Aikaansaamattomuus ja elämänhallinta

Vierailija kirjoitti:

Mulla auttaa jos tehtävän asian pilkkoo pienemmiksi osatehtäviksi. Esimerkiksi imurin esiin ottaminen kaapista on jo yksi tehtävä, jonka jälkeen saa tehdä jotain mieluista. Tämmöisellä itselahjonnalla etenen etapista toiseen. Lopulta asunto on imuroitu.

Miksi et hanki roboimuria? Paljon helpompi tehdä sille esteetön lattia ja vahtia kuin imuroida itse. Ainakin meillä on auttanut todella paljon, olen imuroinnin inhoaja.

Saan juuri ja juuri ruuat ostettua ja laitettua, tiskit, pyykit, roskat, jonkun satunnaisen siivoushomman välillä, kuten lavuaarin puhdistus. Hoitamatta jää vero- ja laskuasioita, erilaisia hakemuksia, vakuutuksen vahinkoilmoituksen teko, viesteihin vastaamiset... En vaan meinaa pystyä ennenkuin on pakko tai joskus ei edes silloinkaan. On kauheaa tietää, että menettää joskus paljon rahaakin saamattomuuden takia. Ja yksityiskohtaisiin asioihin joskus juutun ihan turhaan, esimerkiksi millaisen kosteusvoiteen tai suihkugeelin valitsisin. Tuntuu, että koko ajan pitää olla patistamassa ja vahtimassa itseään, keskittymässä huomaamaan mikä on olennaista ja mikä ei ja se väsyttää.

Minulla tuohon liittyy vielä se, että äitini on pienestä pitäen hokenut 'älä vetkuttele', 'älä sano ettet jaksa kun et vain viitsi', saa vieläkin hepulin jos huomaa pöydälläni maksamattoman laskun jne. En ole varma, mille en ns. voi mitään ja mikä osa on passiivisaggressiivista. Ärsyynnyn, jos minulle huomautellaan asioista, joiden tekemättä jättämisestä ei ole haittaa kuin minulle itselleni. Olen kuitenkin ihan 'kunnon kansalainen' muuten.

Vierailija kirjoitti:

Saan juuri ja juuri ruuat ostettua ja laitettua, tiskit, pyykit, roskat, jonkun satunnaisen siivoushomman välillä, kuten lavuaarin puhdistus. Hoitamatta jää vero- ja laskuasioita, erilaisia hakemuksia, vakuutuksen vahinkoilmoituksen teko, viesteihin vastaamiset... En vaan meinaa pystyä ennenkuin on pakko tai joskus ei edes silloinkaan. On kauheaa tietää, että menettää joskus paljon rahaakin saamattomuuden takia. Ja yksityiskohtaisiin asioihin joskus juutun ihan turhaan, esimerkiksi millaisen kosteusvoiteen tai suihkugeelin valitsisin. Tuntuu, että koko ajan pitää olla patistamassa ja vahtimassa itseään, keskittymässä huomaamaan mikä on olennaista ja mikä ei ja se väsyttää.

Minä taas priorisoi asioita aika hyvin, mutta tuntuu että lasken vaatimustasoa koko ajan 🙄

Vietättekö te netissä sen vapaa-aikanne vai miten se kuluu, jos ette "tee" mitään? Jos oikeasti saatte päivän kulumaan vain istumalla ja tuijottamalla seinää, niin se on kyllä vaikeampi hoitaa, mutta jos vietätte jonkun ruudun edessä, niin sitten ei auta kuin laittaa ruutu kiinni. Netti erityisesti on ihan todella koukuttava paikka, joten ei mikään ihme jos siellä tunteja vierähtää.

Vietän itse välillä netittömiä päiviä ja ai että se ei ole mukavaa. Pari tuntia menee ok, mutta sen jälkeen keksii vaikka mitä syitä miksi pitäisi päästä nettiin edes hetkeksi. Mutta kun saa pysyttyä netistä poissa, niin niinä päivinä saa mm. siivottua, käytyä kaupassa ja lenkillä :) Jonkinasteista riippuvuuttahan tämä varmasti on, ja ainakin itselleni surffailu on pakokeino ahdistavilta ajatuksilta.

Itseäni tympii kaikiki kotityöt siinä määrin, että strategiani niistä selviytymiseen on pomodoro-tekniikka ja podcastit. Eli kuuntelen aina mielenkiintoisia podcasteja kotitöitä tehdessä, teen kotityötä 25 minuutin ajan, jonka jälkeen 5-10 minuutin tauko. Sitten taas 25 minuuttia työskentelyä ja tauko. Jos on paljon tekemistä, niin neljän pidemmän työskentelyjakson jälkeen 30 minuutin tauko. (Yleensä ei ole niin paljon tehtävää kerralla, vaan koitan hoitaa asiat niin, ettei tarvitsisi huhkia kerralla niin paljon.)

Myös se on auttanut, että olen päättänyt viikkosiivouspäiväksi tietyn päivän, josta pidän aina kiinni, oli mikä vaan. Ajan kuluessa siitä on tullut rutiini, joka hiukan helpottaa toimintaa.

Vai onko asia niin, että työ vie susta kaikki mehut niin ettet vain jaksa muuta? Ihminen tarvitsee myös lepoa. Lepääminen ei ole hukkaanheitettyä aikaa vaan se on itsestä huolehtimista.

Tunnistan kyllä ongelmasi. Viikolla ehdin tehdä kotona vain välttämättömimmät kotityöt, viikonloppuna on tehtävä vähän enemmän ja jos haluan vähän levätä ja palautua niin mihinkään ylimääräiseen kuten harrastuksiin tai sisustamiseen jne. ei jää juuri voimia.

Onhan tää hullua, että työssäkäyvät ajetaan loppuun ja toisaalta on paljon työttömiä.

Vierailija kirjoitti:

masennus ja ahdistus voi aiheuttaa tuommoista, toki stressi kans.

Mutta jos lapsesta asti,niin sitte adhd tms.

Kannattaa tosiaan muistaa, että jos lapsella on käytöksen kanssa ongelmia, niin syynä on yleensä adhd. Ei siis pidä syyllistää lasta esimerkiksi laiskuudesta niin kuin ennen vanhaan oli tapana. Rohkeasti vaan hakemaan se erityislapsidiagnoosi!

Up

Itselläni on sama homma. Lopulta oli pakko myöntää, että kyse ei ehkä ole pelkästään viivyttelystä. Löytyikin sitten keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Ollut jo oikeastaan nuoruudesta asti, ja sen takia kai luulin oloani normaaliksi. On mulla siis viivyttelynkin kanssa ongelmaa, en sitä kiellä. Mutta sitten kun ei saa lähes mitään tehtyä ja tuntee elämän valuvan hukkaan, niin on yleensä kyse muustakin kuin aikaansaamattomuudesta.