Lue keskustelun säännöt.
Ankara äiti, oma naiseus hukassa?
29.04.2014 |
Olen yhden lapsen (tyttö) äiti, ja olen viimeisen parin vuoden aikana huomannut olevani tosi hukassa oman naiseuteni kanssa. Ultrassa kun sain kuulla odottavani tyttöä, ensimmäinen ajatukseni oli "voi ei, joku tylsä tyttö". Siitä aloin vähitellen havahtua, että joku on pielessä.
Olen visuaalinen ihminen, mutta en osaa pitää itsestäni huolta. Kävin kampaajalla viimeksi vuosi sitten, meikkaan pari kertaa kuussa (vaikka siitä tuleekin aina kiva ja pirteä olo) ja en osta itselleni mitään juuri koskaan. Kuljen vanhoissa vaatteissa, enkä valitse vaatteita millään ajatuksella. Otan pinosta vain päällimmäisen. Käyn suihkussakin vain pari kertaa viikossa, sillä en juurikaan hikoile. Kärsin tilanteesta, sillä haluaisin olla huoliteltu ja osoittaa itsearvostusta myös niin. Ihailen naisellisia naisia, jotka näyttävät nauttivan omasta ulkonäöstään ja naiseudestaan (mitä se sitten tarkoittaakaan).
Oma äitini on aina kärsinyt huonosta itsetunnosta, eikä ole erityisemmin tukenut kasvuani naiseksi. Lähinnä huomautellut "epäsopivista" vaatteista ja naureskellut hyväntahtoisehkosti sille, että meidän suvun naisilla on pätkäjalat, länkisääret tai paljon ihokarvoja. Samaan aikaan hän kyllä huomauttelee nyt aikuisiällä, että voisin joskus ostaa itselleni vaatteita tai pitää itsestäni parempaa huolta. En vain osaa!
Joskus teini-iässä olin kyllä tarkka ja luin paljon muotilehtiä. Aikuisena (ja varsinkin itse äidiksi tultuani) tämä taito on kadonnut täysin. En halua viestittää tytärelleni, että ei saisi pitää huolta itsestään tai olla rohkeasti omanlaisensa nainen. Pelkään levittäväni ankeaa oloani myös häneen. Huomaan kyllä ostavani aika poikamaisia vaatteita tytölleni, en vain tykkää pinkistä ja "tyttömäisistä" jutuista.
Onko ketään samassa tilanteessa? Miten olette oppineet nauttimaan naiseudestanne ja pitämään parempaa huolta itsestänne?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee itsellesi vaikka lista kampaajakäynneistä, uusista vaatteista yms mitä haluaisit. Sit voit ruksia listalta vähitellen pois asioita kun olet kokeillut niitä. Jos joku tuntuu hyvältä, tee se uudestaan ja jos ei, kokeile jotain muuta. Vähitellen voit löytää asioita joista nautit.
Et halua viestittää tytöllesi, että ei saisi olla rohkeasti omanlaisensa nainen. Miksi et hyväksy itsesi laista naista? Jos tyylisi on pelkoa naiseutta kohtaan niin nythän sinulla on oiva mahdollisuus selättää se opettelemalla asioita yhdessä tyttösi kanssa. Minä sanoisin, että ole rohkeasti sellainen nainen kuin olet. Ei ole yhtä oikeaa tapaa. Hyväksy myös muut tavat ja älä sinä mollaa toisia naisia. Jos ja kun tytöllesi tulee prinsessavaihe ihan piakkoin niin anna hänen olla prinsessa vaikka et itse niistä vaatteista pitäisikään. Hommaa joku roolihörhellys (jos lapsesi siis haluaa) ja niitä pinkkejä vaatteita. Opettele arvostamaan itseäsi ja arvosta tyttöäsi myös niissä moninaisissa naiseuskokeiluissa.
Terapiassa voit käydä läpi äitisuhdettasi, jos se rajoittaa elämääsi aikuisenakin.
Minä olen 23 enkä tähän mennessä ole opetellut meikkaamaan. Energiani kului pahojen kotiolosuhteiden vuoksi aivan muuhun siinä iässä, kun muut tytöt kiinnostuivat laittautumisesta... tosin ei se ole ainoa syy, kyllä kai suurin osa vaikeistakin olosuhteista tuleva nainen on opetellut meikkaamaan? Äitini on ylipainoinen, ei laita hiuksiaan juuri koskaan, ei osaa meikata ja on muutenkin vähän sellainen reppana, joka ei juurikaan edes osannut tukea minua naiseksi kasvamisessa. Nyt tuntuu olevan liian myöhäistä, sillä itsetuntoni on huono mutta itsekunnioitukseni silti sen verran järeää tekoa, etten ala opetella meikkausta siksi, että kelpaisin muille ihmisille paremmin. Sillä sitähän se meikkaaminen suurimmaksi osaksi on - vai kuinka moni alkaisi laittautua autiolla saarella, jossa menisi aika ja energia ruoan etsimiseen ja hengissä pysymiseen? Tätä ei vain kukaan 14-vuotias ajattele peilin edessä, ja siksi suurin osa naisista jatkaa laittautumista aikuisenakin, kun ei olla tarpeeksi itsevarmoja näyttämään luonnolliselta.
Mutta jottei kukaan ehdi älähtämään tähän, niin en ole meikkaamista vastaan. Iilahdun itsekin, kun näen kadulla hyvin laitetun (ei kuitenkaan mitenkään yliampuvan) naisen. Mietin vain syitä siihen, miksi naiset laittavat aikaa, vaivaa ja rahaa sellaiseen asiaan, joka ei ole kovinkaan olennainen hengissä pysymisen kannalta. Ei kyllä ole moni muukaan asia, ei sen puoleen. :)
Tästä nyt tuli tällainen pohdinta, mutta siis itse en osaa ilmaista naiseutta mitenkään. Olen lisäksi masentunut, joten energiaa ei sellaiseen juuri nyt riittäisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoilla linjoilla kuin kolmonen. En lähtisi muuttamaan itseäni. Miksi ei nainen voi olla ihan vain ihminen, siinä missä kuka tahansa. Ei naiseus ole kiinni kampaamolla käynnistä tai oikein huolitellusta ulkonäöstä. Itse olen poikatyttömäinen ja ajattelin että kun sain tyttären, että voin seurata jospa hän kiinnostuu ulkonäköasioista. Jos hän on niihin kallellaan, tuskin se on minusta kiinni :) Oma äitini oli ankara, laittautui hieman, silti aika miesmäinen, luulin siksi olevani poikatyttö, mutta kyllä se taitaa silti enemmän olla kiinni geeneistä. Minuakaan ei laittautuminen ole koskaan kiinnostanut, enkä onneksi koe että mun pitää ketään muuta varten tehdä niin.
Tyttöni on vasta 4v mutta enemmän häntä kiinnostaa leikkiä kissaa kuin prinsessaa tai autoleikkejä.
En kyllä nyt ihan ymmärtänyt, miten tuo homsuisuus ja huono itsearvostus liittyi ANKARUUTEEN? Avaisitko sitä hiukan, ap?
Sinänsä varmasti tuollaiset jutut opitaan kotoa, äidin mallista. Voi olla, että sitä vastaan voi myös kapinoida toimimalla korostetun toisin kuin oma äiti, mutta se äidin malli vaikuttaa kuitenkin.
Voithan sinä tehdä - nyt kun tiedostat, että et itsekään arvosta toimintatapaasi - tietoisesti toisin. Kehu tyttäresi ulkonäköä aina, kun siihen on pienikin tilaisuus. Panosta siihen, että pukeudut kunnolla ja puet tyttäresikin ns. parempiin vaatteisiin aina, kun on tilaisuus (menet vaikka kylään, elokuviin, juhliin, konserttiin, teatteriin tms.).
Ja hei: jokainen hikoilee. Kaikki eivät haista sitä omaa hienhajuaan, koska siihen omaan hajuun tottuu ja turtuu. Mutta sinäkin hikoilet. Joten nyt vaan otat tavaksi sen nopean aamusuihkun, se jo on hyvä tilaisuus hiukan hemmotella itseä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei naiseus ole meikkaamista, paljastelua tai pynttäämistä.
Hyvån itsetunnon omaava voi olla ihan meikittä naisellinen.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 11:04"]
Ei naiseus ole meikkaamista, paljastelua tai pynttäämistä. Hyvån itsetunnon omaava voi olla ihan meikittä naisellinen.
[/quote]
Word!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita vaikka päivittäisestä n suihkusta
Ankaruus liittyy erittäin paljon siihen miten nainen kokee naisellisuuden ja ulkonäöstä huolehtimisen aikuisena.
Ja myös se että mitä vanhemmat sanovat muista ihmisistä. Esimerkiksi jos vanhempasi aina haukkuvat ääneen naapurin ylipainoisia lapsia tai aikuisia, niin omatkin lapset oppivat että eivät ole hyväksyttyjä jos olisi ylipainoa. Arvostelun ei siis tarvitse kohdistua omaan lapseen tai nuoreen, vaan kaikki arvostelu jonka lapsi tai nuori kuulee vaikuttaa.Lisäksi he oppivat että sen lisäksi että pitävät varppina itsensä hoikkina kun ei muu ole hyväksyttyä niin oppivat että lihavia saa haukkua ja halveksia. Ja jos sitten elämä ei menekään niin että pustyisi olemaan hoikka aina vaan kiloja tulee, niin ei pysty hyväksymään itseään vaan kärsii hirveästi tästä ristiriidasta.
Koskee muitakin ulkonäköön liittyviä asoita, kuten meikkausta tms.
Kiitos asiallisista vastauksista! Ankaruudella tarkoitan sellaista yleistä elämänasennetta, mustavalkoista ja tuomitsevaa. Muiden ihmisten käytöksessä tai ulkonäössä oli aina jotakin vikaa, ihailemallani luokan suosituimmallakin tytöllä oli kuulemma hevosennaama. Totuin siihen, että vaatevalintojani ja ulkonäköäni kommentoitiin yhtä suorasukaiseen tyyliin. Oli olemassa yksi oikea tapa elää ja olla, enkä tuntunut koskaan oppivan sitä. Siten se liittyy myös itsearvostuksen puutteeseen. Yksinkertaistaen olin aina vääränlainen nainen, nyt en osaa olla oikein minkäänlainen.