt tehdä?
Ulkopuolella tämä vihainen poika tuli syyttävä sormi meidän lasta osottaen, että tuo heitti mua tähän ja sattui hirveästi. Omia heittojaan ei kommentoinut mitenkään.. Mulkoilin vihaisesti molempia...Niin, ehkä lapset eivät ole ilkeitä, mutta ehkäpä heidän vanhemmat sitten on..
Joten vinkit myös tänne tervetulleita!
Oikeasti en tykkää tuosta, että lapsia sanotaan ilkeiksi. Kaikki lapset ja aikuiset ovat joissain tilanteissa ilkeitä, tavalla tai toisella. Kun lapsi sen ymmärtää, on helpompi kestää toisessa ihmisessä ne negatiiviset puolet.
Kautta aikojen on ollut hyviä ja pahoja, ilkeitä ja kilttejä. Niin aikuisia kuin lapsiakin. Ihan huuhaa-ajattelua, että nykypäivänä ei ole ilkeitä lapsia. Tai että jos onkin, niin niitä ei saa sanoa ilkeiksi.
Ilkeitä lapsia on olemassa ja niiden käytökseen pitää puuttua, muuten niistä kasvaa kaiken valtakunnan kellarihirviöitä tai hitlereitä.
Minä olen kertonut lapsilleni, että kaikilla lapsilla ja aikuisilla ei ole käytöstapoja, eivätkä he ymmärrä miten pitää toimia eri tilanteissa. Jos joku on ilkeä lapselleni, hän tietää, ettei siitä kannata välittää. Eikä ainakaan kannata heittää lisää löylyä. Jos joku on ilkeä, lapsi on opetettu kertomaan siitä heti paikalla olevalle aikuiselle. Ja luotan siihen, että hoitotäti / kerhotäti siihen puuttuu.
Ilkeitä lapsia kannattaa myös välttää, oman turvallisuutensa vuoksi.
Jos itse kohtaan jonkun lapsen, joka lyö omaa lastani, otan tämän ILKEÄn lapsen keskusteluun. Ja sen jälkeen hänen äitinsä / isänsä, että miksi lapsi on tuollainen.
Omat lapseni pidän aika kovassa kurissa. Toisen kädestä ei saa ottaa tavaroita, ketään ei saa haukkua, ei töniä eikä missään olosuhteissa lyödä. En alista heitä, kannustan onnistumaan asioissa ja luottamaan itseensä, jotta he ovat tarpeeksi vahvoja kohtaamaan näitä heikompia ILKEITÄ lapsia ja aikuisia.
Meillä kuri on kova ja sääntöjä noudatetaan. Ehkä sillä mallilla lapsikin oppii, mikä on oikein ja väärin.
kaikin eri tavoin. Niin hän kestää "ilkeyksiä" paremmin.
Nks. "Ilkeät" lapset oppivat käytösmallinsa kotoa, missä heitä vähätellään ja heille puhutaan ilkeään sävyyn. He ovat myös uhreja. He vain tekevät sitä samaa, mitä heidän vanhempansa tekevät heille. Surullista, mutta totta.
Kyllä ne kaikki muksut heitti. Nämä vahtija-tädit sitten niitä keräilivät ulkopuolelta pois. Vai olisiko pitänyt omalle muksulle sanoa, että elä heitä ja muut saa häntä heittää? Vai oisko pitänyt alkaa siinä kaikille kiljumaan, että ei saa heittää?
Oli semmoinen pallomeri, jossa ympärillä verkot ja oli myös semmoinen ilmalla täytetty pomppupaikka...
Ei ehkä kuitenkaan ihan oikea vastaus ehdotuksesi ollut... Ainakaan tässä tilanteessa...
kaikin eri tavoin. Niin hän kestää "ilkeyksiä" paremmin.
Nks. "Ilkeät" lapset oppivat käytösmallinsa kotoa, missä heitä vähätellään ja heille puhutaan ilkeään sävyyn. He ovat myös uhreja. He vain tekevät sitä samaa, mitä heidän vanhempansa tekevät heille. Surullista, mutta totta.
Juuri olimme vieraisilla koko perhettä pompottavan 5-vuotiaan luona. Huh huh, kun meidän perhe ei toimikaan tämän lapsen pillin mukaan hän suuttuu aivan silmittömästi. Hänen pitäisi voittaa kaikki pelit, häntä pitää palvella ja totella.
Kyllä ne kaikki muksut heitti. Nämä vahtija-tädit sitten niitä keräilivät ulkopuolelta pois. Vai olisiko pitänyt omalle muksulle sanoa, että elä heitä ja muut saa häntä heittää? Vai oisko pitänyt alkaa siinä kaikille kiljumaan, että ei saa heittää?
No, itse asiassa mä teen niin, että sanon pojalleni, että sinä et heitä. Sitten kun poika kysyy, että no miksi nuo toiset heittävät, sanon, että heidän perheessä on vissiin eri säännöt. Jos heittelevät suoraan poikaani kohti, kiellän, mutta jos toisiaan heittelevät, sama se mulle - en minä niitä joudu paikkaamaan. Mutta omani ei palloja heittele, piste.
joita ei ole hemmoteltu eikä kiusattu kotona, ja ovat silti joskus aika hankalia ja väkivaltaisiakin. Se kuuluu lapsuuteen! Kouluikään mennessä pitäisi olla jo niin paljon itsehillintää että toisen satuttaminen käy harvinaiseksi, mutta ei alle kouluikäiseltä voi vielä odottaa täydellistä itsehillintää. Osalta se tietenkin onnistuu, mutta on täysin normaalia että se ei onnistu. Itse jouduin vielä kouluiässäkin tappeluihin, joissa veri valui niin itseltä kuin vastustajiltakin, ja silti minustakin kasvoi ihan rauhallinen kuuden ällän ylioppilastyttö ja kunnollinen veronmaksaja.
Niinkuin kaikki ovat, kuuluu osana ihmisluontoon. Ihmisluontoa et kovallakaan kurilla saa kitkettyä lapsestasi pois. Päin vastoin. Kuri on ihan hyvä, ja hyvä jos puhuttelet toista lasta, joka kiusaa omaasi, mutta muista, että oma lapsesikin tekee varmasti välillä jotain ilkeää toisille.
kun lapsella on hyvä itsetunto, se kestää myös sen ettei kaikki muut voi olla fiksuja.
tapaamalla muita lapsia mahdollisimman paljon ja se itsetunnon kohottaminen on myös hyvä neuvo. Tapaamalla erilaisia lapsia, joista osa käyttäytyy hyvin ja osa huonosti. Mielellään pienenä siis "valvotusti" ettei pääsen liian rajuksi.
Oikeasti en tykkää tuosta, että lapsia sanotaan ilkeiksi. Kaikki lapset ja aikuiset ovat joissain tilanteissa ilkeitä, tavalla tai toisella. Kun lapsi sen ymmärtää, on helpompi kestää toisessa ihmisessä ne negatiiviset puolet.