Mies vähättelee väsymystäni
Meillä on vauva, joka heräilee muutaman tunnin välein. Mieheni ei herää laisinkaan, vaikka hävittäjät tulisivat ikkunasta sisään, joten vauvan hoitaminen yöllä jää minun harteilleni. Mies sanoo, että onhan minulla ne kuuluisat päiväunet, mutta en saa silloin unta. Mies ei ymmärrä tätä. Nyt olen aika poikki. Olen uupunut ja en jaksa tehdä mitään muuta kuin hoitaa vauvaa. Kotityöt jäävät ja koti on läävä. :/ Mieheni ei anna minun levätä, kun hän tulee kotiin vaan menee istumaan tietokoneelle. Hän ei ymmärrä, että miten voin olla väsynyt päivästä, koska hänen mielestään vaan olen täällä ja katson telkkaria. Joo, I wish... Tosin en edes voisi mennä lepäämään, koska tunnen syyllisyyttä. Äh, olen loppu. :C
Kommentit (51)
Ja nyt tänään ihanan aurinkoisena päivänä suosittelen vaunulenkkiä vauvan kanssa. Inhan teillä itkuhälytin? Nukkuuko vauva vaunuissa ulkona? Ota samaan aikaan lepohetki. Ja siivota voi vauvan ollessa hereillä niin, että hän on kantorepussa. Siivous ei kuitenkaan ole tärkeintä vaan lepo. Pyri pakolliset tekemään vauvan valveillaoloaikana niin, että hän on mukana touhussa.
Miehesi on urpo. Mutta hänkin voi oppia. Sinä joudut nyt olemaan se suhteen aikuinen.
Kuinka vanha vauva on? Kuinka olet toipunut synnytyksestä? Voimia sinulle!
Meillä on samanlaista. Mies menee työpäivän jälkeen suoraan koneelle. Mulla on krooninen univaje, kestänyt jo 9kk. Talvella nukuin päiväuniakin, mutta nyt keväällä on ei malta edes levätä. Koti on meilläkin läävä enkä viitsi tehdä miehelle ruokaa, koska ei hänkään viitsi auttaa minua. Ihan sama. Tähän unenpuutteeseen jopa tottuu tavallaan eikä väsymys tunnu niin pahalta kun menee ulos aurinkoon.
Tuollaista se vauva-aika tuppaa olemaan... Onneksi se on äkkiä ohi ja sitiä selviää hengissä, vaikka väsyttääkin... Meillä mies oli ensimmäisen syntyessä ulkomailla työkomennuksella joten käytännössä olin yksinhuoltaja, ja kyllä olin välillä aivan loppu väsymyksestä, näytinkin muutamassa kuukaudessa 10 vuotta vanhentuneelta silmäpusseineni... Mutta vähitellen vauva alkoi nukkua pidempään yhteen menoon ja sitten taas elämä helpotti minullekin.
Tervetuloa maailman kurjimpaan rooliin, äitiyteen. Väsymyksen kanssa oppii kyllä elämään.
Tänään, kun se rakas kumppanisi tulee kotiin ojennat lapsen ystävällisesti hänelle ja kävelet ovesta ulos vaikka tunnin lenkille ja tämän teet niin kauan, että mies ymmärtää että sinä et halua omia lasta itsellesi vaan haluat hänenkin osallistuvan.
Tsemppiä teille! Yrittäkää olla katkeroitumatta miehillenne.
Elä tunne syyllisyyttä. pyydä perhetyöntekijää apuun päivällä, vaikkapa siivoamaan ja levähdät silloin vauvan kanssa. Onko minkä ikäinen vauva?
Meillä mies oli vähän samanlainen, vaikka tiesi ja ymmärsi väsyn, mutta ei kunnolla. Sitten joutui jäämään kahden lapsemme kanssa yksin neljäksi päivää ja sanoi, että tämä pitäisi jokaisen miehen kokea myös mitä se arki kotona todellisuudessa on. Ja ihmetteli, missä välissä ehdin siivoukset, pyykkäykset yms. Sitä ei ymmärrä ennen kuin sen itse kokee kunnolla.
Äitiys ei todellakaan ole kurja rooli. Mutta vauva-aika on usein rankkaa eikä heti palkitsevaa. Siinä alkaa muodostua elämäniköinen suhde, joka on kuitenkin aivan ihana ja menee ohi kaikkien muiden ihmissuhteiden.
Komppaan kasia, muuten mutta en äitiyden kurjuudesta kyllä ole samaa mieltä. ok ottaa pannuun, puoli vuotta lapsi herännyt vähintään 2 tunnin välein ja väsy painaa kovasti.
Mutta jätä vauva miehellesi ja sanot, että nyt lähden käymään yksin jossakin. olet alkuun vaikka puolituntia pois ja lisäät joka kerralla sitä aikaa.
Komppaan kasia, muuten mutta en äitiyden kurjuudesta kyllä ole samaa mieltä. ok ottaa pannuun, puoli vuotta lapsi herännyt vähintään 2 tunnin välein ja väsy painaa kovasti.
Mutta jätä vauva miehellesi ja sanot, että nyt lähden käymään yksin jossakin. olet alkuun vaikka puolituntia pois ja lisäät joka kerralla sitä aikaa.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 09:02"]
Äitiys ei todellakaan ole kurja rooli. Mutta vauva-aika on usein rankkaa eikä heti palkitsevaa. Siinä alkaa muodostua elämäniköinen suhde, joka on kuitenkin aivan ihana ja menee ohi kaikkien muiden ihmissuhteiden.
[/quote]
Vauva-aikana on välillä niitä hyviä ja helppoja päiviäkin. Niiden voimalla jaksaa taas hieman. Tällä hetkellä olen puolikuollut, mutta tiedän että joku toinen päivä on taas helpompaa. Mulla on perustyytyväinen vauva, joka kuitenkin heräilee öisin. Aamuisin tuntuu että kuolen kohta, keitän monta kuppia kahvia ja pyrin ulkoilemaan päivittäin. Vielä olen elossa :)
On aika iso ongelma jos väsymystä vähätellään. Uni on kuitenkin ihmisen perustarve ja äiti pystyy helposti 2-3 kk valvomaan synnytyksen jälkeen hormoonihuuruissaan mutta sitten vaikeutuu jos vauva ei nuku. Mulla on 10 kk vauva joka nukkuu öisin n.5-6 tuntia pätkissä ja kyllä maailmasta tuntuu värit kadonneen. Lisäksi 4- ja 2-vuotiaat lapset ja viimeiset 10 kk olen saanut unta ehkä sen viisi tuntia per yö useissa pätkissä. Juuri sen verran että hengissä pysyy :)
Mua ei niinkään haittaa vähäiset unet vaan miehen täydellinen välinpitämättömyys asiaa kohtaan. Jos yritän puhua, ei kuuntele tai tiuskii että kuvittelenko olevani maailman ainut väsynyt ihminen. Mies käy töissä ja tasaisin väliajoin viettää viikonlopun kavereiden kanssa mökillä/harrastuksissa, koska olen halunnut suoda hänelle "akkujen latausaikaa".. Vaikka kyseessä on väliaikainen tilanne, olen järkyttynyt miehen empatian puutteesta minua kohtaan ja mietin päivittäin esim.eroa koska välinpitämättömyys on mielestäni yhtä paha kuin vaikka pettäminen. Lisäksi aiemmin kohtelias mies on muuttunut täysin juntiksi, ei kiitä ruoasta ja esittää joka käänteessä marttyyria jos jotain joutuu tekemään.
En osaa ap:ta neuvoa, olisko kellään vielä vinkkiä miten miehen saisi ymmärtämään kuinka haastavaa väsymyksen kanssa kamppailu on? Mulla myös vaikeuksia nukahtaa kun on ihan ylikierroksilla koko ajan.
Sitä myös epäilee omia ajatuksiaan kun väsymys sekoittaa päätä että onkohan sitä kohtuuton tai jotenkin pimahtanut. Oma toiveeni olisi yhtenä viikonloppuaamuna nukkua pitempään ja mies saisi sitten toisen aamun. Mutta tämä ei onnistu koska mies saa minut tuntemaan itseni itsekkääksi kun hän on niin väsynyt töistään. Mies saa nukkua 8-10 tuntia joka yö, muuten ei jaksa. Jos minä vien tästä yhden yön viikossa, hänen "korttitalonsa"kaatuu totaalisesti.. Olen käytännössä päättänyt vaan pärjätä yksin, antaa miehen olla omissa oloissaan. En vaan jaksa mitään vääntöä. Mutta tästä kyllä kehkeytyy ajansastossa niin iso tunnelukko pari suhteeseen että saa nähdä mihin tie vie. Tällä hetkellä näen mieheni vain negatiivisessa valossa.
Meillä oli 3 alle 4-vuotiasta ja mies töiden lisäksi paljon luottamustehtävissä. Tuntui että olin aina lasten kanssa yksin. Jos vauva nukkui päivällä, en kuitenkaan pystynyt ottamaan päiväunia koska esikoinen oli jättämässä omia päiväuniaan pois.
Eräänä iltana istahdin hetkeksi ompelukoneelle, mies oli lasten kanssa. Hänellä oli kuitenkin joku meno ja hän toi keskimmäisen sylissään minulle jutellen iloisesti "täällähän se äiti on". Minä purskahdin itkuun ja sanoin että älä tuo sitä tänne, enkä mä koskaan saa olla hetkeäkään yksin. Siinä vaiheessa mies vasta tajusi jotain siitä kuinka lähellä kuilun reunaa minä olin ja sanoi mulle ettei hänen ole pakko mennä tänään.
Hetken aikaa jaksoi muistaa asian mutta aika äkkiä tilanne palautui ennalleen. Onneksi lapset kasvoi ja minäkin sain hengähdystaukoja ja sitä kuuluisaa omaa aikaa. Olemme edelleen naimisissa mutta kyllä tuo aika jonkinlaisen katkeruuden on jättänyt =( Ja hän vähättelee sen ajan rankkuutta edelleenkin kun siitä joskus puhutaan.
Itselläni oli refluksivauva, josta tuli korvakierrelapsi. Komppaan kaikkia väsyneitä, sillä se on aivan kamalaa. Tajusin jossain vaiheessa olevani niin väsynyt kun en enää edes haukotellut, että kehokaan ei enää tiennyt onko unessa vai hereillä. Nyt, kun lapsi on viisi, alan taas oppia nukkumaan jopa 5-7 tuntia putkeen. Ihmiset ovat erilaisia ja kestävät väsymystä eri lailla. Minä olen huono kestämään väsymystä ja valvomista, vaikka sen neljä vuotta valvoinkin ja jotenkin hengissä selvisin. Koskaan en aliarvioisi toisen väsymystä, se on pienestä kiinni, koska liika väsymys on liikaa.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 09:00"]
Elä tunne syyllisyyttä. pyydä perhetyöntekijää apuun päivällä, vaikkapa siivoamaan ja levähdät silloin vauvan kanssa. Onko minkä ikäinen vauva?
Meillä mies oli vähän samanlainen, vaikka tiesi ja ymmärsi väsyn, mutta ei kunnolla. Sitten joutui jäämään kahden lapsemme kanssa yksin neljäksi päivää ja sanoi, että tämä pitäisi jokaisen miehen kokea myös mitä se arki kotona todellisuudessa on. Ja ihmetteli, missä välissä ehdin siivoukset, pyykkäykset yms. Sitä ei ymmärrä ennen kuin sen itse kokee kunnolla.
[/quote]
Ei ole kyllä ihan perhetyöntekijän asia paikkailla miehen välinpitämättömyyttä ja vastuunpakoilua perheessä, jossa kuitenkin olisi 2 vanhempaa ja homma toimisi, jos isä kantaisi vastuunsa. Tällä hetkellä monella paikkakunnalla perhetyöntekijöitä ei riitä edes yksinhuoltajaperheisiin, tai perheisiin joissa vanhempi vakavasti sairastunut :(
Tuttavaperheissä on tehty niin, että äiti menee illalla tosi aikaisin nukkumaan ja isä valvoo vauvan kanssa pidempään ja hoitaa sen iltatoimet jne. niin että äiti saa edes alkuillasta katkeamatonta unta. Ja sama viikonloppuisin toisinpäin, isä herää (varmasti herää vaikka herätyskelloon, jotenkinhan se onnistuu töihinkin heräämään!) aamulla muutamaa tuntia aiemmin ja hoitaa vauvan niin että äiti saa silloin nukkua. Ei siis yritetäkään sitä, että isä heräilisi vauvan itkuun yöllä, koska ei kuitenkaan herää, vaan ihan tarkoituksella valvoo vauvaa hoitaakseen.
Perhetyöntekijä ei siivoa, vaan hoitaa lasta, tämä mun kokemus Tampereelta.. Itse odotan nyt toista lasta ilman miestä, tilanne muuten oikein hyvä mutta perhetyön avusta kieltäydyin jo etukäteen koska mulla on esikoisen ajalta tuo kokemus. Työntekijä ei siivoa, tiskaa, tue väsymyksessä muuten kuin viemällä lasta ulos ja äiti voi sit päivällä nukkua - jos pystyy. Tämä toimi esikoisen vauva-aikana sairastaessani, kun työntekijä tuli aamulla heti ja otti lapsen hänet ruokittuani.
Nukuin muutaman tunnin, sairaalta se onnistui, se oli se isoin apu. Päiväunet eivät riitä jos ihminen on superväsynyt, se yhtäjaksoinen pidempi yöuni on kaikista tärkein ja isoin apu, edes harvoin saatuna.
OT, mutta mun kokemus on, että perhetyö on paras apu jos jaksaa sit ite siivota kun hoitaja on lasten kanssa. Vauvan kanssa etenkin sitä pitäisi ja haluaisi olla itse, ei tulisi mieleenkään antaa vastasyntynyttä ulkopuoliselle, pakko koettaa selvitä omalla tukiverkolla ja saada apua siivoukseen ja kaippakäynteihin sitä kautta. Ehkä
noin ison vauvan kanssa se hoitoapukin on jo tarpeen.. Lisäksi ymmärrän että jos ihmisille tarjottu perhetyö olisi siivoamista, ihmiset laittaisi työntekijän siivoamaan kaiken mahdollisen..
Ongelmana itselleni on kuitenkin se, että apua tarvisi juuri siihen että ois tiskit tiskattu ja vaikka imurointi hoidettu, että itse voisi imettää ja levätä vauvan kanssa. Se ei vaan taida kuulua palveluun.
43 tarkentaa, että esikoisen aikaan useampi vuosi sitten apua tarvittiin kun mies oli vuorotyössä ja äiti ollut leikkauksessa, silloin oli siis isä kuvioissa, ja perhetyön tarve liittyi siihen tilanteeseen. Nyt sitä tarjottiin etukäteen koska vauvan isä ei kuulu perheeseen.
Vika ei ole sinussa vaan miehessäsi. Tilanne on toki uusi hänellekin. Ehdotan, että sanot hänelle yhä uudestaan, että sinun on pakko saada nukkua ja miehen on silloin hoidettava vauvaa. Kerro, että monet avioliitot päätyvät katkeruuteen tai eroon tällaisen ymmärtämättömyyden vuoksi. Unenpuute lihottaa ja masentaa. Hän kai haluaisi nätin ja iloisen vaimon. Sen eteen on tehtävä yhteustytä lapsen hoidossa. Voi vaatia jonkin verran aikaa ja vakuuttelua, mutta vaadi oikeuksiasi rauhallisen päättäväisesti. Suosittelen myös nukkumisvaikeuksiin rentoutusmusiikin ja rentoutusäänitteiden kuuntelua. Vaikka et saisi nukuttua, voit saada jonkinlaista lepoa ja virkistystä edes.