17 wee poikamme serustelu? puututteko asiaan?

tietysti eri lailla kuin pientä lasta, mutta ilman muuta puuttuisin tuollaiseen itse (eli antaisin neuvoja, en pakottaisi mihinkään) mikäli uskoisin, että voisin siten vaikuttaa parin hyvinvointiin.

lisäksi puhua hyvän kumppanin elämäntavoista, joihin eivät päihdeongelmat, väkivalta ja työn vieronta kuulu.



Nehän enteilevät hankaluuksia tulevaisuudessa.



Sitten voi kehua elämässään hyvin onnistuneita tuttavia ja heidän onnellisia parisuhteitaan ja miksi nämä suhteet ovat onnistuneet ja kestävät.

alan jo itekkin tulla siihen tulokseen että ohjailen ja kerron kuinka itse tekesin! Tuntuu vaan niin hankalalta tuo heidän suhde ja ovat jo kauan olleet.... Halu puuttua ja ohjata poikaamme olla yksinkin ennen armeijaa vaan tuntuisi oikelta...!! Mutta pakko se on äitinä kestää.....!

Täähän on elämää, että mennään lasten kanssa päivästä toiseen parhaan kyvyn ja ymmärryksen mukaan. Siinä ei mitään Elämää tarvita, eikä tekotaiteellista mystiikkaa. Me ihmisethän toistemme kanssa elämme. Kaikki joukon jäseninä.

kun olimme n. 17-vuotiaita juuri tyyliin " ei kannata olla vaan yhden kanssa, vaan pitää kokeilla muitakin" . Eipä auttanut ja nyt ollaan naimisissa! Ei kaikkien tarvitse " kokeilla muita" tms. jos parisuhde on ok eli rakkautta ja kunnioitusta riittää. Me osasimme kyllä olla aika fiksuja eli valitsimme opiskelupaikat oma kiinnostuksen mukaan ja emme heti rynnänneet yhteen asumaan.



Puuttuisin ehkä lapseni seurusteluun, jos siinä olisi jotain ikäviä piirteitä eli pompottelua, sairaalloista mustasukkaisuutta tai jos lapseni tekisi elämässä typeriä valintoja esim. jättämällä opiskelematta koska tyttöystävä ei halua tms.

nämä henkilöt on 16-vuotiaita ja olleet vissiin vuoden yhdessä. poika käyttäytyy todella törkeästi tyttöä kohtaan. joten itse varmaankin puuttuisin.

Mä olin 15v ja mieheni 16v, kun alettiin oleen kimpassa.

Nyt ollaan 43 ja 44. Kihloihin mentiin 18/19 v. , naimisiin 19/20 v. ja ensimmäinen lapsi syntyi, kun olimme YLLÄTYS YLLÄTYS 34/35 v.

ja neljäs lapsemme (viimeinen), kun olimme 40/41 v.

Ja kaikki on ihan hyvin :)

Aina ei ole ollut helppoa, mutta yhdessä on pysytty. Nyt on hyvä olla.

Eli anna nuorten seurustella, olla yhdessä. Toivon sekä heille että sinulle kaikkea hyvää :)