Minäpäs tiedän miten psykiatrit tekevät diagnoosinsa

Ok

Teoriasi ei nyt kyllä vakuuta.

Luulisi kyllä psykiatrin olevan niin perillä itsestään ja psykologiasts, että ymmärtää tarkkailla itseään ja omaa projisointiaan.

Psykiatri on siis totaalisen projisoinnin tilassa, jossa hän automaattisesti siirtää omat sisäiset ongelmakohdat muille ihmisille, eikä ikinä voi olla tietoinen niin tekevänsä. Minä kutsun tuollaista ihmistä nimellä absoluuttinen narsisti. Kaipa myös nimitys maksimaalinen narsisti kelpaa.

Kun ei kestä omia heikkouksiaan niin on pakko uskotella itselleen että ne ovat muiden ihmisten heikkouksia.

Ja kaipa tuo sama toimii päinvastaiseenkin suuntaan: kun näkee muissa ihmisissä jotain vahvuuksia niin on pakko uskotella itselle että ne ovat omia vahvuuksia.

ap

Mitä?

Vierailija kirjoitti:

Luulisi kyllä psykiatrin olevan niin perillä itsestään ja psykologiasts, että ymmärtää tarkkailla itseään ja omaa projisointiaan.

Ei ihminen voi tarkkailla itseään, jos hänen sisällään on jokin niin voimakas kipu ettei hän kertakaikkiaan kestä itseään. Silloin hän ei voi muuta kuin tarkkailla muita, ja kun hän tuntee tai ajattelee jotain niin hänen on pakko uskoa että ne tunteet ja ajatukset johtuvat muista ihmisistä.

Mietipä itse jos olisit täynnä inhoa. Aivan läpeensä täynnä kuvottavaa tunnetta, suorastaan iljettävää ällötystä joka saa sinut melkein oksentamaan. Kuvittele että sinä olisit sisältä niin läpikotaisin saastunut, jokin happamuus/kauna/katkeruus olisi sisälläsi kasvanut niin suureksi ettei sisältäsi enää muuta löydy. Olisit päästänyt itsesi vuosikausien mittaan kokonaan myrkyttymään tuolla lailla. Voisitko päästää itsesi tajuamaan ja näkemään että kaikki se inhottavuus on sinun sisälläsi, voisitko kestää tuota itseinhoa, voisitko myöntää itsellesi että SINÄ olet kaikkea sitä mitä kaikkein eniten inhoat? Voisitko myöntää että SINÄ SINÄ SINÄ olet syypää kaikelle pahalle mitä sinulle on koskaan tapahtunut, syypää kaikelle keljulle mitä sinä olet koskaan tuntenut? Jos ei tuota läpikotaista inhoa pysty sisällään kohtaamaan, niin on pakko uskoa että se kaikki johtuu muista ihmisistä. Pakko uskoa että kaikki paha johtuu muista ihmisistä. Kaikki.

ap

Ap on sama mt-hörhö joka toisessa avauksessa horisi harhaanjohtamisesta.

Mitä ap ei tajua, on että yhdellä psykiatrilla on useita potilaita, joilla on eri diagnooseja. Jotta ap:n teoria voisi olla oikein, pitäisi psykiatrilla olla kaikkien potilaittensa kaikki ongelmat. Ainoastaan hullu ajattelee noin.

Siltä osin totta, että psykiatri voi pimahtaa siinä kuin muutkin ihmiset. Myöskin jos ei lääkärinä halua koskea potilaaseen kuten muut lääkärit hoitotoimenpiteissä, vaan on opiskellut psykiatriksi ettei tarvi koskea. Kuulin tämän humalaiselta psykiatrilta kuppilan pöydässä eräänä vappupäivänä. Että jotain neurootikkoja niissä ainakin on.

Jatka nyt vaan hullu sitä terapiaasi ja syö lääkkeesi.

Vierailija kirjoitti:

Siltä osin totta, että psykiatri voi pimahtaa siinä kuin muutkin ihmiset. Myöskin jos ei lääkärinä halua koskea potilaaseen kuten muut lääkärit hoitotoimenpiteissä, vaan on opiskellut psykiatriksi ettei tarvi koskea. Kuulin tämän humalaiselta psykiatrilta kuppilan pöydässä eräänä vappupäivänä. Että jotain neurootikkoja niissä ainakin on.

https://sitruunakustannus.fi/blogs/sitruuna-kustannuksen-kirjailijat/pe…

Kuule, minäpä tiedän, miten psykiatrit tekevät diagnoosinsa. Lukemalla sairaanhoitajien ja psykologin tekemiä haastatteluja ja kyselylomakkeita. Eli itse kertomaasi.

Vierailija kirjoitti:

Kuule, minäpä tiedän, miten psykiatrit tekevät diagnoosinsa. Lukemalla sairaanhoitajien ja psykologin tekemiä haastatteluja ja kyselylomakkeita. Eli itse kertomaasi.

Suorastaan pelottava ajatus jos tekevät diagnoosit noin kömpelösti. Monet hoitajat ainakin haastattelevat aivan päin mäntyä ihan kaikki asiat aina. Tyyliin...

HOITAJA: Miltä susta tuntui kun sun vanhemmat kuoli?

POTILAS: En tiedä.

HOITAJA: Kyllä sun nyt vain täytyy kertoa.

POTILAS: Jaa, no, musta tuntui surulliselta. Joo, se oli surullista.

HOITAJA: Minkälaisista asioista sä tykkäät?

POTILAS: En mistään.

HOITAJA: Kyllä kaikki tykkää jostain.

POTILAS: Jaa, no, mä tykkään kirjoista, jalkapallosta ja tietokonepeleistä.

HOITAJA: Mikä sua kiinnostaa aivan erityisen paljon?

POTILAS: Ei mua kiinnosta mikään yhtään.

HOITAJA: Kyllä varmasti jokin kiinnostaa.

POTILAS: Jaa, no, tietokoneet kiinnostaa.

--

Mikä tuossa haastattelussa meni mönkään? Kaikki! Hoitaja kenties kirjaa, että potilas tunsi surua, tykkää kirjoista jne, on kiinnostunut tietokoneista. Eli ihan perus-ok-terveeltä potilas vaikuttaa. Hyvinhän potilaalla menee. Mutta oho, tuo kaikki saattaa olla väärin. Potilas kertoi nuo asiat vain koska hoitaja PAKOTTI kertomaan. Potilaan aitoja rehellisiä vastauksia ei hyväksytty, siis "en tiedä", "en mistään", "ei mikään", niitä ei hoitaja hyväksynyt, joten potilaan oli pakko keksiä ihan mitä hyvänsä muita vastauksia.

Ei potilas välttämättä tuntenut surua. Hänellä saattaa olla tunteet totaalisen jumissa. Hän ei välttämättä kykene tuntemaan mitään. Yleistä esim traumatisoituneilla ihmisillä.

Ei potilas välttämättä tykkää mistään jos hän ei kertakaikkiaan kykene tuntemaan mielihyvää. Yleistä esim traumatisoituneilla ihmisillä.

Ei potilas välttämättä ole kiinnostunut mistään. Yleistä esim traumatisoituneilla ihmisillä.

Potilas on siis niin pahasti traumatisoitunut että hänen koko elämänsä on aivan totaalisen pilalla. Mutta tuon "erittäin ammattitaitoisen" hoitajan haastattelun perusteella kaikki vaikuttaa olevan hyvin.

Traumatisoituneiden ihmisen lisäksi ainakin autisteilla ja ADHD ja ADD ihmisillä on vastaavanlaisia piirteitä. Eli nuo kaikki vakavat ongelmat olisi jäänyt huomaamatta tuollaisen haastattelun perusteella. Ehkä tuon vuoksi monet saavat autismi tai ADD diagnoosin vasta yli 30 vuotiaana kun kaikki mahdolliset opinnot ja työt ja parisuhteet ja masennuslääkitykset ovat jo menneet monta kertaa mönkään.

Jaahas. Esimerkiksi persoonallisuushäiriöiden diagnostiikassa käytetään apuna SCID-haastattelua, jossa potilas itse vastaa kysymyksiin. Kysymyksillä kartoitetaan, täyttyykö diagnostiset kriteerit. Sitten lääkäri vielä haastattelee varmistaakseen, että kysymykset on ymmärretty oikein ja esittää muutenkin tarkentavia kysymyksiä. Tässä on vähän hankala projisoida.

Psykiatria on pseudo-tiede

Hieman kritisoisin sitä, onnistuvatko haastattelulomakkeet aidosti selvittämään, mikä ihmistä vaivaa. Lääketieteessä pyritään muutoinkin liikaa selvittämään, täyttyvätkö diagnoosikriteerit. Unohtuu se elävä ihminen siinä edessä. Mutta joo, enemmän resursseja mt-puolelle kaivattaisiin.