Tunnen itseni yksinäiseksi näin vapun alla

Tunnen itseni yksinäiseksi. Olen aina ollut melko hyvä tutustumaan ihmisiin, mutta huono pitämään yllä näitä suhteita. Olen näennäisen avoin, mutta kovin syvälle kanssani ei pääse muuten kuin jaettujen isojen kokemusten tai humalan kautta (mutta en koskaan juo itseäni humalaan kuin hyvin turvallisessa seurassa, en siis julkisesti...eli n.kerran vuodessa). 

Minulla on yksi ystävä lapsuudesta, mutta elämäntilanteemme on aivan eri. Toinen ystävä (jolla on paljon minua tärkeämpiäkin) asuu ulkomailla. Kolmas melko hyvä samoin. 

Mieheni kanssa meillä on sen verran ikäeroa, että hänen perheelliset ystävänsä jäivät seurustelumme myötä, ja toisaalta lapsia saatuamme omat lapsettomat ystäväni lakkasivat yhteydenpidon. Vaihdoin myös ammattia, mutta en enää saanut läheisiä ystäviä uudelta alalta.

Näin vapussa ahdistus konkretisoituu. Olisi niin mukavaa viettää vappua yhdessä toisen lapsiperheen tai edes rentojen ystävien kanssa.  Miten saatte pidettyä ystävyyssuhteenne kestävinä? Millaisia vinkkejä antaisitte eteenpäin?