Ystävä ei osaa hoitaa talouttaan, väsyn auttamiseen.
Mua oikeasti sapettaa enkä tiedä miten suhtautuisin enää.
Ystäväni on jokin aika sitten eronnut miehestään eikä hallitse talousasioita ollenkaan. Palkasta menee vajaa viikko niin ei ole loppukuuksi ruokaan edes rahaa. Auton on myynyt kun ei ollut varaa pitää, nyt miettii koiran luopumisesta. Hän on käynyt meillä monesti viikolla syömässä ja pakkaan mukaansa aina ruokaa että hän ja koira pärjäävät edes jotenkin. Mutta alkaa riittämään jo mun kärsivällisyys. Itse olen pienituloinen yksinhuoltaja ei olisi itselläkään tähän järjestelyyn pitkään varaa. Miten keski-ikäinen ihminen voi olla noin kyvytön talouttaan hoitamaan? Nyt ymmärrän heidän eroaankin paremmin. En minäkään katsoisi kumppania joka minulla maksattaisi kaiken ns. yhteisen ja itse humppaisi viikossa tillinsä.
Kommentit (13)
Ei se ole ystävyyttä ollutkaan, jos rahan takia menee välit. Anna mennä.
Lopetat sen jeesaamisen, tavallaan mahdollistat osaltasi moisen elämäntyylin.
Mulla sama tilanne, olen autellut yhtä perhettä mutta enää en jaksa kun itsellä ei ole yritystä.
Keskustelet asiasta vakavasti: mihin ne rahat alkukuusta menee, miten sinä saat rahat riittämään ja kerrot ettei sinulla ole varaa ruokkia häntäkin. Jos hän oikeasti on kyvytön niin ehdota eduvalvojan hakemista.
Näin aion toimia nro5! Avautuminen helpotti.. Kiitos teille kaikille! -ap
Mulla oma äiti, 74v. sama tilanne ollut iät ajat.Koskaan ei ole rahaa muille kun itelleen.
Leskeksi jäätyään seurusteli ja asuikin yhdessä (äidin omistusasunto), joidenkin miehien kanssa, jotka ilmeisesti kustansivat osan elämisestä??!
Nyt sinkkuna ollessan, noin 10 vuotta, rahat ei tunnu riittävän juuri mihinkään. Päivä pari, eläkkestä ja se on siinä.
Vien ruokaa, pesuaineita, talouspaperia yms. millon mitäkin "listalla" on.
Turha vedota pieneen eläkkeeseen. Omistusasunto, tosin pieni ja ihan hyvä eläke, jos ei myönnetä asumistukea tai muutakakaan toimeentulotukea (em. silmälaseihin tms.)
Niin ja sanot nätisti mutta jämäkästi, että sinulla ei riitä rahat toisen auttamiseen jatkuvasti. Jotain tällaista: hei kuule, mullakin jatkuvasti rahat tosi tiukalla, tai oikeastaan tosi stressaavaa talouteni kanssa. Palkkani on pieni ja lisäksi elätän sillä lapsiani. Hyvä kun saan rahat riittämään ruokaan ja lasten kanssa tulee aina yllätyksiä, on hirveetä jos ei ole muutamaa kymppiä säästössä sairastumista ja jotain yllättävää hakintaa varten. Tiedän, että sullakin on tiukka, mutta sun on nyt vaan tehtävä niinkuin meidän muidenkin: otettava lusikka kauniiseen käteen ja laskettava tulot + menot kuukaudeksi. Mun on pakko tehdä niinkuin normaalisti oon tähänkin asti tehnyt, eli säästää ruokaa perheelle seuraavaksi päiväksi tai laittaa pakastimeen myöhemmin syötäväksi. Noi kasvavat lapset tarvitsee riittävästi terveellistä ruokaa ja siihen mun rahat tarkalla taloudenpidolla just riittää. Ei kuule oo mitään syytä loukkaantua, mielellään sitä ystävää auttaa, mutta mullakin on kova stressi oman talouden kanssa.
Eli toistat vaan ystävällisesti ja taipumatta viestiä ja sanot, ettei ole syytä suuttua tai loukkaantua, mutta faktat faktoina. Toimi heti, kohta et enää kykene olemaan ystävällinen ja sitten ystävyys katuu siihen. Ja ei ole sun vastuullasi ruokkia hänen koiraansa, kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä siihen itse.
Kiitos 8! Tässä valmistelen mielessäni juuri tuota "väliintuloa". Hän on koko vapun rellestänyt niin tiedän että rahapula on jo lähiaikoina käsillä. Aion olla ystävällinen ja jämpti. Voi olla että ystävyyskin menee koetukselle, en todellakaan tiennyt hänen kyvyttömyydestään hoitaa raha-asioita. Ollessaan miehensä kanssa tätä ongelmaa ei näkynyt. Meidän ystävyyskin on muuttanut muotoaan ihan erilaiseksi, onhan tämä kiusallista.
Oisko ystävälläsi jonkinasteista maniaa? Sehän ilmenee tollasena holtittomana rahankäyttönä ja sanoit, että nyt vappuna rellestänyt, niin taitaa alkoholikin maistua. Liittyy myös mielialahäiriöihin se, että käyttää alkoholia usein. Sanoisin ystävänä, että varaisi aikaa psykiatriselle sairaanhoitajalle tai psykologille. Älä ala itse selvittämään hänen asioitaan. On todella raskasta olla terapeuttina mielenterveysongelmista kärsivälle. Ole siis ystävä, mutta älä yritä auttaa häntä. Väsyt itsekin.
Varsinaiseen mielialahäiriöön ystävän käytös ei viittaa (2 suuntaiseen esim.). Uskon, että suhteellisen tuore ero on omiaan ollut aiheuttamaan pitkiä viikonloppuja rellestäen. Pienituloisena ihmisenä vaan siihen 2 päivän hömppäämiseen vaan menee kamalasti rahaa, hänellä ei nyt olisi tuohon enää varaa, ennen saattoi olla hieman enemmän juhlimisrahaakin kun oli kumppani jakamassa asumiskuluja jne. Lopetan taloudellisen tukemisen, kahville on tervetullut, mutten enää kutsu syömään tai pakkaile ruokakasseja mukaan tai lainaile. Pitäähän hänen nyt saada realiteetit kuntoon. Kiitos kaikille! -ap
Pakkailet aikuiselle ihmiselle ruokakassia mukaan?