Taas seurustelusuhde, jossa kiinnostukseni vähenee pala palalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla vähenee aika suurina paloina jo ennen seurusteluja, kun nainen toisensa jälkeen paljastuu narsistiseksi valokeilassa paistattelijaksi enkä saa itse siitä touhusta oikein mitään. Toki ne satunnaiset "olet ihana mies" hetken lämmittää, mutta se hokeminen kuluu aika nopeesti, kun naista ei tunnu kiinnostavan minussa juuri mikään muu kuin se, että kiinnitän häneen huomiota.

Minulla on takana kaksi pidempää avoliittoa sekä muutamia vakavia seurustelusuhteita, ja oma kokemukseni on valitettavasti hyvin samanlainen.

Vastavuoroisuutta ei oikein ole ollut ikinä ja leffat, matkat, harrastukset, ravintolat ja muu vapaa-ajan vietto suunniteltiin ainoastaan kumppanini mielenkiinnon kohteita mukaillen.

Olen avoin ihminen ja tykkään kyllä kokeilla uusia asioita, mutta kaikkien niiden kaupunkilomien ja shoppailukohteiden jälkeen olisi ollut kiva, jos joku olisi suostunut lähtemään kanssani esimerkiksi telttailemaan. Tai jonkin taidenäyttelyn sijasta olisikin kokeiltu vaikkapa konsolipelejä yhdessä. Tai kuntosalin/joogan sijasta oltaisiin menty frisbeegolfaamaan. Edes yhden kerran, ei kai sitä muuten voi edes tietää mistä on kyse?

Minua kiinnostaa automaattisesti tutustua niihin asioihin joista kumppanini on kiinnostunut, ja pakko myöntää että olen vähän katkera siitä, että tämä ei ikinä toiminut toisinpäin. Ehkä minulla on sitten vain aina ollut poikkeuksellisen huono tuuri tai naismaku..

Minulla on tismalleen sama kokemus 22-vuotisesta avioliitosta. Kaikkien niiden telttailuretkien jälkeen olisin halunnut hyvään hotelliin. Mutta ei, koska ”siinä ei ole mitään järkeä”.

Sillä erotuksella, että olen nainen ja eksäni mies.

Miksi aloitus on saanut noin paljon yläpeukkuja? Olette te naiset sekaisin täällä. 🙄

Tämä ketju kokonaisuudessaan tuo minulle, paljon nähneelle vanhalle ämmälle, mieleen kaksi avainsanaa. Ensimmäinen on suora kommunikaatio. Toinen on huumori.

Ensimmäisestä. Ap:n ongelma oli, että mies nukahti sohvalle leffaa katsoessa ja seksi jäi saamatta. Miksi ihmeessä piti katsoa leffaa, jos halusi seksiä? Vanhan ämmän totuus numero yksi: jos seksiä (tai mitä tahansa) haluaa, se kannattaa kertoa. Pätee naisiin ja pätee miehiin.

Ja sitten toisesta. Monesti meillä naisilla iskee suhteessa päälle tietty tosikkous. Sen vastalääkettä on huumori. Kun nauretaan yhdessä, tullaan väistämättä kohtaamaan toinen tasavertaisesti. Järkeville ja tasavertaisille ihmisille ajatus, että toista ihmistä pitäisi jatkuvasti huomioida, ja saada täten tämä tuntemaan olonsa ainutlaatuiseksi, on - naurettava. Sen sijaan ihminen, joka nauraa yhdessä kanssasi, saa sinut oikeasti tuntemaan olosi ainutlaatuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloitus on saanut noin paljon yläpeukkuja? Olette te naiset sekaisin täällä. 🙄

Hyvä kysymys. Peukutuksen syitä voi olla yhtä monta kuin peukuttajia. Minä peukutin sympatiasta, ja koska olen kokenut samaa, joten tiedän miltä aapeestä tuntuu.

Sinusta kertoo aika paljon se, että sinun välitön reaktio on, että "naiset ovat sekaisin". Mietitkö edes mitään muita vaihtoehtoja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo naisilla yleinenkin ominaisuus? Omissakin suhteissa on tuntunut siltä, että nainen tarkkailee olemistani ja kun on tietty määrä miinuksia kortissa, niin ei kun vaihto seuraavaan tyyppiin. Odotetaan jotain täydellisyyttä, ikään kuin itse oltaisiin sitä.

Minkä sille voi kun miinukset laskee fiilistä. Tulis edes välillä niin isoja plussia, että ne kuittaisi ne.

Mutta ne miinukset ja plussat eivät tunnu olevan missään järkevässä suhteessa toisiinsa. Jonkun naisen mielestä ajoittainen turpiin saaminen korvaantuu sillä, kun saa joskus kukkia ja anteeksipyynnön. Toisen mies taas kohtelee kaikin puolin hyvin, mutta sitten nukahtaa ennen aikojaan tai joutuu perumaan sovitun asian ja ne riittävät siihen että kohta mies menee vaihtoon.

Onhan se kylläkin tutkittu, että ihmisen mieli huomioi negatiiviset asiat paljon voimakkaammin kuin positiiviset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo naisilla yleinenkin ominaisuus? Omissakin suhteissa on tuntunut siltä, että nainen tarkkailee olemistani ja kun on tietty määrä miinuksia kortissa, niin ei kun vaihto seuraavaan tyyppiin. Odotetaan jotain täydellisyyttä, ikään kuin itse oltaisiin sitä.

Jollain tasolla sitä seurailee, mutta ei nyt minulla ainakaan yhtään pusteitä laske ap:n listan asiat. No, rattiraivokohtaus voi ehkä olla sellainen, riippuen kohtauksen laadusta.

Minulla pisteitä laskee kritisointi ja vaativuus. Itse olen hyvin tarkka siitä, ettei kukaan vaadi minulta mitään. Traumahan siinä on taustalla...eksä oli vaativa.

Minulla on ollut samalla tavalla traumatisoituneita naisia joskus ja aika silkkihansikkailla siinä kyllä täytyy olla. En tiedä olenko siltikään onnistunut siinä mielessä, kun eivät ole kestäneet. Minkälaisia asioita tarkoitat tuolla vaatimisella?

Jos aloitus olisi ollut miehen tekemä, alapeukkuja satelisi.

Rattiraivo on kyllä niin iso miinus ja kirkuvan punainen varoitusmerkki, että mun osalta suhde olisi semmoisen jälkeen ohi. Aikuinen mies joka ei kykene hillitsemään raivoaan? Siinä resepti suhteeseen, joka pidemmän päälle ajautuu väkivaltaiseksi, jos ei fyysisesti niin ainakin henkisesti. Ap sinuna jättäisin tuon miehen nyt enkä myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla vähenee aika suurina paloina jo ennen seurusteluja, kun nainen toisensa jälkeen paljastuu narsistiseksi valokeilassa paistattelijaksi enkä saa itse siitä touhusta oikein mitään. Toki ne satunnaiset "olet ihana mies" hetken lämmittää, mutta se hokeminen kuluu aika nopeesti, kun naista ei tunnu kiinnostavan minussa juuri mikään muu kuin se, että kiinnitän häneen huomiota.

Minulla on takana kaksi pidempää avoliittoa sekä muutamia vakavia seurustelusuhteita, ja oma kokemukseni on valitettavasti hyvin samanlainen.

Vastavuoroisuutta ei oikein ole ollut ikinä ja leffat, matkat, harrastukset, ravintolat ja muu vapaa-ajan vietto suunniteltiin ainoastaan kumppanini mielenkiinnon kohteita mukaillen.

Olen avoin ihminen ja tykkään kyllä kokeilla uusia asioita, mutta kaikkien niiden kaupunkilomien ja shoppailukohteiden jälkeen olisi ollut kiva, jos joku olisi suostunut lähtemään kanssani esimerkiksi telttailemaan. Tai jonkin taidenäyttelyn sijasta olisikin kokeiltu vaikkapa konsolipelejä yhdessä. Tai kuntosalin/joogan sijasta oltaisiin menty frisbeegolfaamaan. Edes yhden kerran, ei kai sitä muuten voi edes tietää mistä on kyse?

Minua kiinnostaa automaattisesti tutustua niihin asioihin joista kumppanini on kiinnostunut, ja pakko myöntää että olen vähän katkera siitä, että tämä ei ikinä toiminut toisinpäin. Ehkä minulla on sitten vain aina ollut poikkeuksellisen huono tuuri tai naismaku..

Ovatko pitkät liittosi kaatuneet siihen ettet ole saanut suutasi auki? Kannattaisi kertoa kumppanille mitä haluaisi tehdä, kukaan ei ole ajatustenlukija.

Vierailija kirjoitti:

Minulla vähenee aika suurina paloina jo ennen seurusteluja, kun nainen toisensa jälkeen paljastuu narsistiseksi valokeilassa paistattelijaksi enkä saa itse siitä touhusta oikein mitään. Toki ne satunnaiset "olet ihana mies" hetken lämmittää, mutta se hokeminen kuluu aika nopeesti, kun naista ei tunnu kiinnostavan minussa juuri mikään muu kuin se, että kiinnitän häneen huomiota.

Sama kokemus täällä. Mutta niin se vain menee, se on naisen luonto ja se pitää joko hyväksyä tai sitten olla yksin. Eivät he voi sille mitään.

Mies onnistuu pitämään naisen vain kahdella tavalla. Voit olla se puuttuva palikka ja mahdollistaja naisen itselleen suunnittelemassa elämässä. Olet tavallaan kuin puhelimen akku, jonka nainen vaihtaa heti jos kaikki ei mene hänen suunnitelmiensa mukaan. Sinulla yksilönä tai persoonana ei ole niin väliä, kunhan teet ne asiat joita nainen haluaa ja täytät hänen standardinsa. 

Toinen tapa pysyvään suhteeseen on alistaa nainen henkisellä ja/tai fyysisellä väkivallalla niin, että hänellä ei ole voimia lopettaa suhdetta.

Entäs sitten me, jotka emme ole alistajia, mutta haluaisimme kuitenkin tulla nähdyksi ja valituksi juuri siksi että olemme se tyyppi joka olemme, että meillä on muutakin arvoa kuin välinearvo? Ei tahdo oikein löytyä suhdetta, jossa olisi persoona + persoona ja siltä pohjalta lähdetään sitten rakentamaan yhteistä projektia.

Rattiraivo johtaa suhteessa väkivaltaisuuteen? Hmm.

Ehkä täällä tasaisten ja rauhallisten ihmisten Suomessa ei osata eikä anneta "tuulettaa" ihmisten luontaisia aggressioita, vaan ne pitää tukahduttaa ja peittää. Sitten purskahtaa yli ja pelkääjän paikalla järkytytään niin että koko suhde on ohi. Tai ehkä mä itse en tiedä rattiraivosta mitään. Kertokaa.

Vierailija kirjoitti:

Rattiraivo olis mulle kyllä ehdoton ei. En minäkään riehu liikenteessä. Muutenkin sellaiset agressiiviset piirteet on vaan pelottavia. Miettis vaan että millon olis itse kohteena.

On se kamalaa kun av mamma ajaa takapuskurissa kiinni ja 100km roikkumisen jälkeen se edessä tasaista 10kmh ylinopeutta ajava raivoaja kehtaa näyttää keskisormea. Törkeä rattiraivoilija ihan ilman syytä.

Vierailija kirjoitti:

M kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"seksin väliinjääminen" XD

Siis mies oli ilmeisesti erittäin väsynyt kun nukahti, kenties raskaan työviikon/päivän jälkeen?

Oliko jotenkin etukäteen sovittu että harrastatte seksiä sinä iltana? Vai olisiko miehen jotenkin pitänyt salaa tietää että sinä tulet haluamaan ja hankkia jotain kofeiinitabuja?

Huhhuh, jos tuollaista kehtaisi mies kirjoittaa aloituksessa, niin hänet olisi jos ristiinnaulittu sikana, ja luultavasti alapeukkujen säestämänä aloitus olisi poistunut

Mikä ongelma tuo sohvalle nukahtaminen on??

Torkkujen jälkeen kulliin kiinni vaan ja jaksaa pannakin sitten kunnolla.

Jotenkin tuntuu ettei aapeen kannata alkaa seurustelemaan ikinä, odota vaan kun pöntönkannet on jäänyt ensimmäisen kerran.

Pitkin päivää vihjailtu mitä ihanaa illalla luvassa ja sitten äijä kuorsaa klo 21, siirtyy sitten sänkyyn ja nukkuu 12 asti.

Niin ja pöntönkannetkin on jo jääneet auki...

Ap

Ilmeisesti ap ei ole erityisen kiihottava nainen jos mies ennemmin nukkuu.

Itse en ole vielä ikinä ollut niin väsynyt tai humalassa että olisi panematta jäänyt.

Minkä iläisiä olette?

Vierailija kirjoitti:

Rattiraivo johtaa suhteessa väkivaltaisuuteen? Hmm.

Ehkä täällä tasaisten ja rauhallisten ihmisten Suomessa ei osata eikä anneta "tuulettaa" ihmisten luontaisia aggressioita, vaan ne pitää tukahduttaa ja peittää. Sitten purskahtaa yli ja pelkääjän paikalla järkytytään niin että koko suhde on ohi. Tai ehkä mä itse en tiedä rattiraivosta mitään. Kertokaa.

Raivokohtaukset ei ole mikään ihmisen luontainen tarve, vaan kertoo pelkästään itsehillinnän puutteesta. On olemassa terveitä tapoja käsitellä negatiivisia tunteita ilman tukahduttamista ja pullottamista. Raivoaminen, VARSINKAAN liikenteessä jossa PITÄÄ voida pitää pää kylmänä, ei kuulu näihin tapoihin. Jos koet raivoamisen tarpeelliseksi, suosittelen hakeutumaan vihanhallintakurssille.

Mies uskaltaa hieman relata ap:n seurassa ja käyttäytyä kuten ihmiset käyttäytyy, ja ap:n kiinnostus laskee kuin lehmän häntä. Ehkä on tosiaan parempi, että vapautat miehen että joku paremmilla arvoilla varustettu saa siitä hyvän kumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo naisilla yleinenkin ominaisuus? Omissakin suhteissa on tuntunut siltä, että nainen tarkkailee olemistani ja kun on tietty määrä miinuksia kortissa, niin ei kun vaihto seuraavaan tyyppiin. Odotetaan jotain täydellisyyttä, ikään kuin itse oltaisiin sitä.

Etkö itse tarkkaile onko nainen parisuhdemateriaalia? Kaikki menee?

Itsellä on mennyt 9 vuotta hukkaan ja oon oikeasti traumatisoitunut väkivaltaisten miesten takia, niin raivoaminen saa mut paniikkiin. Ei ole liikaa pyydetty, että asiat selvitetään puhumalla eikä raivota tyhjistä.

Ja joo aina ei voi kaikkia lupauksia pitää mutta ohareista tulee kurja fiilis, kun itse ainakin panostan tapaamisiin ja seksiinkin panostastan, oharit ottaa itsetunnon päälle eikä niistä juuri arvostettu olo tule.

Tarkkailen toki, mutta ihan pienestä en ala eroa tekemään. Esimerkiksi nuo aloituksessa mainitut asiat eivät mielestäni merkitse mitään isossa kuvassa. En laske moisia edes miinuksiksi, koska kaikillehan tulee tuollaisia hetkiä joskus. No ei ehkä rattiraivoa, mutta sekään ei maailmaa kaada jos muuten on hyvä nainen. Jotain suhteellisuudentajua pitäisi olla, jos löytää vierelleen muuten luotettavan ihmisen, jonka kanssa on pääsääntöisesti hyvä olla.

Naiset laskeskelevat liikaa yksittäisiä tapahtumia ja hetkiä, eivätkä näe kokonaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo naisilla yleinenkin ominaisuus? Omissakin suhteissa on tuntunut siltä, että nainen tarkkailee olemistani ja kun on tietty määrä miinuksia kortissa, niin ei kun vaihto seuraavaan tyyppiin. Odotetaan jotain täydellisyyttä, ikään kuin itse oltaisiin sitä.

Minkä sille voi kun miinukset laskee fiilistä. Tulis edes välillä niin isoja plussia, että ne kuittaisi ne.

Mutta ne miinukset ja plussat eivät tunnu olevan missään järkevässä suhteessa toisiinsa. Jonkun naisen mielestä ajoittainen turpiin saaminen korvaantuu sillä, kun saa joskus kukkia ja anteeksipyynnön. Toisen mies taas kohtelee kaikin puolin hyvin, mutta sitten nukahtaa ennen aikojaan tai joutuu perumaan sovitun asian ja ne riittävät siihen että kohta mies menee vaihtoon.

Onhan se kylläkin tutkittu, että ihmisen mieli huomioi negatiiviset asiat paljon voimakkaammin kuin positiiviset. 

Kaikki me olemme yksilöitä omine odotuksinemme. Ei ole "naisten käyttöopasta" vaan jokaiselle naiselle on omansa ja sekin vielä muuttuu, sillä ihminen muuttuu ja toivottavasti kasvaa ja kehittyy. Tai sitten saa ikäviä kokemuksia ja traumatisoituu.

Toki nykyajan ongelma on liiallinen yksilökeskeisyys. Elämäntarina mietitään huolellisesti valmiiksi etukäteen, toiselle jää helposti sivuosan näyttelijän rooli.  Haaveissa luodaan täydellinen mielikuvituskumppani, jossa ei ole enää mitään inhimillisiä piirteitä.  Samalla tavalla molemmat sukupuolet näitä luovat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo naisilla yleinenkin ominaisuus? Omissakin suhteissa on tuntunut siltä, että nainen tarkkailee olemistani ja kun on tietty määrä miinuksia kortissa, niin ei kun vaihto seuraavaan tyyppiin. Odotetaan jotain täydellisyyttä, ikään kuin itse oltaisiin sitä.

Jollain tasolla sitä seurailee, mutta ei nyt minulla ainakaan yhtään pusteitä laske ap:n listan asiat. No, rattiraivokohtaus voi ehkä olla sellainen, riippuen kohtauksen laadusta.

Minulla pisteitä laskee kritisointi ja vaativuus. Itse olen hyvin tarkka siitä, ettei kukaan vaadi minulta mitään. Traumahan siinä on taustalla...eksä oli vaativa.

Minulla on ollut samalla tavalla traumatisoituneita naisia joskus ja aika silkkihansikkailla siinä kyllä täytyy olla. En tiedä olenko siltikään onnistunut siinä mielessä, kun eivät ole kestäneet. Minkälaisia asioita tarkoitat tuolla vaatimisella?

Eksäni vaati, että olen kiinnostunut samoista asioista kuin hän. ”Muuten tässä ei ole mitään järkeä”. Kävin tenniskursseillakin, vaikka en ole yhtään palloihminen.

Hän katsoi paljonko syön karkkia. Heti huomautti, jos otin toisen rivin suklaata. Bmi:ni oli tuolloin 21, muutenkin olen pitkää ja hoikkaa rotua.

Hänelle ei kelvannut se, että käyn jumpassa. Piti käydä lenkillä. Kävellä ei saanut ”koska se ei ole urheilua”. Olen huono juoksemaan, joten juoksin hänen mielestään liian vähän.

Seurassa hän kritisoi, jos puhuin liikaa ja vein huomion häneltä. Minun piti koko ajan tarkastella tilannetta ja antaa suunvuoroa.

Ei sitä vain jaksa, jos toinen puuttuu siihen, missä järjestyksessä aaminen pitää syödä, tai yhtäkään lettua ei saa syödä, ennen kuin kaikki on paistettu. Tai mitä saa tuntea missäkin tilanteessa.

Ei tässä ole kysymys silkkihansikkain kohtelusta vaan siitä, että antaa toisen ollasellainen kuin on. Ei ala joka käänteessä kyseenalaistamaan toisen valintoja, huomauttamaan tekemisistä, kertomaan omaa mielipidettä jos sitä ei kystä, tai etenkään neuvomaan toista. (Toki epäkohdista saa huomauttaa, mutta se on toinen keskustelu se).

Kysymys on siis siitä, että toinen ylittää rajat ja puuttuu asioihin, joihin ei kuulu puuttua. Vaatimukset tappavat rakkauden. Aito rakkaus hyväksyy toisen sellaisena kuin tämä on. Antaa tälle täyden vapauden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut paitsi rattiraivo kuulostaa kyllä totaalisen viattomilta asioita. Jos tuollaiset kuten nukahtaminen kesken illan ehkä kovan työpäivän jälkeen tai se että välillä töitä joutuu tekemään vapaa-ajalla, on sulle kiinnostuksen viejiä, voi olla vaikeaa löytää ketään jonka kanssa ei kävisi noin.

Sitä vaan miettii, että jos näitä sattuu jo suhteen alkuvaiheessa, niin entäs vuosien päästä. Pettymystä pettymyksen perään, eikä ikinä edes mitään hyvittelyä siitä.

Ap

Ei siitä mitään tulisikaan, jos kumppanin pettymyksiä täytyisi hyvitellä. Sittenhän tekemisesi olisi sidottu kumppanin mielialoihin, eikä se ole järkevä tapa elää. Aikuisen pitää itse ymmärtää illa pettymättä pikkuasioista. Ellei ymmärrä, ei ole kumppanimatskua.

Siis miksi ihmeessä pitää seurustella jonkun kanssa, jos ei halua, eikä arvosta sitä ihmistä yhtään? On täällä hullua porukkaa.