Miten tukea ja auttaa kaveria?
Kaveri on siis raskaana, eikä ole tekemisissä vauvan isän kanssa. Kovin esittää iloista, jaksaa mennä ja touhuta jo olemassa olevien lastensa kanssa, opiskelee jne... Sanoo pärjäävänsä ja voivansa hyvin vaikka tulevan vauvan isä ei ilmeisesti halua olla millään tavalla tekemisissä. Tiedän kaverin olevan edelleen kovastikin rakastunut tähän mieheen, joten pakkohjan sen on jossain tuntua. Ongelma onkin siinä että miten voin auttaa ja tukea kun kaikki näyttää päällisin puolin olevan hyvin eikä kaveri myönnä olevansa kovilla?
Toisaalta hän on karsinut kaveripiiriään rankalla kädellä ja hieman erakoitunut (toisaalta ymmärtää kun hänen kaverit on lähinnä lapsettomia jotka käyvät viihteellä paljon) ja facebookiin/blogiinsakin kirjoittaa nykyään vain mukavia asioita...
Kommentit (6)
En tiedä, mutta ehkä sellainen osallistuminen siihen lapsiperheen arkeen, samalla auttaa tarvittaessa ja kuuntelee, jos toinen sitten haluaakin puhua.
Jos olette läheisiä ja kerrotte toisillenne, mitä todella ajattelette ja tunnette, niin voithan kysyä, kun on sopiva tilaisuus, että mitä sulle oikeasti kuuluu? Jos hän vastaa, että kaikki on hyvin, niin voit varmistaa vielä, että oikeastiko? Ja sanoa vaikka että tiedäthän, että jos sulla on hankalaa, niin voit aina kertoa mulle. Ehkä se lähtisi siitä purkautumaan?
No älä ainakaan päättelee liikaa -ja sitten puhu muille päätelmistäsi. Tarkoitan siis, että kaverisi varmaan ihan syystä nyt haluaa säilyttää "kasvot", ja antaa itsestään positiivista ja energistä kuvaa (ja kukapa tietää vaikka sisimmillään olisikin ihan kunnossa:). Ainakin se on varma ettei hän halua muiden saavan itsestä sellaista kuvaa, että hän ei pärjäisi itse tilanteessa. Ja ehkä hän jopa pärjääkin ihan hyvin.
Itse tekisin varmaan niin, että ehdottelisin paljon tapaamisia ja antaisin mahdollisuuksia kertoa niistä huonoista ja ikävistäkin asioista. En kuitenkaan ehkä alkaisi aikuiselta terveeltä ihmiseltä tinkaamaan, että kerro nyt jotain enemmän että miten jaksat ja onko rankkaa jne. Se voi olla hieman loukkavaakin. Mutta loisin niitä tilanteita missä on mahdollista avautua, ja toki sanoisin jo ennen synnytystä että olen tukena ja lastenhoitoapuna tarvittaessa, voin tulla alussa seuraksikin kun on vauvan kanssa kahdestaan, jos vain haluaa. Ystävänä pitää osata olla tukena, mutta toisaalta ystävänkin on joskus tärkeää olla välillä vaan hiljaa, ja tunnistaa tilanteet missä toinen ei halua avautua/ toisella ei edes välttämättä ole mitään avauduttavaa.
Mun ei ainakaan tarvitse "pakottaa" ystävääni puhumaan. Me ollaan vaikka vaan hiljaa ja mä tiedän, että ystäväni tietää, että mä vedän sen vaikka suosta ylös, jos tarvi vaatii. Puhutaan vaikeista asioista silloin, kun siltä tuntuu ja hetki on "oikea" eli ei tarvitse kysellä toisen liikoja tai hoputtaa puhumaan.
Auttaa vauvan hoidossa sit kun tarve