Liian samanlainen vai liian erilainen kumppani?

Ehdottomasti samanlainen, koska viihdyn parhaiten samanlaisten tyyppien kanssa ja haluan harrastaa samoja asioita vapaa-ajalla (urheilua).

Miten voi olla liian samanlainen?

Tarkoitatko että hänkin on köyhä tai sairas jos itse olet? Muuten en näe tuossa ongelmaa.

Riittää että kropat ovat erilaiset. Muuten saa olla niin samanlainen kuin mahdollista.

Samanlainen ilman muuta. Ei tarvitse tapella ja vääntää turhasta, kun ymmärretään toisiamme. Halutaan samanlaisia asioita ja elämäntavat ja -arvot on samat. Temperamenttikin on molemmilla samanlainen, ei niin että toinen tuiskisi ja räiskisi jatkuvasti, ja toinen taas vetäisi kuukauden mykkäkoulua.

Samanlaisuus on tutkitusti parempi suhteen onnistumisen kannalta. Samanlainen tausta, toiveet tulevaisuuden suhteen, elämänrytmi, perusarvot... Vähäpätöisemmissä asioissa saa sitten olla eroja enemmänkin.

Typerä kysymys… Samanlainen, tottakai.

Isot elämänarvot pitää olla samat, jotta yhteinen tulevaisuus onnistuu. Lasten hankinta / hankkimatta jättäminen ym.

Muuten on hyvä jos on erilaiset, en ymmärrä miksi kaikki kommentoi että tietysti sama. Erilaisuus luo kipinää ja kemiaa.

Samanlainen sopii minulle.

Hassua että niin moni on valinnut samanlaisen. Itse voin en voisi seurustella itseni kaltaisen ihmisen kanssa :D Ymmärtäisin, mutten kestäisi. Ja jotenkin ne omat viat ärsyttäisivät siinä toisessa vielä enemmän. Esim minä olen meidän suhteessa vähän saamaton jahkailija. Keksin paljon kaikenlaista mutten saa aikaiseksi toteuttaa. Mies taas on se käytännönläheisempi, joka laittaa asioita tapahtumaan, muttei pahemmin kehitä mitään omia ideoita. Molemmat siis hyötyy.

Vastakohdat myös viehettää, en tiedä kiihottuisinko miehestä seksuaalisesti jos hän olisi liian samanlainen.

Te jotka haluatte samanlaisen kumppanin, eivätkö mitkään omat piirteenne ikinä ärsytä teitä?

Vierailija kirjoitti:

Isot elämänarvot pitää olla samat, jotta yhteinen tulevaisuus onnistuu. Lasten hankinta / hankkimatta jättäminen ym.

Muuten on hyvä jos on erilaiset, en ymmärrä miksi kaikki kommentoi että tietysti sama. Erilaisuus luo kipinää ja kemiaa.

Olen kyllä eri mieltä tuosta kipinästä ja kemiasta, yritän tässä juuri seurustella miehen kanssa, joka on hiljainen ja huumorintajuton möllöttäjä, seksiäkin pitäisi harrastaa vaan yhdessä asennossa pimeässä peiton alla. Juu ei toimi ei tää meidän erilaisuus.

Samanlainen ehdottomasti. Turvallisuushakuinen ihminen ei kaipaa edes sitä jonkun edellä mainitsemaa kipinää tai kemiaa, parempi ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isot elämänarvot pitää olla samat, jotta yhteinen tulevaisuus onnistuu. Lasten hankinta / hankkimatta jättäminen ym.

Muuten on hyvä jos on erilaiset, en ymmärrä miksi kaikki kommentoi että tietysti sama. Erilaisuus luo kipinää ja kemiaa.

Olen kyllä eri mieltä tuosta kipinästä ja kemiasta, yritän tässä juuri seurustella miehen kanssa, joka on hiljainen ja huumorintajuton möllöttäjä, seksiäkin pitäisi harrastaa vaan yhdessä asennossa pimeässä peiton alla. Juu ei toimi ei tää meidän erilaisuus.

Tuo nyt ei ehkä liity siihen että olette erilaisia persoonia tai ulkonäöllisesti vaan siihen että miehelläsi on estoisuusongelma

Vierailija kirjoitti:

Hassua että niin moni on valinnut samanlaisen. Itse voin en voisi seurustella itseni kaltaisen ihmisen kanssa :D Ymmärtäisin, mutten kestäisi. Ja jotenkin ne omat viat ärsyttäisivät siinä toisessa vielä enemmän. Esim minä olen meidän suhteessa vähän saamaton jahkailija. Keksin paljon kaikenlaista mutten saa aikaiseksi toteuttaa. Mies taas on se käytännönläheisempi, joka laittaa asioita tapahtumaan, muttei pahemmin kehitä mitään omia ideoita. Molemmat siis hyötyy.

Vastakohdat myös viehettää, en tiedä kiihottuisinko miehestä seksuaalisesti jos hän olisi liian samanlainen.

Te jotka haluatte samanlaisen kumppanin, eivätkö mitkään omat piirteenne ikinä ärsytä teitä?

Tottakai ärsyttää mutta vielä enemmän ärsyttäisivät piirteet joita en edes kykene ymmärtämään tai ennakoimaan. Mieluummin puolisona samanlainen toivoton jahkaava penninvenyttäjä kuin huitelija joka laittoi hetken mielijohteesta (lapsi)perheen kaikki rahat kaverin myymään kivaan autoon tai lähti viikoksi kaverien kanssa dokausreissuun etukäteen varoittamatta (mun kaverin "liian erilainen" puoliso teki näin).

Se kipinä ja kemia syntyy just siitä samanlaisuudesta. Mieltymykset ja toiveet myös seksin saralla osuvat yhteen. Syvä henkinen yhteys tuo kiihkoa, ja kipinä syttyy kun tietää että toinen tajuaa sun jutut ja halut just eikä melkein. 

Vierailija kirjoitti:

Hassua että niin moni on valinnut samanlaisen. Itse voin en voisi seurustella itseni kaltaisen ihmisen kanssa :D Ymmärtäisin, mutten kestäisi. Ja jotenkin ne omat viat ärsyttäisivät siinä toisessa vielä enemmän. Esim minä olen meidän suhteessa vähän saamaton jahkailija. Keksin paljon kaikenlaista mutten saa aikaiseksi toteuttaa. Mies taas on se käytännönläheisempi, joka laittaa asioita tapahtumaan, muttei pahemmin kehitä mitään omia ideoita. Molemmat siis hyötyy.

Vastakohdat myös viehettää, en tiedä kiihottuisinko miehestä seksuaalisesti jos hän olisi liian samanlainen.

Te jotka haluatte samanlaisen kumppanin, eivätkö mitkään omat piirteenne ikinä ärsytä teitä?

Tämä!

Itse olen aika temperamenttinen, lievä adhd-tapaus. En kyllä todellakaan haluaisi olla samankaltaisen tyypin kanssa.

Rauhalliset, introvertti-mysteerimiehet jotka on vähän ujoja, on parasta ikinä! Tälläisen ihanan miehen kanssa myös seurustelen, ja on kyllä match made in heaven.

ISTJ tai INTJ ♥️ ENFP. (Ne ketkä MBTI:stä jotain ymmärtää.)

Vierailija kirjoitti:

Se kipinä ja kemia syntyy just siitä samanlaisuudesta. Mieltymykset ja toiveet myös seksin saralla osuvat yhteen. Syvä henkinen yhteys tuo kiihkoa, ja kipinä syttyy kun tietää että toinen tajuaa sun jutut ja halut just eikä melkein. 

Oon kyllä eri mieltä. Seksi oli todella paljon kiihkeämpää ja parempaa sillon kun ei ollut henkistä puolta mukana ollenkaan. Nyt tuntee toisen paremmin kun itsensä ja kaikki kiihko sammunut

Varmaan jos itse on täydellinen, samanlainen tyyppi olis kiva. Itse olen aika epätäydellinen, joten vastakohdat täydentävät hyvin toisiaan.

Toisekseen elämästä ja ihmisistä oppii sata kertaa enemmän kun oma puoliso on jollain tavalla hyvin erilainen kuin itse. Ehkä älykkyys on ainoa tekijä, joka olisi hyvä olla suht samalla tasolla, ellei sitten kumpikin saa tietynlaisesta alistussuhteesta jotain kiksejä, mikä tietenkin sekin on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jos itse on täydellinen, samanlainen tyyppi olis kiva. Itse olen aika epätäydellinen, joten vastakohdat täydentävät hyvin toisiaan.

Toisekseen elämästä ja ihmisistä oppii sata kertaa enemmän kun oma puoliso on jollain tavalla hyvin erilainen kuin itse. Ehkä älykkyys on ainoa tekijä, joka olisi hyvä olla suht samalla tasolla, ellei sitten kumpikin saa tietynlaisesta alistussuhteesta jotain kiksejä, mikä tietenkin sekin on mahdollista.

Jep itse olen ainakin oppinut puolisolta paljon juuri sen takia että minun heikkoudet on hänen vahvuuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua että niin moni on valinnut samanlaisen. Itse voin en voisi seurustella itseni kaltaisen ihmisen kanssa :D Ymmärtäisin, mutten kestäisi. Ja jotenkin ne omat viat ärsyttäisivät siinä toisessa vielä enemmän. Esim minä olen meidän suhteessa vähän saamaton jahkailija. Keksin paljon kaikenlaista mutten saa aikaiseksi toteuttaa. Mies taas on se käytännönläheisempi, joka laittaa asioita tapahtumaan, muttei pahemmin kehitä mitään omia ideoita. Molemmat siis hyötyy.

Vastakohdat myös viehettää, en tiedä kiihottuisinko miehestä seksuaalisesti jos hän olisi liian samanlainen.

Te jotka haluatte samanlaisen kumppanin, eivätkö mitkään omat piirteenne ikinä ärsytä teitä?

Tottakai ärsyttää mutta vielä enemmän ärsyttäisivät piirteet joita en edes kykene ymmärtämään tai ennakoimaan. Mieluummin puolisona samanlainen toivoton jahkaava penninvenyttäjä kuin huitelija joka laittoi hetken mielijohteesta (lapsi)perheen kaikki rahat kaverin myymään kivaan autoon tai lähti viikoksi kaverien kanssa dokausreissuun etukäteen varoittamatta (mun kaverin "liian erilainen" puoliso teki näin).

Okei no tuo taitaa olla enemmän kiinni kyseisen henkilön ongelmista/itsekkyydestä, kuin erilaisuuksista. Oletin että tässä puhutaan kuitenkin suht normaaleista ihmisistä ihan hyvissä, tavallisissa parisuhteissa. Ei niin että absolutistin vastapari on väkivaltainen alkoholisti, vaan maltillisesti alkoholia käyttävä normaali aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua että niin moni on valinnut samanlaisen. Itse voin en voisi seurustella itseni kaltaisen ihmisen kanssa :D Ymmärtäisin, mutten kestäisi. Ja jotenkin ne omat viat ärsyttäisivät siinä toisessa vielä enemmän. Esim minä olen meidän suhteessa vähän saamaton jahkailija. Keksin paljon kaikenlaista mutten saa aikaiseksi toteuttaa. Mies taas on se käytännönläheisempi, joka laittaa asioita tapahtumaan, muttei pahemmin kehitä mitään omia ideoita. Molemmat siis hyötyy.

Vastakohdat myös viehettää, en tiedä kiihottuisinko miehestä seksuaalisesti jos hän olisi liian samanlainen.

Te jotka haluatte samanlaisen kumppanin, eivätkö mitkään omat piirteenne ikinä ärsytä teitä?

Tottakai ärsyttää mutta vielä enemmän ärsyttäisivät piirteet joita en edes kykene ymmärtämään tai ennakoimaan. Mieluummin puolisona samanlainen toivoton jahkaava penninvenyttäjä kuin huitelija joka laittoi hetken mielijohteesta (lapsi)perheen kaikki rahat kaverin myymään kivaan autoon tai lähti viikoksi kaverien kanssa dokausreissuun etukäteen varoittamatta (mun kaverin "liian erilainen" puoliso teki näin).

Okei no tuo taitaa olla enemmän kiinni kyseisen henkilön ongelmista/itsekkyydestä, kuin erilaisuuksista. Oletin että tässä puhutaan kuitenkin suht normaaleista ihmisistä ihan hyvissä, tavallisissa parisuhteissa. Ei niin että absolutistin vastapari on väkivaltainen alkoholisti, vaan maltillisesti alkoholia käyttävä normaali aikuinen.

Tämä!