Mitä tehdä kun on se yksi intohimo elämässä, mutta ei olekaan hyvä siinä?

Voi etsiä ammatin siltä aihealueelta, tai harrastaa intohimoisesti ja vaikka blogata keikoista ja artisteista, tulla ihan alan spesialistiksi vaikkei olekaan muusikko. Jos nyt esimerkkinä olisi just musiikki.

Ei kannata luopua intohimosta, muuten se jää vaan kalvamaan, ei voi olla haluamatta mitä haluaa. On kaikenlaisia "sivuovia"!

Jos se on intohimo, niin olet hyvä siinä, usko itseesi.

No mulla oli intohimo, jossa en mitenkään olisi voinut tulla tarpeeksi hyväksi. Alalla olisi ehkä ollut mahdollista työskennellä vähän soveltaen, mutta kun mua kiinnosti vain se vaikea osa, jossa kehittymiseen olisi tarvinnut lahjakkuutta ja paljon resursseja. Lopetin kokonaan ja muutaman vuoden oli tyhjä olo. Tajusin, että olen sitä ihmistyyppiä, joka tarvitsee elämään tuollaisen loputtoman haasteen. Sittemmin löysin uuden kiinnostuksen kohteen. pääsin opiskelemaan alaa kouluun, jonne on ihan hullun vaikea päästä. Tähän mulla näyttää siis olevan lahjojakin, eli onnellinen loppu!

Harrasta intohimoisesti. Ehkä taidot lisääntyvät ajan kanssa. Ehkä ei.

Nauti siitä imtohimostasi siitä huolimatta, ilman paineita

Vaihda intohimoa, äläkä jää jumittamaan yhteen.

Mikä pakko siitä intohimosta on elantonsa saada. Tee jotain muuta työtä rahan takia ja intohimoile privaatissa niin paljon kuin haluat.

Intohimosta ei kannata tehdä ammattiaan. Ammatiksi kannattaa valita vasta se toiseksi intohimoisin. Helposti nimittäin käy niin, että se intohimo muuttuu inhoksi, koska siihen on tullut pakkoaspekti.

Vierailija kirjoitti:

Jos se on intohimo, niin olet hyvä siinä, usko itseesi.

Olen eri, mutta pidän muusiikista ja soitan vapaa-ajalla pianoa, mutta ei minusta ammattimuusikoksi olisi vaikka kuinka harjoittelisin sekä tykkään maalaamisesta, mutta ei taida ihan taiteilijaa kuitenkaan tulla,  joten ihan vain omaksi iloksi harrastan. 

Ap, mulla on ihan perustyö ja käytän vapaa-ajan rakkaisiin harrastuksiin. 

Ammattiin liittyy niin paljon muutakin kuin sitä intohimo-osiota, että tosiaan voi tulla totaalinen stoppi. Ammatin on hyvä olla sellainen, johon ei tarvitse koko ajan paneutua koko persoonallaan. Se alkaa ajan myötä uuvuttaa. Säännöllistä palkkaakin olisi hyvä saada. T: kuvataiteilija, joka hankki myöhemmin sivuoviammatin ja rinnalle muita intohimoja harrastukseksi.

Jos kyseessä on taide, niin äärimmäisen harvalla on siihen tarpeeksi lahjoja. Ja suurin osa heistäkin tekee muita töitä lisäksi. Se on tietty huono asia, jos mikään muu ei kiinnosta, koska elanto on kuitenkin jostain hankittava meidän kaikkien. Ammattitaiteilijallakin on jaksoja, jolloin elanto tulee pääosin muualta.

Kuten jotkut jo sanoivat, hommaa joku leipätyö, ja intohimo vain vapaa-ajalle. Lisäksi on kyllä mahdollista vaihtaa intohimoaan. Voi aluksi tuntua vaikealta, mutta jos intohimosi on esim. maalaaminen, niin keramiikka, korujen tekeminen tai muotisuunnittelu voi tuoda ihan samanlaisen hyvän olon, ja saattaisi sopia sinulle paremmin.

Onpa masentavaa.

Etsi itsellesi bändin jäsenet. Siitä se lähtee. Ole rohkeesti itsesi, sillä se on menestyksen edellytys. Ehkä heti ei nouse listoille, mutta ajan kanssa. Toisilla on yhteyksiä ja toisilla ei. Se mitä teet, niin usko siihen.

Mulla on onneksi monia intohimoja elämässä, mutta kyllä se, jossa olen tavoitteellisin, on myös se, jossa en selkeästi ole kovin hyvä. Toki varmasti voisin olla parempi, jos olisi aikaa treenata enemmän. Kyseessä on ratsastus, ja ihan säännöllisesti mulla on kriisejä, joissa pohdin jopa harrastuksen lopettamista, koska oma kehitys junnaa.

Tavoitteeni ei siis ole mitattavissa kilpailullisissa suorituksissa, vaan siinä, että haluaisin kehittyä pehmeäksi ja miellyttäväksi ratsastajaksi.

Ironista kyllä, silloin kannattaa miettiä että opiskelisit sen asian opettajaksi, sitten opettaisit esim. musiikkia musiikkiopistossa. Kaikkiin intohimoihin tämä ei tietysti sovi, mutta joihinkin.

Siis tarkoitatko nyt ihan soittamista, vai biisien tekoa?

Mä ratkaisin soittotaidottomuuteni sillä että teen biisit toisille, kun en itse osaa laulaa enkä soittaa kunnolla. 

Ammatti: muusikko, taiteilija ym luovan alan taitaja.

Vain harvat tunnetuimmista ammattilaisista ovat oman alansa parhaita, teknisesti tai edes taiteellisesti. Useimmat ovat olleet oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ovat sopivasti "hyviä tyyppejä", joiden kanssa on löytynyt sopiva yhteys juuri sen oikean, asiasta päättävän tahon kanssa. Näin siis alussa.

Myöhemmin ovat tehneet taktisesti oivallisia päätöksiä eri yhteistyökumppaneiden kanssa, ovat olleet sitkeitä tai on ollut hyvä tuuri ja jälleen tavanneet juuri oikeita henkilöitä oikeaan aikaan ja ovat tietysti edelleen ns "hyviä tyyppejä" vastapuolen näkökulmasta.

Jos jokin tuossa ketjussa katkeaa, vain harva ns oikeasti taitava luovii läpi julkisuuteen saakka. Riittävän julkisuuden kautta töitä voi riittää, mutta takeita ei ole, ellet ole ns "hyvä tyyppi" päättävän tahon näkökulmasta.

Esim Saara Aalto - harva kai kiistää taitoja, mutta onkohan hän ns "hyvä tyyppi"? Myös tyylitaju ja maku ratkaisee.

Joten - anna palaa, jos intohimoa riittää ja tulet helposti toimeen sopivien ihmisten kanssa.

Yleisesti sanotaan,että hyväksi tuleminen vaatii 10 000 tuntia työtä. Jos se musiikki on intohimo, niin sen työmäärän jaksaa varmaan tehdä. Ja lopulta on hyvä.