Jos tulisi ero, joutuisitteko taistelemaan miehen kanssa lasten huoltajuudesta?

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 14:42"]

Niin, antaisiko mies lapset ilman muuta äidille, vai pitäikö mennä oikeuteen? 

[/quote]ei tappelua, yhteishuotajuus

Mutta olisiko selvää, kumpi on lähivanhempi?

ap

Ei, miehellä vuorotyö, ainakin toistaiseksi, ei hän pystyisi yksinhuoltajuutta ottamaan, yhteishuoltajuus olisi ainoa vaihtoehto.

Luultavasti. Mies joskus sanoi, että jos erottaisiin, niin hän ei haluaisi yhteishuoltajuutta vaan lapsen kokonaan itselleen. Minä taas en tuohon suostuisi. Onneksi ei olla eroamassa...

Onpahan taas yksi aivoton älykääpiö linjoilla. Toivoisin näkeväni enemmän tapauksia, jossa mies saa lapset ilman riitelyä ja äidistä tulee pelkkä raha-automaatti. Tämä yhteiskunta on niin mätä niin mätä, itse poistaisin kaikki tuet yh-äideiltä lapsilisät mukaan lukien niin voisi pienentyä radikaalisti rahastusmielessä maailmaan lykättyjen penikoiden määrä.

Ei olla tapeltu. Yhteishuoltajuus, 40/60. Miksi ihmeessä pitäisi kummankaan tapella tai vaatia mitään? Lasten etu on meillä tärkein. Ei vanhempien.

En tiedä kun en ole kokeillut. Epäilen kuitenkin. Hän tekee pitkää päivää töissä joten logistiikka tökkisi. Kuka lapsen hakisi koulusta/ ruokkisi jos itse ei ole kotona? En tiedä pystyisikö hän kovinkaan helposti vaihtamaan alaa ja koska tähän asti on.pitänyt mua hyvänä äitinä, todennäköisesti minä olisin lähivanhempi.

Minä olisin lähihuoltaja, se olisi itsestään selvää jo nyt vaikka eroamassa ei ollakaan. Teen nytkin lyhyttä työpäivää ja mies normaalia 8 h + jää ylitöihin jos on tarvista ja ei hänen siitä tarvitse kotiin ilmoitella, sillä pärjäämme mainiosti ja olen hoitanut pääosin lasten asiat niin kauan kun meillä lapsia on ollut, eli 13 vuotta. En usko tappelua tulevan, sillä ajattelemme asiat järkevästi niin kuin tähänkin saakka.

Ei tulisi tappelua, lapset menisivät miehelle ja näkisin heitä viikonloppuisin. Varmaan asuisimme silti lähekkäin jotta kumpikin voisi ottaa lapset jos on työesteitä.

Avoliitossa olen, 3 lasta, ei yhteishuoltajuutta nytkään. Kätevintä sopia asia jo lapsen synnyttyä eikä vasta sitten, jos tulee ero.

Meille tulisi yhteishuoltajuus ja luultavasti 50-50 systeemillä, koska mies haluaisi nähdä tytärtään niin paljon kuin mahdollista. Ovat todella läheiset. Mutta en minä äitinäkään tyttärestäni luopuisi :)

Ei tulisi, ainoa lapsi täytti jo 18.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 15:11"]

Minä olisin lähihuoltaja, se olisi itsestään selvää jo nyt vaikka eroamassa ei ollakaan. Teen nytkin lyhyttä työpäivää ja mies normaalia 8 h + jää ylitöihin jos on tarvista ja ei hänen siitä tarvitse kotiin ilmoitella, sillä pärjäämme mainiosti ja olen hoitanut pääosin lasten asiat niin kauan kun meillä lapsia on ollut, eli 13 vuotta. En usko tappelua tulevan, sillä ajattelemme asiat järkevästi niin kuin tähänkin saakka.

[/quote]

Ja ex-miehen kustannuksellako jatkaisit osa-aikatyötäsi eron jälkeenkin? Vai onko palkkasi niin iso, että ansaitset saman minkä mieskin? Epäilen suuresti, sossun luukulla ruikuttaisit ja kerjäisit myös exältäsi rahaa "lapsen edun nimissä". Toki osaisit pyydystää itsellesi uuden elättäjän pikavauhtia, sinusta paistaa niin selvästi läpi, että kannat yh-geeniä vaikket vielä eronnut olekaan.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 16:04"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 15:11"]

Minä olisin lähihuoltaja, se olisi itsestään selvää jo nyt vaikka eroamassa ei ollakaan. Teen nytkin lyhyttä työpäivää ja mies normaalia 8 h + jää ylitöihin jos on tarvista ja ei hänen siitä tarvitse kotiin ilmoitella, sillä pärjäämme mainiosti ja olen hoitanut pääosin lasten asiat niin kauan kun meillä lapsia on ollut, eli 13 vuotta. En usko tappelua tulevan, sillä ajattelemme asiat järkevästi niin kuin tähänkin saakka.

[/quote]

Ja ex-miehen kustannuksellako jatkaisit osa-aikatyötäsi eron jälkeenkin? Vai onko palkkasi niin iso, että ansaitset saman minkä mieskin? Epäilen suuresti, sossun luukulla ruikuttaisit ja kerjäisit myös exältäsi rahaa "lapsen edun nimissä". Toki osaisit pyydystää itsellesi uuden elättäjän pikavauhtia, sinusta paistaa niin selvästi läpi, että kannat yh-geeniä vaikket vielä eronnut olekaan.

[/quote]

Kyllä tuo pärjää ilmankin ukon rahoja, opettaja se on. Lyhyet työpäivät työpaikalla, eri asia sitten milloin tekee ne loput työt.

Ei tulisi tappelua.  Isänsä luokse jäisivät lapset, en pystyisi huoltamaan. Meillä on onnellinen avioliitto, eikä erosta ole koskaan puhuttu, mutta näin luulisin.

Ihan sama kumpi nimettäisiin lähivanhemmaksi koska lapsia nähtäisiin yhtäpaljon. En ikinä voisi "viedä" lapsia mieheltä vain sillä perusteella että minä olen heidät pääosin hoitanut, todennäköisesti järjestettäisiin niin että toinen tekee joka toinen viikko lyhyttä päivää ja pitää silloin lapsia ja joka toinen sitten taas pidempää päivää ja asuttaisiin melko lähekkäin.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 16:06"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 16:04"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 15:11"]

Minä olisin lähihuoltaja, se olisi itsestään selvää jo nyt vaikka eroamassa ei ollakaan. Teen nytkin lyhyttä työpäivää ja mies normaalia 8 h + jää ylitöihin jos on tarvista ja ei hänen siitä tarvitse kotiin ilmoitella, sillä pärjäämme mainiosti ja olen hoitanut pääosin lasten asiat niin kauan kun meillä lapsia on ollut, eli 13 vuotta. En usko tappelua tulevan, sillä ajattelemme asiat järkevästi niin kuin tähänkin saakka.

[/quote]

Ja ex-miehen kustannuksellako jatkaisit osa-aikatyötäsi eron jälkeenkin? Vai onko palkkasi niin iso, että ansaitset saman minkä mieskin? Epäilen suuresti, sossun luukulla ruikuttaisit ja kerjäisit myös exältäsi rahaa "lapsen edun nimissä". Toki osaisit pyydystää itsellesi uuden elättäjän pikavauhtia, sinusta paistaa niin selvästi läpi, että kannat yh-geeniä vaikket vielä eronnut olekaan.

[/quote]

Kyllä tuo pärjää ilmankin ukon rahoja, opettaja se on. Lyhyet työpäivät työpaikalla, eri asia sitten milloin tekee ne loput työt.

[/quote] Hahaa! :) Hauskoja olette! En ole opettaja, olen yrittäjä ja yritykselläni menee ihan kivasti. Sitä paitsi jos eroaisimme, niin toki ottaisin oman osani lainattomasta omakotitalostamme, se kun melko varmasti myytäisiin hyvällä hinnalla. Suotta en ole raatanut töissä 15 vuotiaasta lähtien. Jo silloin olin iltatöissä koulun jälkeen ja työttömänä en ole ollut päivääkään. Mahtaa muita asia harmittaa? :)

Meillä mies jäisi omakotitaloomme, joten olisi aika todennäköistäkin että lapset haluaisivat asua enemmän isällään. En rupea sellaiseen taisteluun, missä lasten mielipide jyrättäisiin, mutta mies ei hoida meillä arjen pyöritystä, joten virallisesti varmaan olisin se lähivanhempi. Hoitaisin siis kaikki aikataulut, ilmoittautumiset, vaatehuollon, välinehuollon, vanhempainillat, lääkärit, neuvolat, hammaslääkärit jne, joten tämän perusteella mies saisi luovuttaa lapsilisät minulle. Lisäksi mies joutuisi tekemään pitkää päivää eli lapset olisivat vähintäänkin puolet viikosta minun luonani, todennäköisesti arki-illoista noin neljä.

Varmaankaan kumpikaan ei maksaisi elatusta. Jos lapsilisät eivät riittäisi vaate- ja varustehuoltoon ja viikkorahaan, niin kuitteja vastaan mies varmaan maksaisi lisää. Harrastukset menisi puoliksi ja ruoka, sähkö, vesi yms. kumpikin maksaisi omassa kodissaan.

Veikkaan, että aluksi mies ehkä tsemppaisi mutta että pitkällä tähtäimellä hänestä tulisi etäisä, ja lapset viettäisivät pari kertaa kuussa pitkiä viikonloppuja hänen luonaan (esim. to-su) ja ehkä joku arki-ilta muilta viikoilta.

Mitään taistelua ei tulisi, koska mies on hyvä isä. Jos hän haluaisi ottaa lapsista vastuuta, ilman muuta antaisin. Ainoastaan silloin voisin kuvitella taistelevani, jos lapset eivät haluaisi mennä miehen luokse esim. siksi että siellä olisi miehen uusi nainen ilkeä heille tms. Muuten kyllä ihan sopuisasti ja joustavasti hoitaisin asiat. En laittaisi lainkaan pahakseni, jos mies haluaisi uhossaan hoitaa arjen pyöritystä, koska hänellä ei ole aavistustakaan, mitä kaikkea se sisältää. Enemmän kyllä olisin huolissani siitä, että paperilla mies hoitaisi mutta käytännössä minä.

Taistelisin henkeen ja vereen siitä, että mies ottaisi lapsen yksinhuoltajuuden.

Me olemme juuri siksi vuoroviikolla, koska mies ei suostunut muuhun. mies vieläkin sanoo, että haluaisi lapset itselleen. Minä taas tiedän, kuinka paljon toinen poikani kaipaa minua ja ikävöi minua, en koskaan voisi tehdä lapselleni sitä, että näkisi minua entistä harvemmin.... Kuka tässä on sitten oikeassa??