Kummiksi pariskunta

Ei tarvitse molempia pyytää.

Me ollaan pyydetty molempia. Kummeja olemme kolmelle yhdessä ja molemmilla on omat. Silloin kun noita kummilapsia muistettiin esim. lahjoilla se on tehty aina yhdessä riippumatta siitä ollaako kummeja yhdessä vai yksin.

Todennäköisesti ovat onnellisia ellet pyydä kumpaakaan.

Ip

Ei miehet välitä kummihommista. Jos on naispari ni sit molempia.

Kyllä mua ainakin ärsytti ettei miestä pyydetty kummiksi kanssani. Oltiin oltu yli 10 vuotta yhdessä, kaksi lasta ja naimisissa, silti minua pyydettiin kummiksi yksin.

Itse olen kummisetä. - En ymmärrä miksi kukaan pyytäisi kummiksi sellaista, jota ei mahd. tunne kovin hyvin. Kummius on minusta ennen kaikkea eräänlainen "luottoaikuisen" rooli, jolloin jos kummiuden haluaa jatkuvan vielä kastetilaisuuden jälkeenkin, niin luulen, että silloin on parempi, jos voi olla vakuuttunut siitä että kummi ja kummilapsen vanhemmat jakaisivat, ainakin suunnilleen saman arvo ja asenne maailman. 

 Itse kieltäytyisin todennäköisesti kummiudesta, jos se perustuisi vain sille, että mahd. kumppanini pyydettäsiin kummitädiksi, eli tuntisin minua kummiksi pyytäneitä hyvin vähän, jos lainkaan.   

Kummisetä

Yleensä kyllä on tapana pyytää molempia.

Vierailija kirjoitti:

Ei miehet välitä kummihommista. Jos on naispari ni sit molempia.

Jaa, kyllä mun tuntemat miehet välittää kovasti. Yksikin nuori mies käy aina tapaamassa kummilastaan ja tekevät jotain kivaa yhdessä, käyvät syömässä tai jotain. Miten joku voi nähdä kummina olon sukupuolikysymyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei miehet välitä kummihommista. Jos on naispari ni sit molempia.

Jaa, kyllä mun tuntemat miehet välittää kovasti. Yksikin nuori mies käy aina tapaamassa kummilastaan ja tekevät jotain kivaa yhdessä, käyvät syömässä tai jotain. Miten joku voi nähdä kummina olon sukupuolikysymyksenä.

Varmaan omat kokemukset vaikuttavat. Esim. mulla oli yksi kummisetä, mutta en muista, että olisin jutellut hänen kanssaan yleensä mistään. Hän oli vaan ikään kuin kummitädin seuralainen. Kummitätejä mulla oli kaksi ja heidän kanssaan puhuin.

Ei siksi tullut mieleen pyytää omalle lapselle ketään kummisedäksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei miehet välitä kummihommista. Jos on naispari ni sit molempia.

Höpsis.  Älä nyt jaksa yleistää. - Itselläni ei ole toistaiseksi muita kuin kummilapsia. Ja he kaikki ovat minulle sisaruksieni lapsien ohella hyvin rakkaita ja merkittäviä.

Myönnän toki, että olen lahjonut ja hemmotellut heistä jokaista enempi maallsella materialla ja satunnaisilla elämyksillä kuin viettänyt heidän kanssaan aikaa.

Jo kummiksi lupautuessani sanoinkin, ettei minusta ole kummiski joka opettaisi kummilapsistani yhdellekään seikkaperäisesti raamatun jakeita ja sanomaa....

Kummisetä  

Yleensä se on ollut pariskunta, mutta nykyään kyseenalaistetaan kaikki asiat.  Joten ihan sama.

Tietenkin kannattaa valita kummiksi yksittäinen ihminen, mieluummin monta, mutta ei pariskuntia, koska pariskunnalta lapsi saa sen yhden yhteisen lahjan.  Jos siis on neljä kummia, jotka on kaksi pariskuntaa, lapsi saa vain kaksi lahjaa.

Mutta kun valitsee neljä yksittäistä kummia, lapsi saa neljä lahjaa.

Aina kannattaa laskelmoida.  Näin ainakin olen kuullut.  

Luottoaikuisuus.  No jaa, riippuu niin monesta tekijästä, onnistuuko.  

Mua vähän harmittaa.. miehen kummitytön ristiäiset pidettiin kk ennen kuin tapasimme. Nyt 10 vuotta myöhemmin minä ostan ja mietin tytön lahjat, vaikken virallisesti kummi olekaan. Tyttö on ihana ja esittelen hänet kummityttönäni, ja jos ero tulisi, pitäisin silti yhteyttä häneen.

Voi kun pääsisin ajassa taaksepäin, niin en ikinä suostuisi puolisoni kanssa kummeiksi. Aivan karseeta!!

Lapsi on ihana ja suloinen, mutta olisi sitä ilman että olisimme kummeja. Meiltä odotetaan joka synttäri lahjoja ja pääsyä lapsen synttäreille (asumme 100km:n päässä, eri kaupungissa), joululahjoja ja aina jotain muistamista. KOSKAAN emme ole itse saaneet esim. joulukorttia tai muutakaan "kiitos -korttia" mistään. Lisäksi lapsen ollessa taapero, kysyttiin lähes joka toisena lauantaina "Jospa voisitte tulla viettään laatuaikaa kummilapsenne kanssa", kun pariskunta halusi lähteä istumaan iltaa kahdestaan milloin mihinkin. Ja tottakai meidän piti ajaa toiseen kaupunkiin, ei siten, että he olisivat välillä tuoneet lapsen meille.

Noh, eipä olla hyvissä väleissä enää pitkiin aikoihin oltu. Jos jotain, niin tätä kadun, että IKINÄ menin kummiksi suostumaan.... 

Oletteko hyvissä väleissä molempien kanssa, eli jos sattuvat eroamaan niin kumminkin pitäisitte molempiin yhteyttä?

lähes kaikki eroavat nykyään, joten parempi pyytää vain toista

entäs sit kun ne eroo

Vierailija kirjoitti:

Oletteko hyvissä väleissä molempien kanssa, eli jos sattuvat eroamaan niin kumminkin pitäisitte molempiin yhteyttä?

Miksi pitäisi pitää yhteyttä molempiin? Ja onko se kummilapsen vanhemman/vanhempien tehtävä pitää yhteyttä kummeihin vai kenties kummien pitää yhteyttä kummilapseensa?

Varmasti miehetkin pitää ajatuksesta olla kummisetä, mutta yleisimmin se varsinainen tekeminen jää sen kummitädin hommaksi.  Minun mies on yksinään kummi yhdelle lapselle, mutta ei ikinä muista tätä lasta mitenkään, ellen minä muistuta.  Minä ne kummilahjatkin joudun hommaamaan, sillä muuten niitä ei tulisi ollenkaan.

Joskus on tosiaan jäänyt koko muistaminen, kun en ole minäkään asiaa täysin sisäistänyt pelkästään minun hommakseni, mutta nykyään muistan jo paremmin.  Miehen kummius siis alkoi jo ennen kuin me olimme tavanneetkaan.  Sitä ennen taisi tästä kummiudesta muistutella anoppi.

Kovin nuoria kummeja ei kannata valita, koska elämäntilanteet ei ole vielä vakiintuneet ja mitä vain voi tapahtua ja ihmiset joutua ihan erilleen toisistaan.  

Pyytäisin molempia, mutta tekisin selväksi, että pakko ei ole suostua. (Kummankaan)