Lue keskustelun säännöt.
Äkkipikaisuus äidin ominaisuutena
23.04.2014 |
Kuinka tuhoisaa on lapsen kehitykselle? Minun äitini oli, siis on, erittäin äkkipikainen ja minä ainakin olen raskaasti kärsinyt siitä piirteestä ja kärsin edelleen, kun hän räjähtelee minulle sekä lapsilleni.
Kommentit (11)
Ööö.. Oma isäni oli äkkipikainen ja minäkin räjähtelen valitettavasti mutta en ole kyllä mitenkään vaurioitunut.
Meillä lapsista toinen on selkeästi yhtä temperamenttinen kuin minä ja toinen rauhallisempi. Ei hekään oireile. Meillä on ok näyttää kaikki tunteet. Kun suututtaa niin suututtaa ja saa möykätä. Mutta myös paljon halaillaan ja puhutaan kuinka tykätään toisistamme. Ja vaikka äiti välillä kiukkuaa niin silti aina rakastaa lapsiaan. Lapset ei ole ilkeitä eikä tyhmiä vaan teot on tyhmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3, miksi käytit neljä riviä perustellaksesi, että on ok että räjähtelet? Ei se ole oikein, se on väärin! Vaikka lapsesi räjähtelee, se ei oikeuta sinun riehumistasi.
4 ilmeisesti olet perusluonteeltasi tasaisen rauhallinen etkä hermostu ikinä. Et osaa kuvitella millaista on kun temperamenttia löytyy. Ja kyllä olen vuosien varrella oppinut hillitsemään itseni, mutta tukahduttaminen ei toimi varmasti kenellekään. On normaalia näyttää tunteet. Tietenkään tyhjästä ja aiheetta räyhääminen ei ole ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Italiassa ihmiset (myös naiset ja siten myös äidit) ovat keskimäärin paljon äkkipikaisempia, tunteellisempia ja räiskähtelevämpiä kuin Suomessa. Silti siellä elää onnellisia ihmisiä.
Tärkeintä on että pyytää anteeksi ja selittää käytöksensä miten typerä oli kun räjähti. Ihan pikkulapsi ei tietty ymmärrä että silloin parempi räjähtää vaikka nyrkkeilysäkille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksipyyntö kärsii inflaation kun kohta taas suututaan..
Olen itsekin temperamenttinen, mutta en todellakaan antaisi äitini räyhätä lapsilleni. Miksi sinä annat? Oletteko riippuvaisia hänestä? Jos et saa omaa aikaa etkä tukea vanhemmuuteen, voi olla sytytyslanka liian herkkä. Lapset eivät kuitenkaan siitä traumatisoidu, että äiti välillä suuttuu ja näyttää sen. Näyttelevä tai mököttävä äiti ei ole hyvä äiti. Suuttuminen ei saa kuitenkaan olla jatkuvaa eikä järjetöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kasvoin perheessä jossa negatiiviset tunteet tukahdutettiin. Todella epätervettä, olin ahdistushäiriöinen ja pulassa omien tunteideni kanssa. En oikeasti tiennyt miten toimia kun suututti joten pullotin tunteet. ahdistuin muiden vieraiden ihmisten negatiivisista tunteistä.
Vasta aikuisena olen oppinut riitelemään ja tervehtynyt tasapainoiseen tunteiden kokemiseen.
Tästä varmaan luulisi lähes kaikilla olevan kokemusta, lapselle raivomisesta..