Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Luonteen periytymisestä lapselle

Vierailija
24.04.2014 |

Voiko lapsesta tulla ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen vaikka vanhemmat/vanhempi olisi ujoja ja epäsosiaalisia? Jos lapsi näkee paljon muita ihmisiä ja saa niin mahdollisuuden olla sosiaalinen. Entäs toisinpäin, jos vanhemmat ovat taas ulospäinsuuntautuneita voiko silti lapsesta tulla ujo?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kasvatus ja ympäristö toki vaikuttaa, kuten perimäkin, meillä on käynyt niin ikävästi, että lapset ovat perineet meidän huonot puolet enimmäkseen :( Melkoinen koktail... Jotain hyvääkin toki, mutta.

Vierailija
2/9 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riippuu vähän mitä ulospäinsuuntautuneisuudella tarkoitetaan. Jos vanhempien "ulospäinsuuntautuneisuus" on wt jengin mölyä ja huonoa käytöstä julkisilla paikoilla, niin voi olla että lapsi jossain vaiheessa tajuaa tämän ja alkaa hävetä vanhempiaan –> hänestä tulee ujo. Jos vanhemmat sen sijaan ovat aidosti sosiaalisia ja pidettyjä hauskoja ihmisiä, niin on melko epätodennäköistä etteikö lapsikin olisi avoin ja valoisa persoona.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen itse vielä 26v:nä todella epävarma, ujo ja huono sosiaalisilta taidoiltani. Harmittaa jos luonteeni periytyy lapseeni (on vasta ihan pieni).

Vierailija
4/9 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta asia menee päinvastoin. Päällepäsmäreiden lapset ovat ujoja ja ujojen lapset ovat rohkeita päällepäsmäreitä. Ei ihan näin äärilaitoja ehkä mutta tämä kokemus minulla on.

Vierailija
5/9 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 21:00"]

Minusta asia menee päinvastoin. Päällepäsmäreiden lapset ovat ujoja ja ujojen lapset ovat rohkeita päällepäsmäreitä. Ei ihan näin äärilaitoja ehkä mutta tämä kokemus minulla on.

[/quote]

 

Ihana kuulla!

ap

Vierailija
6/9 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta vastaus kysymykseesi on VOI, mutta pienellä todennäköisyydellä. Meillä on sama tilanne kuin eka vastaajalla... Pärjäillään!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omalla esimerkillä voi paljon vaikuttaa. Jos menee ujoudestaan huolimatta reippaasti juttelemaan leikkikentällä muiden äitien kanssa niin ehkä se lapsikin uskaltaa mennä leikkimään niiden lasten kanssa. Ja jos pitää puolensa kun muut lapset tulee tönimään omaa lasta eikä hipsi karkuun niin ehkä se lapsikin oppii pitämään puoliaan.

Vierailija
8/9 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No, minä olen ujo ja varautunut, mutta lapseni todellakaan ei. Minun mielestäni eniten vaikuttaa se, millainen suhde lapsella on omiin vanhempiinsa, ja miten hänen itsetuntoaan tuetaan. Jos lapsi kokee, että vanhemmat arvostavat häntä omana itsenään ja saavat hänen seurastaan iloa niin se itseluottamus siirtyy luonnostaan myös muihin ihmissuhteisiin ellei sitten tule voimakkaita negatiivisia elämänkokemuksia, jotka sitä itsetuntoa horjuttaisi. 

 

Ja siis pelkästään se sanallinen kannustaminen ei riitä vaan jo vauvasta saakka saatu hoiva ja läheisyys vaikuttaa todella paljon lapsen minäkuvaan ja sitä kautta sosiaalisuuteen. Siksi mun tekee vähän pahaa että monia vauvoja ei pidetä paljoakaan sylissä ja lähellä vaan ne on pinnasängyissä, sittereissä ja vaunuissa suurimman osan ajasta. 

 

En tarkoita etteikö geeneilläkin olisi vaikutusta, mutta kasvatuksella mielestäni kuitenkin enemmän. Ja toki niitä sosiaalisia taitoja täytyy myös käytännössä harjoitella eli olla muiden lasten seurassa.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 21:38"]

No, minä olen ujo ja varautunut, mutta lapseni todellakaan ei. Minun mielestäni eniten vaikuttaa se, millainen suhde lapsella on omiin vanhempiinsa, ja miten hänen itsetuntoaan tuetaan. Jos lapsi kokee, että vanhemmat arvostavat häntä omana itsenään ja saavat hänen seurastaan iloa niin se itseluottamus siirtyy luonnostaan myös muihin ihmissuhteisiin ellei sitten tule voimakkaita negatiivisia elämänkokemuksia, jotka sitä itsetuntoa horjuttaisi. 

 

Ja siis pelkästään se sanallinen kannustaminen ei riitä vaan jo vauvasta saakka saatu hoiva ja läheisyys vaikuttaa todella paljon lapsen minäkuvaan ja sitä kautta sosiaalisuuteen. Siksi mun tekee vähän pahaa että monia vauvoja ei pidetä paljoakaan sylissä ja lähellä vaan ne on pinnasängyissä, sittereissä ja vaunuissa suurimman osan ajasta. 

 

En tarkoita etteikö geeneilläkin olisi vaikutusta, mutta kasvatuksella mielestäni kuitenkin enemmän. Ja toki niitä sosiaalisia taitoja täytyy myös käytännössä harjoitella eli olla muiden lasten seurassa.

 

[/quote]

 

Itse en ihan tähän usko. Kaipa kaikki ujot äidit pitäis lapsiaan aivan hulluna sylissä, jos se takaisi sosiaalisen luonteen. Minä ainakin pidin meidän esikoista tosi vähän sylissä elämäntilanteesta johtuen ja äärimmäisen sosiaalinen ja rohkea lapsi tulikin. On ollut ihan pienestä pitäen hyvin sosiaalinen enkä usko, että minun tekemisilläni tai tekemättä jättämisellä on mitään vaikutusta asiaan. Meillä on myös toinen lapsi, jota on sylitelty aina paljon, ja lapsi on aina ollut melko arka. Vielä nyt 3-vuotiaanakin lähinnä vain tarkkailee tilanteita. Uskon että lapsen persoonallisuus määräytyy jo kohdussa. 

 

Mutta ap:lle vielä, itse olen siis tosi epävarma ja arka, ollut aina, mutta silti esikoiseni on tosi sosiaalinen ja avoin tyyppi - mahdollista siis on!

 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kahdeksan kuusi