Miten hyväntekeväisyyden vapaaehtoisuudesta voikin olla vaikea sanoa irti, kun ei saa sanotuksi ei

Tiedän, että on omaa munattomuutta, etten sano jyrkkä ei. Mutta kun aina soitellaan vedotaan tarpeeseen, niin jotenkin en saa lopetettua, vaikka olen vedonnut kiireisiin. Kiireet onkin se suurin syy, ettei riittäisi aikaa. Mieluummin antaisin vaikka muutaman kympin rahaa. Miksi olen niin herkkä manipuloinnille. Miten saan kovuutta? Tarkoitus on hyvä, mutta ei ole aikaa eikä jaksamista. Se on kuitenkin henkisestikin rankkaa.