Miks on lähes aina ulkopuolinen olo ja vaikea solmia suhteita?

huono itsetunto vaikuttaa noin, jos ei itse arvosta itseään on vaikea uskoa että kukaan muukaan

Mä en ajattele noin, mulla on ihan hyvä itsetunto, mutta tuo ulkopuolinen olo on aina. Tuntuu, että kukaan ei ole sellainen "sielunkumppani", kenenkään kanssa ei ole oikein samoja kiinnostuken kohteita jne.

Mistähän tuokin johtuu...

Kolmonen, syitä voi olla monia. Älykkyys, adhd ( monet adhdt ei jaksa eikä ymmärrä sosiaalisia rituaaleja), erikoinen persoonallisuus. Mitkä asiat sinua kiinnostaa?

Olen itse aiemmin kärsinyt samasta, kunnes tajusin ettei minussa silti mitään vikaa ole. Melkein nelikymppisenä olen alkanut löytää ihmisiä joiden kanssa tulen juttuun. Monien kanssa on isot ikäerot suuntaan tai toiseen, kaikkia yhdistää se, että ovat kokeneet aika paljon kaikkea elämässä, mutta selvinneet jaloilleen.

Onko sulla joku hylkäämiskokemus lapsuudessa?

Vanhempien ero taitaa olla yksi. Äidillä meni aika pikkusisarusten hoivaamiseen. Poikakavereita mulla ei koskaan ollut, kun kaikki oli kiinnostuneita kaveristani.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 22:15"]

Onko sulla joku hylkäämiskokemus lapsuudessa?

[/quote]

sama mulla. en tiedä mistä johtuu.

saan aina välillä kuulla huonosta itsetunnosta, mutta ei minusta siltä kyllä tunnu. ainakaan kun olen yksin.. sitten ihmisten kanssa ehkä vähän, kun huomaan jälleen kerran että olen ulkona.

Mulla tulee voimakas ulkopuolisuuden tunne helposti epämuodollisessa porukassa. Esim. kun joku opiskelu- tai työporukka, jossa ei itsellä ole hyviä ystäviä, kokoontuu jossain vapaa-ajalla. Mä jäljitän tunteen nuoruuden koulukiusaamiskokemuksiini. Nykyään jo osaan ennakoida, että tunne tulee tietyissä tilanteissa ja sanon itselleni mielessäni, että ei hätää, tää menee ohi. Ulkopuolisuuden tunne häviää, kun porukasta tulee tutumpi ja syntyy ystävyyssuhteita.

Mulla ei ole adhd:ta eikä turvatonta lapsuutta, mutta piiiiiitkä tausta koulukiusattuna ja koko aikuisuusiän on ollut ulkopuolinen olo sen ansiosta.

Tuo loppu tuosta viestistäsi on juuri vierasta mulle. Eli muut ystävystyvät siinä porukassa, mutta minä en osaa luoda ystävyyssuhteita, kun tulee nuo ap viestissä mainitut "estot" päälle.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 22:59"]

Mulla tulee voimakas ulkopuolisuuden tunne helposti epämuodollisessa porukassa. Esim. kun joku opiskelu- tai työporukka, jossa ei itsellä ole hyviä ystäviä, kokoontuu jossain vapaa-ajalla. Mä jäljitän tunteen nuoruuden koulukiusaamiskokemuksiini. Nykyään jo osaan ennakoida, että tunne tulee tietyissä tilanteissa ja sanon itselleni mielessäni, että ei hätää, tää menee ohi. Ulkopuolisuuden tunne häviää, kun porukasta tulee tutumpi ja syntyy ystävyyssuhteita.

[/quote]

Huono itsetunto/riittämättömyyden tunne ja sen tuoma ahdistus? Itsellä varmaan turvaton lapsuus ja kehujen puute.

On näitä hyvä miettiä aina joskus.

Lapsellani on samanlaisia kokemuksia, ja äitinä tiedostan sen. Onko itsetunnon kehityskin pitkälti sisäsyntyinen juttu, kun häntä ollaan ainakin kehuttu ja kannustettu? On joitain hyviä ystäviä, mutta porukassa ei osaa selvästikään olla. On aika erikoinen psyykerakenteiltaan, vaikka siis terve.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 09:38"]

Lapsellani on samanlaisia kokemuksia, ja äitinä tiedostan sen. Onko itsetunnon kehityskin pitkälti sisäsyntyinen juttu, kun häntä ollaan ainakin kehuttu ja kannustettu? On joitain hyviä ystäviä, mutta porukassa ei osaa selvästikään olla. On aika erikoinen psyykerakenteiltaan, vaikka siis terve.

[/quote]

Erikoinen?

Mun on myös vaikea solmia uusia kaverisuhteita. Tuntuu aina siltä, että muut ihmiset ovat jollain samalla aaltopituudella ja minä aina se, joka jotenkin ei vaan ole siellä. Vaikea selittää. Jokin minussa on, että koen aina erilaisuutta ja ulkopuolisuutta. Joitakin hylkäämiskokemuksia on lapsuudesta, joiden tiedän kyllä vaikuttavan elämääni nykyään. Mutta kun ihan oikeasti tuntuu, että olen jotenkin sellainen ihminen, jonka seura ei kiinnosta oikeasti ketään. Olen kiinnostunut liikunnasta,kuntoilusta, matkailusta ja muista tavallisista asioista, mutta sellaista "tosikaveria" ei ole ollut lapsuuden jälkeen.

Sama täällä. Tavataanko? Olisi jotain yhteistä meillä kaikilla :D

Täällä myös eräs outolintu. Joskus porukassa sanon jotain, mutta aina mua ei edes noteerata. Arka en ole, mutta muuten vain erilainen. Aina olen ollut jotenkin ulkopuolinen. Mulla varmaan saattakin olla ADHD (se entisajan ADD muoto).