Lue keskustelun säännöt.
Kestäisitkö 4 kk työssä jota vihaat?
07.12.2020 |
Olen nyt ollut pari kuukautta eräässä määräaikaisessa työssä, mikä jatkuu vielä 4 kk. En pidä työstä ollenkaan, halusin välivuodelle tekemistä, joten hain paljon eri paikkoihin ja tämä oli se minne pääsin. Joka päivä tuntuu vaikealta ja mietin vaan, miten jaksan nuo kuukaudet.
Kysymys siis kuuluu, kestäisitkö olla neljä kuukautta työssä josta et pidä yhtään, vai onko se mielestäsi lyhyt aika?
Kommentit (38)
Välillä täytyy tehdä asioita joista ei tykkää, voidakseen tehdä asioita joista tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen ihminen kokee isoja kiukku/ ja vihareaktioita työhön liittyen? Minulla on ollut erilaisia työpaikkoja mutten ole vihannut niistä yhtäkään. Kuulostaa kovin voimakkaalta ilmaisulta. Kertokaa tunne-elämästänne muutenkin? Oletteko niitä jotka myös vihaavat anoppia, naapuria, kummin miestä, ja rakastavat vaikkapa jotain uutta suklaata tai biisiä?
Voit mennä vaikka kiireiseen asiakaspalveluun moukkien haukuttavaksi ja testata miten kantti kestää. Siis sillä tavalla kiireiseen, että hikinoro valuu joka päivä selkää pitkin, ei niin että et ehtinyt kahvitauolla syödä toista pullaa.
Olen kestänyt jo 14 vuotta. Muutama kuukausi ei tunnu missään.
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen ihminen kokee isoja kiukku/ ja vihareaktioita työhön liittyen? Minulla on ollut erilaisia työpaikkoja mutten ole vihannut niistä yhtäkään. Kuulostaa kovin voimakkaalta ilmaisulta. Kertokaa tunne-elämästänne muutenkin? Oletteko niitä jotka myös vihaavat anoppia, naapuria, kummin miestä, ja rakastavat vaikkapa jotain uutta suklaata tai biisiä?
Ihminen, joka tekee työtä, jolla ei koe olevan mitään merkitystä, niin raskasta työtä että se rasittaa niin ettei voi nauttia vapaa-ajasta, huonosti palkattu lisäksi, et voi vaikuttaa työhösi jne. Ilmeisesti et ole ollut oikeasti kurjassa työssä. Ihmisistä pidän ja useassa työpaikassa he ovat olleet ainoa ilon aihe. Lapsiani ja puolisoani rakastan, suklaata ja naapurin miestä himoitsen.
Mitä työtä te työtä vihaajat teette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen ihminen kokee isoja kiukku/ ja vihareaktioita työhön liittyen? Minulla on ollut erilaisia työpaikkoja mutten ole vihannut niistä yhtäkään. Kuulostaa kovin voimakkaalta ilmaisulta. Kertokaa tunne-elämästänne muutenkin? Oletteko niitä jotka myös vihaavat anoppia, naapuria, kummin miestä, ja rakastavat vaikkapa jotain uutta suklaata tai biisiä?
Esimerkiksi työpaikkakiusattu?
Ok, no tuon ymmärrän. Toki en sitä että miksi ongelmaa ei ratkaista. Kaikista töistä voi lähteä, jos asiat eivät muuten ratkea. Ainutkertaista elämää ei kannata käyttää pahoinvointiin.
Voi toki, ainakin periaatteessa. Työpaikkakiusaamisesta jää silti traumoja. Vaikka pääsinkin muualle töihin, niin iskee hirveä paha olo päälle, kun kuulen jotain entisestä työpaikasta jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin
Ottaisin asenteen että mää oon vain töissä ja en murehtisi liikoja
Oma asenne vaikuttaa yllättävän paljon. Toki eri asia tilanteet joissa kokee vaikkapa suoraa väkivallan uhkaa. Mutta useimmiten pystyy suhtautumisellaan vaikuttamaan paljonkin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen ihminen kokee isoja kiukku/ ja vihareaktioita työhön liittyen? Minulla on ollut erilaisia työpaikkoja mutten ole vihannut niistä yhtäkään. Kuulostaa kovin voimakkaalta ilmaisulta. Kertokaa tunne-elämästänne muutenkin? Oletteko niitä jotka myös vihaavat anoppia, naapuria, kummin miestä, ja rakastavat vaikkapa jotain uutta suklaata tai biisiä?
Esimerkiksi työpaikkakiusattu?
Ok, no tuon ymmärrän. Toki en sitä että miksi ongelmaa ei ratkaista. Kaikista töistä voi lähteä, jos asiat eivät muuten ratkea. Ainutkertaista elämää ei kannata käyttää pahoinvointiin.
Voi toki, ainakin periaatteessa. Työpaikkakiusaamisesta jää silti traumoja. Vaikka pääsinkin muualle töihin, niin iskee hirveä paha olo päälle, kun kuulen jotain entisestä työpaikasta jotakin.
Tuo on todella kurjaa ja toipuminen voi tosiaan viedä kauan. Kaikkea hyvää sinulle!
Miks oot töissä paikassa tai alalla, jos ei miellytä?
Koulun opinto-ohjaajakin on ajoissa varmaan kertonut, että hae sellaisiin töihin mistä pidät.
Aloitukseen vastaus: kestäisin varmaan jos ois hyvä palkkanen homma, muuten ois adios.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miks oot töissä paikassa tai alalla, jos ei miellytä?
Koulun opinto-ohjaajakin on ajoissa varmaan kertonut, että hae sellaisiin töihin mistä pidät.Aloitukseen vastaus: kestäisin varmaan jos ois hyvä palkkanen homma, muuten ois adios.
Mistä voi yläasteikäisenä tietää mistä töistä pitää? Harvalla on yhtään mitään työkokemusta tuossa vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin
Ottaisin asenteen että mää oon vain töissä ja en murehtisi liikoja
Oma asenne vaikuttaa yllättävän paljon. Toki eri asia tilanteet joissa kokee vaikkapa suoraa väkivallan uhkaa. Mutta useimmiten pystyy suhtautumisellaan vaikuttamaan paljonkin asioihin.
Kärsi, kärsi, saat kirkkaamman kruunun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuotahan ne nuoruuden kesätyöt yleensä olivat. "Paskaduunia" jota tehtiin rahan takia ja jotta sitten joskus saadaan jotain parempaa.
Silloinkin purtiin hammasta ja kestettiin idioottimaisten työkavereiden seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks oot töissä paikassa tai alalla, jos ei miellytä?
Koulun opinto-ohjaajakin on ajoissa varmaan kertonut, että hae sellaisiin töihin mistä pidät.Aloitukseen vastaus: kestäisin varmaan jos ois hyvä palkkanen homma, muuten ois adios.
Mistä voi yläasteikäisenä tietää mistä töistä pitää? Harvalla on yhtään mitään työkokemusta tuossa vaiheessa.
Juuri näin. Ja kestää lopulta aika pitkään ennen kuin sitä solahtaa yleensäkään työelämään. Omat lapset opiskelijoita ja tehneet ensimmäisiä pätkiä oman alan töitä kesätöinä ja opintojen ohessa ja kyllä se on usein aika rankkaa vaikka ala tuntuisikin omalta. Ihan se että pitää tosi nopeasti (ja usein huonolla perehdytyksellä) omaksu itselle ihan uusia asioita ja työlelämän käytäntöjä syö paljon energiaa. Mitä se sitten olisi jos työ ei olisi edes mieluinen?
Ennen kun työvelvoite oli 6kk kävin nollaamassa päivärahat raskaassa ja inhottavassa työssä, mutta enää en mene nollaamaan, vaan koitan sopeutua elämään toimeentulotuella.
Kestin uutta pomoa 5kk kunnes otin lopputilin, ilman mitään tietoa uudesta työpaikasta. Kolme kk lomailin ja sain hyvän työpaikan. Siinä edellisessä olin 12,5 vuotta.
"En pidä työstä ollenkaan," Millenniaalit =X
Neljä kuukautta menee äkkiä eli kyllä, kestäisin ja olen kestänyt. Pitempäänkin. Tilanne ei tietenkään ole tavoiteltava mutta välillä joutuu tekemään itselleen epämiuluisia asioita kuin aikuinen.
Oletko ap lukenut mitä sopimuksessasi sanotaan, oletan että se on määräaikainen. Onko siinä erikseen irtisanoutumispykälä? Jollei ole, niin irtisanoutumalla syyllistyt sopimusrikkoon ja saatat joutua maksamaan korvausta työnantajalle.
Vaihda vielä kun olet nuori.