Lue keskustelun säännöt.
Tein päätöksen. Ala sanomaan takaisin yhtä rankasti "suoraan puhujille". ov
29.04.2014 |
Mulla on sukulainen joka "puhuu asiat suoraan, muttei millään pahalla". Lähes aina kuitenkin sanoo jotain ilkeää. En ole mielensäpahoittaja vaan tähän on muutkin kiinnittäneet huomiota. Monesti porukka katselee nolona ympäriinsä ja vaihtavat puheenaihetta koska kukaan ei viitsi sanoa takaisin.
No nyt minua alkoi ärsyttämään. Mikä siinä on että joku saa "sanoa suoraan, muttei millään pahalla" ja muut vain hiljaa hymistelee? Tämä ei siis koske vain minua vaan "suoraan sanomisen" kohteeksi voi joutua kuka vain.
Kommentit (67)
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 15:08"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 14:37"]
Mua ärsyttää oma käytökseni suorasuuta kohtaan, vaikkakin se toimi. Järkevin ja mulle sopivin tapa olisi ollut välinpitämättömyys ja etäisyys, mutta menetin vähän hermojani kerran. En alkanut edes länkyttää takaisin, vaan kysyin kylmällä äänellä, että miksi sanoit noin ja kyselét minulta asioista, jotka eivät kuulu kummallekaan meistä.
Hetkeksi meni hiljaiseksi.
Sitten minusta tulikin suosikkiserkku, kun "löytyi vähän äkäisyyttä". Prkl en halua olla äkäinen vaan ystävällinen ja kohtelias, aina ja kaikille. Tietenkin jämäkkä ja rajoistani huolehtiva, mutta ei häijy. Ei oikeesti tunnu kivalta, että suvun kärkkäin ja huonotapaisin ottaakin "omalle" puolelleen ja kaltaisekseen.
No, etäisyyttähän siihen on otettava eikä se onneksi mikään mahdottomuus olekaan. Energiavaras ja jyrä.
[/quote]
Voisiko ajatella, että jollain ihmisellä se nuoruuden painimis- ja nahinavietti ei koskaan sammu? Ja jos ajatellaan, miten herkkähipiäistä ja kohteliaan etäistä porukkaa moni on, ehkä sitä olisi hyvä suorastaan hiukan suosia? Harjusora on pyöreää, koska siitä on kulmat hioutuneet hankauksessa. Moni kohteliaaseen etäisyyteen hautautuva sen sijaan on kulmikas kuin siili.
Ei kai sille mitään voi, että toiset tarvitsevat tiukempaa kontaktia tunteakseen läheisyyttä, ja jos toiset menevät koko ajan alta pois, alkaa kettuilu ja tahallinen ärsyttäminen, koska turhauttaa. Onko sellaista ihmistä pakko paheksua yhtään sen enempää kuin sitä hiljaisuuden ystävää. Ymmärrän, että tosissaan aran ihmisen ei taida onnistua asettua tuollaiselle ihmiselle painikaveriksi, mutta sellaiselta tuonkin luulisi onnistuvan, joka nyt ei kuitenkaan ole itse arka vaan pelkästään hienotunteisuuteen taipuvainen.
Tuo on lopulta aika julma näkökulma, että toinen on tahallaan vaikea ja paha. Pitää katsoa pintaa syvemmälle. Oma äitini on hiukan tuollainen, ja hän on oikeasti niin arka ja pienenä haavoitettu, että puolustautuu hyökkäävyydellä. Lisäksi hänellä on ilmeisesti vauvaiän äidittömyyskauden takia aukkoja toisten ihmisten lukutaidossa, vaikka sitten siellä aukon ympärillä on erittäin terävän havaintokyvyn alueita.
Äidilläni on sinänsä aivan ymmärrettävä estetiikkansa, vaikka se omalaatuinen onkin. Hän nimenomaan pelkää kohteliaita ihmisiä, koska ei voi koskaan tietää, mitä nämä oikeasti ajattelevat. Hän nimenomaan luottaa ihmisiin, jotka antavat äkäistä palautetta peittelemättä, jotta hänkin tietää missä mennään. Samasta syystä hän viihtyy eläinten kanssa.
[/quote]
Ymmärrän kantasi, ajatelen itsekin paljolti noin. Pidän hyvin monenlaisista ihmisistä, eri tavalla hajallisista, keskeneräisistä ja erikoisista. Mutta minulla nostaa suojaukset pystyyn juuri tuo ihmistyyppi, joka nauttii negatiivisuudesta, etsii vikoja ja arkoja paikkoja, puhuu suoraan, vaikka oikeampi termi on loukkaaminen. Varmasti syitä luonteen kehittymiseen on paljon ja traagisia ja varmasti siellä löytyy herkkyyttäkin sisältä. Erikoinen, kulmikas, töksäytelevä, haastava, sulkeutunut, herkkä, hiljainen tai äänekäs, ihan sama minulle. Mutta toisten ihmisten tahalliselle loukkaamiselle en löydä puolustusta. Menneitä haavojaan ei voi valita, tavan, miten asennoituu elämään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noista piikittelijöistä paljastuu ihan hirveitä petoja kun siihen "suoraan sanomiseen" puuttuu. Eivät he kestä sitä että otetaan esille ne todelliset syyt piikittelylleen.
Mä olen aina ollut sellainen jolle ihmiset kuvittelee voivansa sanoa mitä vaan, huomautella ulkonäöstäni, nauraa, vähätellä. Olen köyhästä perheestä ja kaverini olivat aina parempia, oli kännykät, tietokoneet ja uudet vaatteet, mulle ompeli mummo vaatteet ja rahaa ei ollut mihinkään. Se on saanut mut tekemään duunia ja opiskelemaan ahkerasti, ja mä olen nyt aika nuorena saanut oman talon ja hyvän elintason, mutta kavereitten asenne on säilynyt ylimielisenä vaikka itse ovat matalapalkka aloilla ja heidän elämänsä ei ole muuttunut mihinkään, paitsi että rahaa niillä ei ole koskaan toisin kuin lapsuudesamme. Asiat ovat käytännössä päinvastoin. Ilmeisesti mua ei siltikään voida ottaa vakavasti, ja kokevat oikeudekseen halventaa mua edelleen. On älytöntä, miten aikuiset kolmekymppiset naiset vievät ne koulun julmat pihaleikit aikuisuuteen ja kuvittelevat että jos olet syntynyt "alempaan luokkaan", pysyt myös siellä. Ja jos olet syntynyt bisnes isin lompakon suojiin, että myös aikuisena olet jotenkin arvokkaampi kuin muut köyhät.
Mitta tuli vaan täyteen tuota epäoikeudenmukaisuutta, ja tartuin härkää sarvista.
Mäkin yritin näille suoraan sanojille taktiikkaa, että kerron vain asiallisesti että hei tuo mitä sanot tuntuu kyllä pahalta. Vastaus oli että no hei olisit onnellinen että sulla on mut sanomassa suoraan, moni olis onnellinen tällasesta ystävästä. Kerroin että en oikeastaan ole onnellinen, tunnen itseni aika hyvin ja tuntuu kurjalta kun osoittelet vikojani. Ihan siis yritin asiallisesti.
Sain oikeasti suorastaan vihamielistä palautetta, ivallista naurua..heidän reaktionsa oli hyökätä entistä pahemmin. Kun iva ei purrut, ottivat käyttöön selkeän kiusaamisen.Olin oikeastaan aika järkyttynyt siitä millaisia petoja heistä paljastui, kun eivät voineet enää haavoittaa ivalla. Mun ulkonäköäni haukuttiin entistä pahemmin, ja miestäni ja elämääni. Sen sijaan että olisivat aidosti pahoitelleet käytöstään, he pahensivat asennettaan.
Mä ilmoitin sitten että tiedätkö jos sä et muuta tuota asennettasi mua kohtaan niin mulla ei ole sulle enää mitään sanottavaa ja olen valmis päättämään ystävyytemme. Välit katkesivat kahteen "parhaaseen" ystävääni, he eivät koskaan enää ottaneet yhteyttä. Nyt tästä on aikaa kaksi vuotta, eikä ole ollut päivääkään ikävä. On kuin iso kivi olisi pudonnut harteilta, kun ymmärsin kuinka turhaa se "ystävyys" oli. Ei se antanut mitään, se vaan otti. Olin heidän roskakorinsa johon oma kurja elämä purettiin, eikä se ollut ystävyyttä. Mä suostuin siihen, koska mulla oli "köyhän kiusatun identiteetti". Näennäisen iloisuuteni ja sosiaalisuuteni alla olin hyvin haavoittunut, ja jokainen ruma sana oli kuin piiskanisku sieluun. Nyt se on ohi, ei ole kukaan sanomassa mulle että en kelpaa tai että nenäni on iso, tai jalkani rumat yms.
Raivatkaa elämästänne ihmiset jotka tuovat negatiivista energiaa, mä olen blokannut Facebookista kaikki entiset ystävät jotka eivät hyväksyneet uutta, itseään kunnioittavaa minua. :) En halua törmätä nuihin energiaimureihin enää edes vahingossa, ja hassua on se että kun näen heitä sattumalta he pakenevat. :D Toinen pakeni uimahallin altaasta kun näki minut ja toinen pujahti hyllyn taakse kaupassa. :D Tuntui hyvältä, minä olin valmis kohtaamaan heidät kasvotusten ja katsomaan heitä samalta viivalta. He eivät olleet.
Olen saanut uusia ystäviä, mutta alussa huomasin että vedän puoleeni ihmisiä jotka haluavat lähinnä hyväksi käyttää, kertovat juttuja selkäni takana ja kohtelevat minua kuin alempi arvoista. Oli vaikeaa muuttaa omaa anteeksi pyytelevää käytöstäni. Siitä piti väkisin opetella pois. Nykyisin tuntuu pahalta millainen tossukka olin, nielin kaiken. En enää. :)
TSEMPPIÄ KAIKILLE TEILLE JOTKA OLETTE JOSKUS OLLEET HEIKKOJA, TEIDÄN EI TARVITSE OLLA. <3
Kiitos tarinastasi 40. Se antoi voimaa.
Ja onnea jatkossakin uuteen elämääsi :)
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 12:35"]
Otsikossa pitäisi lukea alaN sanomaan. Te muut saatte tietystä tehdä niinkuin haluatte. :)
[/quote]
ihan vain vinkkinä; Jos pädet oikeinkirjoituksen suhteen, kannattaa oikolukea oma teksti ennen lähettämistä.
Tämä suoraanpuhuja ei välttämättä kuitenkaan tykkää, jos Hänelle puhutaan suoraan. Sieltä voi tulla hyvinkin kipakka ja suora vastaus sinulle, jos erehdyt olemaan samanlainen. Heillähän on tämä erityisoikeus, u know..Taikka sitten hän voi heittäytyä marttyyriksi ja sanoa paskat housuissa, että "en mä tarkoittanut".
Nämä tyypit ovat sellaisia, että niiden kanssa ei voi voittaa. Ne sanovat mitä haluavat mutta eivät ota vastuuta sanomisistaan esim anteeksipyynnön muodossa. Parasta vältellä tai sanoa rehdisti vain, että tuo loukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä äänestäisin takaisinsanomisten sijaan kysyä terävästi, että miksi hän käyttäytyy tuolla tavoin. Tuli siihen mitä selitystä tahansa, vaikkapa "ei millään pahalla", niin siihen voi vain todeta että eipä ollut mitään järin ystävällistäkään ja kehottaa lopettamaan tai vaihtamaan seuraa. Ei kannata kilpailla rumista sanoista ns. ammattilaisen kanssa. Itse olen todennut, että tällaisiin toimii vain asiallinen kylmyys.
Omalla kohdallani olen huomannut, että noihin ihmisiin toimii kolme taktiikkaa. Ensimmäinen on puhdas välinpitämättömyys. Siis kun suoraansanoja laukoo totuuksiaan, en kiinnittänyt häneen huomiota, ja vaihdoin puheenaihetta ennenkuin kukaan kerkesi vaivaantua.
Toinen on pysäyttäminen. Eli jos suoraansanoja aloittaa lauseen tyyliin " Jos minulta kysytään/Minun mielestäni", otan ja keskeytin hänet ja kerron että hänen mielipidettään ei kysytty tai että en halua tietää. Tylyä, mutta toimii.
Kolmas on ehkä kyseenalaisin, mutta se on nolaaminen. Kun suoraansanoja kertoo että hänen mielestään lyhythiuksiset naiset näyttävät rumilta, totean että minun mielestäni rumaksi haukkuminen on lapsellista ja keskenkasvuisten touhua. Jos sama tyyppi kertoo takapuoleni näyttävän farkuissa liian isolta, totean, että ulkonäön arvostelu on huono tapa. Toimii parhaiten porukassa ja niissä tilanteissa kun suoraansanoja "on se ainoa rohkea, joka viitsii sanoa asian ääneen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin neljännellä kuulla raskaana ja tietenkin vähän maha jo pyöristynyt etenkin kun olin aina ollut tosi hoikka. Sitten yksi suoraan puhuja huomautteli kuinka mullakin on takapuolikin levinny kaksinkertaseks, että minkäköhän kokonen oon sitten loppuraskaudesta. No naureskelin vaan että niinpä, varmaankin kamala valas. Sitten iloisesti taputin tätä tyyppiä vatsasta ja onnittelin, etten tiennytkään että hänkin on saamassa lapsen. Hieman hämillään korjasi ettei ole kuulemma raskaana johon hymy naamalla tokaisin että "ai jaa, anteeks kauheesti, mä kun ajattelin kun oot noin turvoksissa." Hiljaseks meni, toivotyelin mukavat päivänjatkot ja poistuin paikalta.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 15:49"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 12:35"]
Otsikossa pitäisi lukea alaN sanomaan. Te muut saatte tietystä tehdä niinkuin haluatte. :)
[/quote]
ihan vain vinkkinä; Jos pädet oikeinkirjoituksen suhteen, kannattaa oikolukea oma teksti ennen lähettämistä.
[/quote]
Ihan vain vinkkinä. Tuon kirjoittaja on ap joka "päti" oikeinkirjoituksen suhteen koska väärinkirjoitetusta otsikosta saa sen käsityksen että minä käskisin muita sanomaan suoraan. Vaikka tarkoitus oli kirjoittaa että minä alan sanomaan suoraan "suoraan sanojille".
Yleensä minulla ei kiinnosta oikeinkirjoitus pätkääkään kunhan siitä käy ilmi mitä sillä oikeasti tarkoitetaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 15:49"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 12:35"]
Otsikossa pitäisi lukea alaN sanomaan. Te muut saatte tietystä tehdä niinkuin haluatte. :)
[/quote]
ihan vain vinkkinä; Jos pädet oikeinkirjoituksen suhteen, kannattaa oikolukea oma teksti ennen lähettämistä.
[/quote]
Ihan vain vinkkinä. Tuon kirjoittaja on ap joka "päti" oikeinkirjoituksen suhteen koska väärinkirjoitetusta otsikosta saa sen käsityksen että minä käskisin muita sanomaan suoraan. Vaikka tarkoitus oli kirjoittaa että minä alan sanomaan suoraan "suoraan sanojille".
Yleensä minulla ei kiinnosta oikeinkirjoitus pätkääkään kunhan siitä käy ilmi mitä sillä oikeasti tarkoitetaan.
ap
[/quote]
Lisään vielä että jätin 2-viestiin kirjoittamatta ap koska ajattelin että kaikki nyt varmasti tajuaa että minä itse sen kirjoitin.
ap
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 15:49"]
Tämä suoraanpuhuja ei välttämättä kuitenkaan tykkää, jos Hänelle puhutaan suoraan. Sieltä voi tulla hyvinkin kipakka ja suora vastaus sinulle, jos erehdyt olemaan samanlainen. Heillähän on tämä erityisoikeus, u know..Taikka sitten hän voi heittäytyä marttyyriksi ja sanoa paskat housuissa, että "en mä tarkoittanut".
Nämä tyypit ovat sellaisia, että niiden kanssa ei voi voittaa. Ne sanovat mitä haluavat mutta eivät ota vastuuta sanomisistaan esim anteeksipyynnön muodossa. Parasta vältellä tai sanoa rehdisti vain, että tuo loukkaa.
[/quote]
40 lisää tähän, että mä huomasin että nämä suoraan sanovat kaverit olivat kyllä kykeneviä sanomaan kauniita asioita MUISTA ihmisistä minulle, esim. mulle sanottiin: Hei oikeesti MITÄ sulla on päällä vaihda tuo, kauhee?? mutta sitten sanottiin jostain toisesta että sillä on aivan ihanat vaatteet/meikki/hiukset tai että hänen siskonsa/serkkunsa yms. on super kaunis. Eli tavallaan et voi sanoa heille että mikset koskaan sano mitään hyvää kenestäkään, koska kyllähän he sanoivat, mutta se kehu ei ole aitoa, se tehdään siksi että se korostaisi sitä loukkausta mikä on juuri suollettu minulle.
Se on eräänlaista henkistä väkivaltaa sekin. Myös mun perhettäni ja siskojani nämä kaverit haukkuivat, äitiäni hulluksi ja siskojani rumiksi, ja koskaan en uskaltanut puolustaa heitä. Se oli hyvin sairas kuvio, ja otti aikansa että sen huomasi. Huomasin myös sen, että kun aloin elämään omaa elämääni ja poistuin paikalta kun halusin (enkä jäänyt enää laukkuvahdiksi baarissa jne.) niin muhun suhtauduttiin ylimielisesti. Viimeinen pisara oli oikeastaan se, kun mua pyydettiin viemään heidät paikasta a paikkaan b, ja mulla oli kiire aikataulu. Eivät ottaneet selvää minne olivat edes menossa ja missä osoite, ja mitään puhetta ei ollut että he ovat juomassa. Mulla oli lapsi mukana autossa kun kävin hakemassa ja kaikki olivat hiprakassa ja puhuivat törkeitä, ja ajattivat mua jonnekin korpeen ja lähinnä nauroivat kun sanoin etten aja enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 15:39"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 15:08"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 14:37"]
Mua ärsyttää oma käytökseni suorasuuta kohtaan, vaikkakin se toimi. Järkevin ja mulle sopivin tapa olisi ollut välinpitämättömyys ja etäisyys, mutta menetin vähän hermojani kerran. En alkanut edes länkyttää takaisin, vaan kysyin kylmällä äänellä, että miksi sanoit noin ja kyselét minulta asioista, jotka eivät kuulu kummallekaan meistä.
Hetkeksi meni hiljaiseksi.
Sitten minusta tulikin suosikkiserkku, kun "löytyi vähän äkäisyyttä". Prkl en halua olla äkäinen vaan ystävällinen ja kohtelias, aina ja kaikille. Tietenkin jämäkkä ja rajoistani huolehtiva, mutta ei häijy. Ei oikeesti tunnu kivalta, että suvun kärkkäin ja huonotapaisin ottaakin "omalle" puolelleen ja kaltaisekseen.
No, etäisyyttähän siihen on otettava eikä se onneksi mikään mahdottomuus olekaan. Energiavaras ja jyrä.
[/quote]
Voisiko ajatella, että jollain ihmisellä se nuoruuden painimis- ja nahinavietti ei koskaan sammu? Ja jos ajatellaan, miten herkkähipiäistä ja kohteliaan etäistä porukkaa moni on, ehkä sitä olisi hyvä suorastaan hiukan suosia? Harjusora on pyöreää, koska siitä on kulmat hioutuneet hankauksessa. Moni kohteliaaseen etäisyyteen hautautuva sen sijaan on kulmikas kuin siili.
Ei kai sille mitään voi, että toiset tarvitsevat tiukempaa kontaktia tunteakseen läheisyyttä, ja jos toiset menevät koko ajan alta pois, alkaa kettuilu ja tahallinen ärsyttäminen, koska turhauttaa. Onko sellaista ihmistä pakko paheksua yhtään sen enempää kuin sitä hiljaisuuden ystävää. Ymmärrän, että tosissaan aran ihmisen ei taida onnistua asettua tuollaiselle ihmiselle painikaveriksi, mutta sellaiselta tuonkin luulisi onnistuvan, joka nyt ei kuitenkaan ole itse arka vaan pelkästään hienotunteisuuteen taipuvainen.
Tuo on lopulta aika julma näkökulma, että toinen on tahallaan vaikea ja paha. Pitää katsoa pintaa syvemmälle. Oma äitini on hiukan tuollainen, ja hän on oikeasti niin arka ja pienenä haavoitettu, että puolustautuu hyökkäävyydellä. Lisäksi hänellä on ilmeisesti vauvaiän äidittömyyskauden takia aukkoja toisten ihmisten lukutaidossa, vaikka sitten siellä aukon ympärillä on erittäin terävän havaintokyvyn alueita.
Äidilläni on sinänsä aivan ymmärrettävä estetiikkansa, vaikka se omalaatuinen onkin. Hän nimenomaan pelkää kohteliaita ihmisiä, koska ei voi koskaan tietää, mitä nämä oikeasti ajattelevat. Hän nimenomaan luottaa ihmisiin, jotka antavat äkäistä palautetta peittelemättä, jotta hänkin tietää missä mennään. Samasta syystä hän viihtyy eläinten kanssa.
[/quote]
Ymmärrän kantasi, ajatelen itsekin paljolti noin. Pidän hyvin monenlaisista ihmisistä, eri tavalla hajallisista, keskeneräisistä ja erikoisista. Mutta minulla nostaa suojaukset pystyyn juuri tuo ihmistyyppi, joka nauttii negatiivisuudesta, etsii vikoja ja arkoja paikkoja, puhuu suoraan, vaikka oikeampi termi on loukkaaminen. Varmasti syitä luonteen kehittymiseen on paljon ja traagisia ja varmasti siellä löytyy herkkyyttäkin sisältä. Erikoinen, kulmikas, töksäytelevä, haastava, sulkeutunut, herkkä, hiljainen tai äänekäs, ihan sama minulle. Mutta toisten ihmisten tahalliselle loukkaamiselle en löydä puolustusta. Menneitä haavojaan ei voi valita, tavan, miten asennoituu elämään voi.
[/quote]
Katsoitko Housea telkkarista? Siinä käsiteltiin ihmistä, joka nimenomaan tahallaan loukkaa - välillä aivan turhaankin persoonansa ajamana, mutta toisaalta sillä ajatuksella, että jos ihmiset saavat jäädä julkisivunsa taakse, yhteisön vuorovaikutus jää heikoksi ja potilaat kärsivät. Eli laajemmin ajatellen, äärimmäisen jäykkä ja virallinen yhteisö tarvitsee hovinarrin, joka repii kulisseja. Nimenomaan äärimmäiseen yhteistyöhön perustuvat ryhmät testaavat jäsentensä psyykkistä kestävyyttä ja tunnereaktioita ja suhtautuvat negatiivisesti teeskentelyyn. Ompeluseurat ovat sitten erikseen, joissa ei tarvitse ampua vihollisia tai pelastaa ihmishenkiä. Siellä voidaan jäädä pönkittämään toinen toistensa arvokkuutta, ja loppuviimeksi läheiset ystävyydet jäävät ehkä jopa kokonaan syntymättä.
Kuluttajaidentiteettisen ihmisen arvokkuus perustuu nimenomaan tuohon etäisyyteen muista, ja sen ihannoiminen johtaa lisääntyvään haurauteen ja epätoivoiseen itsemuutoskampanjointiin: kauneuskirurgian hurjaan kasvuun, laihdutusteollisuuteen, positiivisuusnatsismiin, jossa kaikkien pitää olla aurinkoisen oloisia ja valtasuhteet piilotetaan. Samalla muut ihmiset eivät ole jotain mitä meidän pitäisi oppia hyväksymään ja käsittelemään, vaan jatkuvan uhan lähde, josta pitää vain oppia valikoimaan mieleisensä yksilöt ja vaihtamaan niitä, kun vikoja ilmenee. Silloin valikoijasta itsestään tulee kuningas.
Vaikka nykyisin mielellään ajatellaan, että ihmiset ovat läpikotaisin hyviä, jos heidän sielunsa vain jätetään rauhaan, se ei taida tosiasiassa pitää paikkaansa. Jos ihmistä ei kukaan haasta mitenkään, hänestä tulee enemmän tai vähemmän itsekeskeinen käpertyjä. Todellinen keskinäinen arvostus jää vähiin, jos rajojen kunnioitus menee liiallisuuksiin. Me olemme paljon syvemmin sosiaalisia olentoja, kuin nykypäivänä on edes mahdollista ymmärtää. Ujon ongelma on se, että hänelle kuluttajauskonto lupaa pelastusta kaikkein houkuttelevimmin, ja hän on silloin myös kaikista pettynein ja vihaisin, kun sitä ei kuulukaan.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 16:06"]
Mä olin neljännellä kuulla raskaana ja tietenkin vähän maha jo pyöristynyt etenkin kun olin aina ollut tosi hoikka. Sitten yksi suoraan puhuja huomautteli kuinka mullakin on takapuolikin levinny kaksinkertaseks, että minkäköhän kokonen oon sitten loppuraskaudesta. No naureskelin vaan että niinpä, varmaankin kamala valas. Sitten iloisesti taputin tätä tyyppiä vatsasta ja onnittelin, etten tiennytkään että hänkin on saamassa lapsen. Hieman hämillään korjasi ettei ole kuulemma raskaana johon hymy naamalla tokaisin että "ai jaa, anteeks kauheesti, mä kun ajattelin kun oot noin turvoksissa." Hiljaseks meni, toivotyelin mukavat päivänjatkot ja poistuin paikalta.
[/quote]
Auts. Menikö välit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 16:06"]
Mä olin neljännellä kuulla raskaana ja tietenkin vähän maha jo pyöristynyt etenkin kun olin aina ollut tosi hoikka. Sitten yksi suoraan puhuja huomautteli kuinka mullakin on takapuolikin levinny kaksinkertaseks, että minkäköhän kokonen oon sitten loppuraskaudesta. No naureskelin vaan että niinpä, varmaankin kamala valas. Sitten iloisesti taputin tätä tyyppiä vatsasta ja onnittelin, etten tiennytkään että hänkin on saamassa lapsen. Hieman hämillään korjasi ettei ole kuulemma raskaana johon hymy naamalla tokaisin että "ai jaa, anteeks kauheesti, mä kun ajattelin kun oot noin turvoksissa." Hiljaseks meni, toivotyelin mukavat päivänjatkot ja poistuin paikalta.
[/quote]
Ihan kuin tuo sukulaiseni! Siis tuo joka naureskeli takapuolen leviämistä. Millainen on ihminen joka kuvittelee että on soveliasta kommentoida kenenkään takapuolen kokoa julkisesti? Edes läheisen ystävän...
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 16:19"][quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 16:06"]
Mä olin neljännellä kuulla raskaana ja tietenkin vähän maha jo pyöristynyt etenkin kun olin aina ollut tosi hoikka. Sitten yksi suoraan puhuja huomautteli kuinka mullakin on takapuolikin levinny kaksinkertaseks, että minkäköhän kokonen oon sitten loppuraskaudesta. No naureskelin vaan että niinpä, varmaankin kamala valas. Sitten iloisesti taputin tätä tyyppiä vatsasta ja onnittelin, etten tiennytkään että hänkin on saamassa lapsen. Hieman hämillään korjasi ettei ole kuulemma raskaana johon hymy naamalla tokaisin että "ai jaa, anteeks kauheesti, mä kun ajattelin kun oot noin turvoksissa." Hiljaseks meni, toivotyelin mukavat päivänjatkot ja poistuin paikalta.
[/quote]
Auts. Menikö välit?
[/quote]
Ei mennyt, mutta ei myöskään enään oo kommentoinut tohon sävyyn. Tunnen myös kaksi naista joista molemmat on suorapuheisia. Toinen ei kuitenkaan puhu muille loukkaavasti vaikka asiat suoraan esittääkin. Toinen taas väittää itseään suorapuheiseksi vaikka on ainoastaan ilkeä. Suorapuheisuudella ja ilkeydellä on siis selvä ero, ja usein ne ilkeät ihmiset kutsuvat mielellään itseään suorapuheiseksi.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 16:19"][quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 16:06"]
Mä olin neljännellä kuulla raskaana ja tietenkin vähän maha jo pyöristynyt etenkin kun olin aina ollut tosi hoikka. Sitten yksi suoraan puhuja huomautteli kuinka mullakin on takapuolikin levinny kaksinkertaseks, että minkäköhän kokonen oon sitten loppuraskaudesta. No naureskelin vaan että niinpä, varmaankin kamala valas. Sitten iloisesti taputin tätä tyyppiä vatsasta ja onnittelin, etten tiennytkään että hänkin on saamassa lapsen. Hieman hämillään korjasi ettei ole kuulemma raskaana johon hymy naamalla tokaisin että "ai jaa, anteeks kauheesti, mä kun ajattelin kun oot noin turvoksissa." Hiljaseks meni, toivotyelin mukavat päivänjatkot ja poistuin paikalta.
[/quote]
Auts. Menikö välit?
[/quote]
Ei mennyt, mutta ei myöskään enään oo kommentoinut tohon sävyyn. Tunnen myös kaksi naista joista molemmat on suorapuheisia. Toinen ei kuitenkaan puhu muille loukkaavasti vaikka asiat suoraan esittääkin. Toinen taas väittää itseään suorapuheiseksi vaikka on ainoastaan ilkeä. Suorapuheisuudella ja ilkeydellä on siis selvä ero, ja usein ne ilkeät ihmiset kutsuvat mielellään itseään suorapuheiseksi.
Mun mielestä totuudentorvi -tyypille pitää sanoa se oma vastakkainen mielipiteensä suoraan, niin olen itse pärjännyt. Toki jos on muutenkin ujohko ihminen, niin se on hankalaa. Tässä muutamia esimerkkejä;
T(totuudentorvi): Minä en kyllä ikinä käyttäisi pillifarkkuja.
S(sinä): Minusta ne korostavat tosi hyvin mun pitkiä sääriä, joten mä puolestani tykkään käyttää niitä.
T: En halua puuttua asioihinne, mutta minun mielestä kyllä käytitte nyt liikaa rahaa siihen ja siihen/otitte liian iso lainan taloon.
S: Saattahan se ulkopuoliselle siltä näyttää. Me ollaan lasketty nämä hommat omien tulojemme pohjalta, mihin meillä on varaa.
T: Sulle ei kyllä sovi sininen väri
S: Mun mielestä sopii, ja olen saanut tosi paljon kehuja kuinka se korostaa kauniin sinisiä silmiäni.
T: Voi Marja, en nyt pahalla sano, mutta mun mielestä sulle ei sovi tiukat mekot kun sulla on niin leveä lantio.
S: Mä taas olin just sanomassa kuinka naiselliselta ja hyväkroppaselta Marja näyttää tossa mekossa.Jos mulla ois noin kaunis lantio-vyötärösuhde, niin korostaisin sitä myös.
Ihan sama mikä homma on kyseessä, niin kyllä sen voi aina kääntää niin että ilmaisee oman mielipiteensä asiasta myös. Kaikilla laitaa olla tällainen joko ystävä- tai tuttvapiirissään, tai suvussa. Mun mielestä totuudentorvista on joskus hyötyäkin, esim kun kaveriporukassamme yhdellä alkoi mennä "liian lujaa", ja alkoi samaan rytäkkään seurustelemaan miehen kanssa jolla meni "vielä lujempaa", niin yhteistuumin sovittiin että porukkamme totuudentorvi pitää moraalisaarnansa ystävällemme. Ja se yllättävää kyllä toimi, ainakin hetken ajan. Mitä vanhempia tosin ollaan, sitä vähemmän sellainen enää toimii. Ihmisille tapaa juurtua tavat, ne huonotkin sellaiset.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 15:49"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 12:35"]
Otsikossa pitäisi lukea alaN sanomaan. Te muut saatte tietystä tehdä niinkuin haluatte. :)
[/quote]
ihan vain vinkkinä; Jos pädet oikeinkirjoituksen suhteen, kannattaa oikolukea oma teksti ennen lähettämistä.
[/quote]
Ihan vain vinkkinä. Tuon kirjoittaja on ap joka "päti" oikeinkirjoituksen suhteen koska väärinkirjoitetusta otsikosta saa sen käsityksen että minä käskisin muita sanomaan suoraan. Vaikka tarkoitus oli kirjoittaa että minä alan sanomaan suoraan "suoraan sanojille".
Yleensä minulla ei kiinnosta oikeinkirjoitus pätkääkään kunhan siitä käy ilmi mitä sillä oikeasti tarkoitetaan.
ap
[/quote]
Lisään vielä että jätin 2-viestiin kirjoittamatta ap koska ajattelin että kaikki nyt varmasti tajuaa että minä itse sen kirjoitin.
ap
[/quote]
No ei tajua. Jos täällä haluaa, että kirjoittaja tiedetään, pitää viestiin liittää joko vastausnumero tai muu "id". Noin lyhyestä viestistä ei ota selvää edes kirjoitustyylin kautta.
Jaa. Itse sanon aina että sillä nyt ei ole kellekään mitään väliä mitä mieltä sinä olet. Olet vähän outo, onko taas tullut otettua? Eilen iltapäivällä / viimeksi haisi ainakin henki aika väkevälle.
Eipä ole liikaa ystäviä.