Isän sokeriostokset ja asenne

Hei! Kirjoitan nyt aiheesta mikä on vaivannut mieltäni jo pitkään ja mihin en itse keksi enää ratkaisua. Toivottavasti jaksatte lukea juttuni ja kommentoida sitä! :)

Taustaa: Olemme eläneet mieheni kanssa yhdessä 1,5 vuotta. Mieheni on 28 vuotta ja itse olen 25. Perheeseemme kuuluu myös miehen ihana 5 vuotias poika, joka on kotona joka toinen viikko. Kesällä meille on tulossa perheenlisäystä.

Ongelmani tosiaan on isän suhtautuminen sokeriin. Hänen mielestään sokerissa ei ole mitään pahaa niin itselle kuin lapselle ja sitä voi nauttia niin aamulla, välipalalla kuin iltapalalla. Kotiin ostetaan kaupasta sokerisinta jogurttia, suklaamuroja, kaakaota, tiivistemehua yms. Lapsi onkin nykyisin oppinut näiden tuotteiden tavoille ja näitä kinutaakin, eikä nykyisin esim. ehdottamani puuro kelpaa. Isä on myös opettanut lapselle että sokeria kuuluu lisätä lähes joka juttuun, jos ei valmiiksi maistu makealta. Esim. maissimuroihin laitetaan reippaasti sokeria. Nykyään lapsi ei suostu syömään jos ei näe/maista sokeria. (Minä itse syön hieman terveellisemmin; täysjyvää, maustamatonta jogurttia, puuroa, mysliä, marjoja ja hedelmiä, herkkuja en syö ollenkaan..). Olen tässä yhdessäolomme aikana kyseenalaistanut useasti mieheni tekemiä valintoja ruokaostoksista sekä kertonut enemmän kuin useasti kuinka huimat määrät sokeria näissä hänen ja lapsen syömissään tuotteissaan on. Jossain vaiheessa sain vastauksen että älä puutu, enkä ole sen jälkeen koommin puuttunut.. Aihe on nyt kuitenkin noussut esille sillä onhan meille syntymässä nyt yhteinen lapsi. Ja minä en tosiaan halua näitä tapoja ja oppeja siirtää omalle lapselleni. 

(Itselläni on omakohtaista kokemusta asiasta ja mieheni on myös tietoinen tästä. Olin kolme vuotias kun vanhempani erosivat. Viikonloput vietin isäni luona. Söimme vain mäkkiruokaa tai pitzaa, herkkuja oli aina tarjolla. Halusihan isä pitää minut tyytyväisenä eikä ollut häävi kokki. Ei tässä mitään jos herkutteluni olisi ollut vain vkl isän luona, mutta minulla ei myöskään ollut karkkipäiviä tai muita rajoituksia äidillänikään. Äidin kanssa kävin aina kaupassa ja kaupasta valitsin juuri nämä suklaamurot, vanukkaat ja muut herkut. Äitinikin mielestä tämä oli ok. Lopputulos oli se että yli 10 vuoden ajan käytin sokeria päivittäin ja olin hyvinkin riippuvainen siitä. Osasin itse hakeutua vasta yli 20 vuotiaana ammattilaisen vastaanotolle. Monet eivät tienneet/tiedä ongelmasta sillä olen aina ollut normaalipainonen ja liikkunut yliaktiivisesti. Nykyisin en itse syö herkkuja ollenkaan (karkki, jäätelö, leivonnaiset yms.), mutta tämä ei tarkoita etten sallisi muiden syödä!)

Minun mielestäni karkkipäivä 5 vuotiaalle on ok ja kylässä voi ottaa hieman herkkuja. Kotonamme on periaatteessa herkkupäivä lauantaisin, mutta isä lipsuu siitä välillä. Lapsi nykyisin vaatii aina ruoan jälkeen jotain jälkiruokaa joko jätskiä tai pullaa. Usein isä sitä kaivaakin kaapista jotain herkkua. Kyläilemme myös paljon ja luonnollisesti tarjollahan on herkkuja. Kyläilyt nykyään hieman nolottaa, sillä lapsi kysyy heti ensimmäiseksi mitä herkkuja on tarjolla tai sitten käy katsastamassa keittiön tai muut kipot mitä on tarjolla. Lapsi olisi heti istuutumassa herkkupöytään ennen kuin kutsu on edes käynyt. Tarjoiluista lasta ei rajoiteta paljoa vaan isä antaa lapsen usein syödä suuria määriä. Usein kylän herkut loppuvat, sillä isä ja poika tykkäävät syödä kaiken pois. Omasta mielestäni jonkinlainen rajaus olisi tässäkin asiassa hyvä esim. 1 pullan pala 5 sijasta, pari karkkia yms. 

Itse kyllä juttelen paljon lapselle isänkin kuullen mikä elintarvike on terveellistä, missä taas on paljon sokeria, mikä olisi terveellisempi vaihtoehto. Isä ei tunnu ymmärtävän että lapset ottavat mallia aikuisten elintavoista, esim. jos isä sanoo ruokapöydässä ettei pidä kasviksista niin ei lapsellekaan kasvikset maistu. Salaatti kyllä menee..

Mutta joo..Olisin kiitollinen jos kuulisin mielipiteitänne asiasta. Sillä isän mielestä tässä sokerinkäytössä ei ole mitään ongelmaa. Miten päästä isän kanssa jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen kasvatuksellisissa asioissa? Vai onko huoleni turha tai ylireagoinko ja olenko aivan liian nipo? Kiitoksia! =)