Tuli surullinen olo tuosta lapsuudenperheen tavat -ketjusta, kaikki lauantaiset raivosiivoamiset ja muut
Miten ilotonta raatamista elämä on perheissä ollut. Tarkoitus varmasti ollut hyvä ja naisen mitta jossain vaiheessa ollut ”emännän taidoissa”, mutta herranjumala mikä ilmapiiri, käydään kokopäivätöissä ja sitten viikonloppu raivosiivotaan (vaikkei ole edes sotkuista), väännetään vaivalloisia ruokia joista ei edes tykätä ja kostetaan oma väsymys kiukkuamalla lapsille.
Kuinkahan moni avioero olisi vältetty kun kaikki olisi ottaneet rennommin ja välillä vaan nauttineet elämästä? Onneksi tämän päivän naiset on fiksumpia, arvostavat itseään, uskaltavat käyttää ostopalveluja ja harrastaa myös mieluisia asioita. Tällä on toki kääntöpuolensa, pettymysten ja tylsyyden sietäminen on monilla olematonta. Mutta mielestäni nykyinen suunta on oikea.
Kommentit (2)
Ryyppääminen ei lopu vaikka kuinka yrittää olla rento ja olla raivosiivoamatta. Onneksi erosin. Nyt on rentoa lasten kanssa.
No meillä se raivosiivoaminen oli vain oire siitä etteivät osanneet erota. Mitään rentoa yhdessäoloa ei ollut koskaan. Vanhemmista toinen raivosiivosi ja toinen ryyppäsi tai sitten käytiin töissä.