Mitä te yli 25-vuotiaat saatte vanhemmiltanne joululahjaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä sitä mitä toivotaan, toki ne on kohtuuden rajoissa, kuten vaikka kirja, uudet lakanat, tms. Jos en ole osannut sanoa, mitä tarvitsisin, niin sitten lahjakortteja tai rahaa. Yleensä myös suklaata lisäksi.

Vaikeampia on vanhemmat, jotka eivät toivo mitään, joille tuntuisi hölmöltä antaa rahaa tai lahjakortteja (koska ovat huomattavasti varakkaampia kuin minä itse), enkä halua turhaa rojua ostaa, mutta kuitenkin tuntuu jotenkin kiittämättömältä mennä vaan hakemaan heiltä lahjat itselle. Ja kun he antavat kuitenkin, jos ei mitään toivo, niin sitten rahana. Rahana antavat yleensä arvoltaan eniten, mutta mielummin silti toivon jotain, jos jotain tarvitsen, koska kyllä se tuntuu kivemmalta.

Täällä sama tilanne. Olisi kiva tietää mitä olet sitten päätynyt antamaan vanhemmille, en nimittäin keksi mitään omilleni.

Olen eri henkilö, mutta olen antanut mm. kirjoja, viiniä, teatteriliput, kylpylälahjakortin jne. Jotain mistä ei jää turhaa rojua nurkkiin pyörimään. No kirjat tietysti jäävät hyllyyn pölyttymään, mutta vanhempani lukevat paljon niin ne ovat siksi hyviä lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Rahaa yleensä 500 euroa plus maksaa perheeni jouluruoat. Mulla ei ole siis miestä elättämässä

Jospa itse elättäisit perheesi... :)

Yleensä jotain pientä, kirja tai lehden tilaus tai villasukat. 

Ollaan kolme lapsetonta kolmikymppistä sisarusta niin meidän joulut näyttää edelleen aika samanlaisilta kuin lapsena, äidin luona ollaan. Toki lahjoja annetaan vähemmän puolin ja toisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä sitä mitä toivotaan, toki ne on kohtuuden rajoissa, kuten vaikka kirja, uudet lakanat, tms. Jos en ole osannut sanoa, mitä tarvitsisin, niin sitten lahjakortteja tai rahaa. Yleensä myös suklaata lisäksi.

Vaikeampia on vanhemmat, jotka eivät toivo mitään, joille tuntuisi hölmöltä antaa rahaa tai lahjakortteja (koska ovat huomattavasti varakkaampia kuin minä itse), enkä halua turhaa rojua ostaa, mutta kuitenkin tuntuu jotenkin kiittämättömältä mennä vaan hakemaan heiltä lahjat itselle. Ja kun he antavat kuitenkin, jos ei mitään toivo, niin sitten rahana. Rahana antavat yleensä arvoltaan eniten, mutta mielummin silti toivon jotain, jos jotain tarvitsen, koska kyllä se tuntuu kivemmalta.

Täällä sama tilanne. Olisi kiva tietää mitä olet sitten päätynyt antamaan vanhemmille, en nimittäin keksi mitään omilleni.

Omille vanhemmille olen ostanut yleensä kirjan, kun tykkäävät lukea. Joskus myös jotain herkkuja, kuten pienpaahtimon kahvia. Tai jos vuoden aikana on tullut puhetta jostain puutteesta mitä tiedän etteivät ole hankkineet itse. Esimerkiksi yhtenä vuotena ostettiin kunnon pihviveitset. Samoin olen toiminut appivanhempien kanssa. Ei sen muistamisen tarvitse olla suurta, ajatus siinä on tärkein.

Villasukkia,rahaa, suklaata.Joskus jotain muumi-juttuja ja alusvaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Herranjumala, siis oikeastiko aikuisia ihmisiä paapotaan ja elätetään noin ruhtinaallisesti.

Kyllä on hurjaks mennyt, toisaalta ehkä omat piirit ja tuttavaperheet ovat sitten vain todella vähävaraisia.

Eihän nyt herraisä mitään rahatuppoja jouluna anneta, villasukat, hyvää suklaata / saippuaa yms, tai joku hyvä juoma sitä arvostavalle ( viskiä, viiniä, konjakkia yms ).

Omat n. 26-32 vuotiaat työläisperheelliset ostavat itse omalla paskapalkallaan jouluruuat, ja kutsuvat omat vanhempansa syömään.

Ihme jyllenberg meininkiä täällä, koittakaa omillanne pärjätä for real...

Vanhempieni näkemys on, että me aikuiset lapset tarvitsemme nykyisissä elämäntilanteissamme rahaa enemmän kuin verottaja sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.

Anoppi haluu väen vängällä antaa aina jotain. Sitten tulee lahjaksi satasen kattiloita yms. vaikka ei tosiaankaan tarvittaisi.

Mieluummin ottaisin vihreitä kuulia ja villasukat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä sitä mitä toivotaan, toki ne on kohtuuden rajoissa, kuten vaikka kirja, uudet lakanat, tms. Jos en ole osannut sanoa, mitä tarvitsisin, niin sitten lahjakortteja tai rahaa. Yleensä myös suklaata lisäksi.

Vaikeampia on vanhemmat, jotka eivät toivo mitään, joille tuntuisi hölmöltä antaa rahaa tai lahjakortteja (koska ovat huomattavasti varakkaampia kuin minä itse), enkä halua turhaa rojua ostaa, mutta kuitenkin tuntuu jotenkin kiittämättömältä mennä vaan hakemaan heiltä lahjat itselle. Ja kun he antavat kuitenkin, jos ei mitään toivo, niin sitten rahana. Rahana antavat yleensä arvoltaan eniten, mutta mielummin silti toivon jotain, jos jotain tarvitsen, koska kyllä se tuntuu kivemmalta.

Täällä sama tilanne. Olisi kiva tietää mitä olet sitten päätynyt antamaan vanhemmille, en nimittäin keksi mitään omilleni.

Olen eri henkilö, mutta olen antanut mm. kirjoja, viiniä, teatteriliput, kylpylälahjakortin jne. Jotain mistä ei jää turhaa rojua nurkkiin pyörimään. No kirjat tietysti jäävät hyllyyn pölyttymään, mutta vanhempani lukevat paljon niin ne ovat siksi hyviä lahjoja.

Minäkin olen eri, vastaavassa tilanteessa olen vienyt itsetehtyä ruokaa, kuten saaristolaisleipää, juustokakun tms. Näistä on etukäteen sovittu, niin vanhemmat ovat tienneet olla hankkimatta/tekemättä itse samaa.

Halpaa maitosuklaata jossa on vielä - 30% alelappu kiinni kuten joka joulu ja hyvää joulua - kortin.

T. Lapsesta asti maitoallerginen

Ovat aina kysyneet että mitä haluan, mutta olen aina sanonut että en tarvitse mitään joten maksavat sitten 1500 euroa asuntolainan lyhennystä.

Olen 27 ja joku vuosi saan jotain. Villasukat, kirjan, hajuveden, ihonhoitosetin, lahjakortin, konvehteja, tryffeleitä, vaatteita tms. Yleensä saan 2-3 pakettia. Lapsemme saavat liikaa lahjoja, paljon enemmän kuin ikinä sovitaan. Pukki käy, mutta. Hups vaan! kun tonttu oli unohtanut tänne vielä yhden lahjan.. ja tänne.. sinullekin on yksi.. no niin, tässä olivat kaikkien kaikki lahjat. Voi voi kun muisti pätkii... ainiin! teki pappakin teille tällaisen puuveneen. Ja mummi kutoi tämmöiset lapaset... *Kopkop* hei, oliko se tonttu? Mennään äkkiä katsomaan! Hei! Vielä yksi lahja!...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä sitä mitä toivotaan, toki ne on kohtuuden rajoissa, kuten vaikka kirja, uudet lakanat, tms. Jos en ole osannut sanoa, mitä tarvitsisin, niin sitten lahjakortteja tai rahaa. Yleensä myös suklaata lisäksi.

Vaikeampia on vanhemmat, jotka eivät toivo mitään, joille tuntuisi hölmöltä antaa rahaa tai lahjakortteja (koska ovat huomattavasti varakkaampia kuin minä itse), enkä halua turhaa rojua ostaa, mutta kuitenkin tuntuu jotenkin kiittämättömältä mennä vaan hakemaan heiltä lahjat itselle. Ja kun he antavat kuitenkin, jos ei mitään toivo, niin sitten rahana. Rahana antavat yleensä arvoltaan eniten, mutta mielummin silti toivon jotain, jos jotain tarvitsen, koska kyllä se tuntuu kivemmalta.

Täällä sama tilanne. Olisi kiva tietää mitä olet sitten päätynyt antamaan vanhemmille, en nimittäin keksi mitään omilleni.

Olen eri henkilö, mutta olen antanut mm. kirjoja, viiniä, teatteriliput, kylpylälahjakortin jne. Jotain mistä ei jää turhaa rojua nurkkiin pyörimään. No kirjat tietysti jäävät hyllyyn pölyttymään, mutta vanhempani lukevat paljon niin ne ovat siksi hyviä lahjoja.

Vastaan näin vanhempana: saimme viime vuonna saimme e-kirjapalvelun koko vuodeksi. Tee käy aina ( mielellään perus musta tai vihreä tee, maustettua teetä on kaapissa vuosikausiksi), hillot, sienet yms. ovat tervetulleita. Kun vietämme isolla porukalla joulua, joku tuo esim. mädit, toinen erikoisoluet tms.

Itse pidän kirjaa mitä kullekin lapsista ( nyt 35-41 v.) on annettu, esim. Marimekon pussilakanat joka kolmas vuosi, pyyhkeitä/ keittiöpyyhkeita, wokki, parilapannu, lettupannu, kirja, astioita (sarjaa jota keräävät), joskus lahjakortti tai toivottu konserttilippu jne. Lahjoja ostan pitkin vuotta valmiiksi hyväksikäyttäen alennus- ja ystävämyynnit. Olen myös kerännyt vuosien mittaan suomalaista design- lasia ja keramiikkaa, niitä olen antanut lahjaksi, jos varmasti tiedän, että pitävät ja arvostavat.

Mä oon 52 vee mamma ja saan äidiltäni yleensä 500 euroa, yöpaidan ja suklaarasian. 45-vuotias veljeni saa saman verran rahaa kuin minä. Lapseni saavat mummolta "vain" sataset ja jotain pientä kivaa.

Hassua on se, että veljeni kanssa olemme hyvätuloisia ja äiti eläkkeellä. Ei rikas mutta hyvin tulee toimeen ja haluaa meitä hemmotella.

En enää mitään omilta vanhemmiltani, mutta itselleni läheiset isoäiti sekä kummitäti muistavat vieläkin joka ikinen joulu! Tästä olen aina ollut äärimmäisen kiitollinen - en niinkään lahjojen takia, vaan siksi, että olen heidän ajatuksissaan näin aikuisiälläkin. Itse muistan läheisiä jollain tavalla aina jouluisin.

Minä saan aina 500 euroa käteistä ja jotain äidin itse tekemää, esim. Villasukat tai pöytäliinan. En minä pyydä mitään ja olen sanonut että pärjään aivan hyvin palkallani, mutta sään aina rahaa. No toisaalta vanhemmillani on siihen varaa ja jos tämä heitä ilahduttaa niin otan rahat vastaan. Lahjoitan kyllä hyväntekeväisyyteen satoja euroja vuodessa, laitan hyvää kiertämään.

Todennäköisesti saisin känniraivopuhelun jos en tajuaisi laittaa estoja, mutta onneksi olen kaukaa viisas ja teen sen hyvissä ajoin.

Äitini oli " jouluihminen". Osti aina paljon lahjoja ja nautti siitä. Nyt molemmat vanhemmat kuolleet ja etenkin jouluna heitä kaivataan kovasti. Myös lapset ikävöivät isovanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Rahaa yleensä 500 euroa plus maksaa perheeni jouluruoat. Mulla ei ole siis miestä elättämässä

No mitäs jos elättäisit itse itsesi.

Suklaata, villasukat, pyjama, ehkä lippu johonkin tapahtumaan (ennen koronaa), keräämääni astiastosarjaan kuuluvia astioita, kirja, lahjakortti jne. ei tietenkään kaikkia näitä joka vuosi.

Kai te jotka saatte vanhemmilta monien satojen eurojen edestä lahjoja muistatte vanhempianne yhtä avokätisesti? 

Toisaalta vähän hassua, aikuiset ihmiset voi kukin ostaa ne isoimmat hankinnat itse itselleen, jotkut pienemmät kivat muistamiset jouluna riittää aikuisten kesken.