Onko tämä keski-iän kriisi?
Täytin juuri 40 v ja yhä enemmän olen:
-alkanut kaivata lapsuuteen, vaikka siellä olikin kaikkia ongelmia
-menneisyys eli lapsuus ja nuoruus vaikuttaa ihanilta ja täydellisiltä huolimatta niistä ongelmista
-haluaisin olla vasta pieni lapsi ja että vanhempani olisi minun ikäisiäni
-mitkään aikuisten asiat kuten työ tai oma perhe tai seksi ei kiinnosta yhtään
-tulevaisuudessa näen pelkkää synkkyyttä koska vanhemmat koko ajan vanhenee eli ihan muuta kuin mitä haluaisin
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu tuolta jo nyt t: 30 v. Eniten lähinnä surettaa vanhempien vanheneminen ja se, että kohta heitä ei enää ole. Alan ymmärtämään nyt sitäkin kun pienenä ihmettelin miksi aikuiset jämähtävät johonkin tiettyyn aikakauteen. Itse ikävöin 90-lukua ja nämä kaikki nykyajan "hömpötykset" alkavat tuntua uuvuttavilta. Sitä kaipaa pysyvyyttä eikä jatkuvaa muutosta.
Juu, minä haluaisin elää mieluiten 80-luvulla ja 90 luvun alussa. Minun vanhemmat riiteli ja huusi koko ajan mikä masensi minua lapsena mutta nykyään ymmärrän miksi he teki niin. Haluaisin vain ne nuoret vanhemmat takaisin. Tai että he olisi edes nyt nuorempia. En tule toimeen ilman vanhempiani.
Musta tuntuu tuolta jo nyt t: 30 v. Eniten lähinnä surettaa vanhempien vanheneminen ja se, että kohta heitä ei enää ole. Alan ymmärtämään nyt sitäkin kun pienenä ihmettelin miksi aikuiset jämähtävät johonkin tiettyyn aikakauteen. Itse ikävöin 90-lukua ja nämä kaikki nykyajan "hömpötykset" alkavat tuntua uuvuttavilta. Sitä kaipaa pysyvyyttä eikä jatkuvaa muutosta.