Kertokaa kokemuksia kun ette ehtineetkään hoitaa jotain vitkuttelemaanne asiaa (esim. muutto, opiskelu/työtehtävä) edes viime hetkellä
Kun aina kuulee näitä tarinoita kun on lykätty jotain hoidettavaa tehtävää mutta viimeisellä mahdollisella hetkellä ryhdistäydytty ja onnistuttu tekemään se JUURI JA JUURI aivan viime tipassa vastoin kaikkia odotuksia.
Itsellänikin on kroonisena vitkuttelijana tähän mennessä elämää vain näitä "huh, läheltä piti onnistumiskokemuksia" mutta tänä vuonna voipi olla että niin ei enää käy, joten haluaisin kuulla ennalta myös näitä toisenlaisia tarinoita lohdutukseksi tai kauhuksi.
Eli mitä siitä seurasi?
Kommentit (23)
Minä olen aina joko etuajassa tai myöhässä, välimuotoa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistan talon. Olin suht hyväpalkkaisissa töissä, ja katselin aika ajoin kattoremppaa.
Lykkäilin sitä sitten eteenpäin koko ajan, ilman kummempaa syytä, kunnes se oli pakko teettää vuoden alussa. Sinä aikana vain olen vaihtanut työpaikkaa ja alaa sellaiseen josta saan nyt huomattavasti pienempää palkkaa.
Nyt kitkuttelen osamaksulla vuosikausia maksamassa tätä pienimmällä mahdollisella erällä, kun olisin aiemmassa työpaikassani saanut sen maksettua n. 2 vuodessa. Koronan iskiessä, tulot pienenivät vielä entuudestaan.
Kyllä sylettää. Ai että kuinka sylettää.
Vaikka nyt onkin jumalattoman hyvä katto :D
Siitä suuremmasta palkasta ei aiemmin sitten ilmeisesti jäänyt mitään säästöön, kaikki tuli huruuteltua?
Ei jäänyt ei. Tuolloin minulla oli vaimo.
Mutta onneksi olkoon siitä huolimatta, sait varmasti sinulle miellyttäviä väreitä aivolohkoihin seikkailemaan, kun pääsit täysin tuntematonta perin ovelalla tavalla "näpäyttämään".
Joskus vain ihmettelen miksi ihmiset ovat niin uuvatteja kun ei olla liikkeellä omalla nimellä.
Rauhaa ja rakkautta.
Molemmat liittyy kuitenkin kykyyn hahmottaa asioita?