Mistä se onnellisuus teille oikeasti tulee?
Tuntuu, että mitä syvemmälle ihmiset omiin elämiinsä pureutuvat ja näkevät ja käsittävät maailmaa, sitä pahemmalta tuntuu. Eli jotenkin ymmärrys tosissaan lisää tuskaa.
En sano, että olisin yhtään mitenkään älykäs, mutta mietin paljon asioita, ilmiöitä ja ihmisiä, kaikkea ympärillä ja välillä kaiken sen turhuutta. Onko muita, joita tylsistyttää päivittäinen keskinkertaisille latteuksille naureskelu ja noiden asioiden päivittely, small talk, iänikuinen samojen asioiden toistelu, kehää kiertävä paskanjauhanta, muka-nätisti-muotoiltu-seläntakanapuhuminen ja turhanpäiväinen tärkeily? Minua ahdistaa. Kai olen erilaisten ihmisten kanssa, kuin mun pitäis. Kaikki on kotonaan omissa systeemeissään.
Tuntuu kuin en kuuluisi tähän maailmaan, en osaa puhua oikeaa kieltä täällä. Mistä te saatte onnenne? Minkä takia on kiva mennä nukkumaan, jotta on kiva herätä? Minä menen nukkumaan ajatuksella, että ei se mitään, vaikken heräiskään...
En halua tällaista elämää, siksi kysyn.
Kommentit (7)
Saan onnea yhteydessä muihin ihmisiin. Ihmissuhteet ja kirjallisuus ovat nnen lähteitä.
Yksinkertaisesta arjesta ja tavallisesta elämästä, nyt esim. vihannesten kasvatuksesta (ihan vaan parvekkeella), lasten kanssa puuhastelusta. Yritän siis ihan tietoisesti yksinkertaistaa elämää ja luopua pinnallisuudesta.
Tämä palsta taas usein aiheuttaa masennusta ja arvottomuuden tunteita yms. en tiedä miksen vaan pysy poissa täältä :(
Vastaan otsikkoon. Ne pienet hetket, kun viihtyy itsensä kanssa ja tajuaa olevansa hyvää seuraa itselleen. Luonnossa käveleminen. Nousuhumala. Ystävien ja tuttujen kanssa hassuttelu. Tanssiminen. Sukulaislasten kanssa höhläily. Hyvä ruoka. Halaaminen. Pitkään nukkuminen, kun ei ole kiire minnekään. Niistä minä saan onnea.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 00:57"]
Kuulostat hyvältä tyypiltä. Itse olen vuosien saatossa kääntynyt enemmän ja enemmän sisäänpäin, ja saan onnellisuuden tunteita maailmankaikkeuden pohtimisesta ja omien ajatusteni peilaamisesta. Pienistä asioista ja uuden tiedon löytämisestä. Toistaiseksi olen kokenut tämän mielekkäänä, vaikka epäilemättä monille se saattaisi tuntua rajoittuneelta ja tylsältä.
[/quote]
Mä olen kyllä tosissaan iloinen sun puolestas, että olet löytänyt ja löydät itseäs sieltä, mistä se hyvä fiilis tulee. Etkä ilmeisesti liikaa mieti, mitä muut siitä tuumii, mikä sinut tyytyväiseks tekee.
Mä olen joskus haukkunut itseäni aspergeriks. Nyt se ei tuntuis yhtään huonolta, vaikka sitä olisinkin. Ainakin olis sukurasitetta. Olen vaan alalla, jossa ekstroverttius, kiinnostus ihmisiin ja niiden asioihin ja sosiaalinen aktiivisuus on ehdoton vaatimus, eikä se oo valitettavasti ollenkaan mua. Eikä kova kilpailuhenkisyyskään.
Mun temperamentti on niin riippuvainen senhetkisestä seurasta. Toiset ei edes usko, kuinka sulkeutunut välillä olen (tai haluaisin olla). Toiset ei taas voi uskoa, että mä oikeesti tanssin siellä pöydillä baareissa tai hypin benjejä tai heittän läppää kesken presiksen.
Siinä on iso kynnys hypätä olemaan ihan rehellisesti itselleen ja muille sitä mitä tosissaan on.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 01:15"]
Vastaan otsikkoon. Ne pienet hetket, kun viihtyy itsensä kanssa ja tajuaa olevansa hyvää seuraa itselleen. Luonnossa käveleminen. Nousuhumala. Ystävien ja tuttujen kanssa hassuttelu. Tanssiminen. Sukulaislasten kanssa höhläily. Hyvä ruoka. Halaaminen. Pitkään nukkuminen, kun ei ole kiire minnekään. Niistä minä saan onnea.
[/quote]
:) Ihana vastaus. Ja niin totta!
Kiitos. Tuli ihan hymy huulille, kivemmilla mielin tästä nukkumaan.
Ap
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 01:15"]Vastaan otsikkoon. Ne pienet hetket, kun viihtyy itsensä kanssa ja tajuaa olevansa hyvää seuraa itselleen. Luonnossa käveleminen. Nousuhumala. Ystävien ja tuttujen kanssa hassuttelu. Tanssiminen. Sukulaislasten kanssa höhläily. Hyvä ruoka. Halaaminen. Pitkään nukkuminen, kun ei ole kiire minnekään. Niistä minä saan onnea.
[/quote]
Just ja pilkulleen näin.
Kuulostat hyvältä tyypiltä. Itse olen vuosien saatossa kääntynyt enemmän ja enemmän sisäänpäin, ja saan onnellisuuden tunteita maailmankaikkeuden pohtimisesta ja omien ajatusteni peilaamisesta. Pienistä asioista ja uuden tiedon löytämisestä. Toistaiseksi olen kokenut tämän mielekkäänä, vaikka epäilemättä monille se saattaisi tuntua rajoittuneelta ja tylsältä.