Liian samanlainen vai liian erilainen kumppani?

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla liian samanlainen?

Tarkoitatko että hänkin on köyhä tai sairas jos itse olet? Muuten en näe tuossa ongelmaa.

Kylläpä ajattelette pinnallisesti... harrastuksia, varallisuutta jne.

Minä ja kumppanini olemme sukulaissieluja hyvässä ja pahassa. Liian samanlaisia väärissä asioissa: äkkipikaisia, herkästi loukkaantuvia mököttäjiä. Riidat eskaloituu nollasta sataan sekunnissa ja sitten mökötetään parhaimmillaan viikkotolkulla. Ei hyvä, luulen että erilaisen kanssa moni homma ratkeaisi rakentavammin.

Käytännön asioissa samanlaisuus on toki hyvä juttu: yhteiset harrastukset ja mielenkiinnon kohteet, samanlainen maku seksin, ruuan, musiikin, leffojen jne suhteen sekä samanlainen näkemys mm. talousasioista.

Mutta valitsisin kyllä silti näin, ennemmin kuin tunneälykkäämmän miehen joka olisi boheemi sohvaperuna :D 

Jaime ja Cersei Lannister olivat kyllä ihan täydellinen pari. Ja paljon samanlaisempia ei varmaan voisi olla.

Erilainen! Minulla on paljon omia juttuja, joihin tykkään keskittyä ilmankin kumppania. Ihannetilanteessa molemmat keskittyisi omiin harrastuksiin iltaisin, minkä jälkeen kokoonnutaan sänkyyn panemaan. Pitäisin kumppanista, joka on minua optimistisempi, käytännönläheisempi, sosiaalisempi ja yksioikoisempi. Se riittää, jos seksuaalisesti osuu yksiin ja muissa asioissa - siisteys, raha - ei ole mitään kauheaa ristiriitaa. Itselläni on aika suuri toleranssi monenlaisille vioille ihmisessä, jos ei vaan ole ilkeä muille eikä mikään käsittämätön nipottaja.

Hirmu vaikea asia muuten!

Miesystävän tavatessani en todellakaan tajunnut, miten samanlaisia olemme joissakin perusasioissa - tämä on tietysti ihan hyvä juttu. Toisaalta olemme hyvin erilaisia niissä (pieni vähemmistö) muutamassa asiassa. Ei siis ihme, että asumme vieläkin erillämme ja pidämme yllä 'tapailusuhdetta'. Emme tapaile muita, mutta kumpikin tarvitsee myös omaa tilaa ja aikaa. Keväällä olimme karanteenissa n. 3 kk ja sinä aikana kyllä oppi tuntemaan vielä entistä paremmin kaikki toisen huonoimmat - jos kohta ne parhaimmatkin - puolet! :)

Samanlainen, todellakin. Olen kokeillut suhdetta vastakohtani kanssa ja emme ymmärtäneet toisiamme ollenkaan, oli kuin olisimme puheet eri kieliä ja kaikenlaisia kummallisia väärinkäsityksiä tuli jatkuvasti. Mies oli ekstrovertti ja superpuhelias, minä introvertti ja hiljainen. Mies oli enemmän järkipohjalta toimiva kun taas minä enemmän tunnepohjalta. Lisäksi meillä oli erilainen huumorintaju, erilaiset viestintätavat eikä juuri yhteisiä kiinnostuksen kohteita, miehelle työ oli käytännössä koko elämä ja minä taas en ole vastaavalla tavalla kunnianhimoinen.

Olisi kiva kokeilla, synkkaisiko miespuolisen versioni kanssa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jos itse on täydellinen, samanlainen tyyppi olis kiva. Itse olen aika epätäydellinen, joten vastakohdat täydentävät hyvin toisiaan.

Toisekseen elämästä ja ihmisistä oppii sata kertaa enemmän kun oma puoliso on jollain tavalla hyvin erilainen kuin itse. Ehkä älykkyys on ainoa tekijä, joka olisi hyvä olla suht samalla tasolla, ellei sitten kumpikin saa tietynlaisesta alistussuhteesta jotain kiksejä, mikä tietenkin sekin on mahdollista.

Minäkään en pidä itseäni täydellisenä, todellakaan, mutta silti valitsisin samanlaisen. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että samanlaista ymmärtää paremmin ja kommunikaatio on sujuvampaa.

Vierailija kirjoitti:

Hassua että niin moni on valinnut samanlaisen. Itse voin en voisi seurustella itseni kaltaisen ihmisen kanssa :D Ymmärtäisin, mutten kestäisi. Ja jotenkin ne omat viat ärsyttäisivät siinä toisessa vielä enemmän. Esim minä olen meidän suhteessa vähän saamaton jahkailija. Keksin paljon kaikenlaista mutten saa aikaiseksi toteuttaa. Mies taas on se käytännönläheisempi, joka laittaa asioita tapahtumaan, muttei pahemmin kehitä mitään omia ideoita. Molemmat siis hyötyy.

Vastakohdat myös viehettää, en tiedä kiihottuisinko miehestä seksuaalisesti jos hän olisi liian samanlainen.

Te jotka haluatte samanlaisen kumppanin, eivätkö mitkään omat piirteenne ikinä ärsytä teitä?

Tottakai, ja ärsyttäisivät varmaan myös toisessa ihmisessä. Mutta jos pitää valita samanlainen tai liian erilainen, niin silloin samanlainen. Toki ihanne on se, että olisi tietyissä asioissa samanlainen ja samankaltainen, mutta sitten olisi joitain erilaisia piirteitä ja ominaisuuksia. 

Mutta liika erilaisuus esim. seksissä, arvomaailmoissa, elämäntavoissa, huumorintajussa yms tarkoittaisi vain huonosti toimivaa suhdetta. Liika samanlaisuus kuitenkin pitäisi sisällään sen, että hyvin monessa asiassa myös natsaisi hyvin.

Omassa tuttavapiirissä nämä samanlaiset parit ovat muuttuneet neuroottisiksi hifistelijöiksi vuosien saatossa. Oikein rohkaisevat yhteisiä kieroutumiaan toisessa. Toisaalta 'erilaiset' parit ovat kaikki eronneet, joskin ovat ihmisinä paljon kypsempiä ja ns. kasvaneet enemmän. Eli kaipa ne särmät kuitenkin jalostaa parisuhdettakin.