Minkälaista joukko-oppi oli?

No, kyllä se melkoisen vaikeaa oli eka-tokaluokkalaisen mielestä. Ei se amk:ssa ollut yhtään sen helpompaa.

Hauskaa, sekavaa ja salaa kehittävääkin. Hupaisa yksityiskohta 70-luvun edistyksellisyydestä. Sai oman laskutaitoni sekaisin muutamaksi vuodeksi ja luulin pitkään, et olen enemmän kielellisesti lahjakas.

Vanhemmiten tajusin sitten, et en olekaan niin pöljä matematiikassa, vaan itse asiassa mun matemaattinen ja kielellinen lahjakkuus on melko samaa tasoa - osaan kuutta kieltä, tarvitsen työssäni matemaattisia kykyjä päivittäin, samoin rakkaimmassa harrastuksessani.

Niin, eihän joukko-oppi mihinkään ole lakannut olemasta, sitä vain ei enää opeteteta ala-asteella. Luulen, ettei moni opettajakaan tajunnut joukko-opista mitään, joten opetus oli sitten sen mukaistakin. Mummoni kertoi, että koulutus tähän "uuteen" matematiikkaan ei ollut mikään pitkä. Hän siis oli alakoulun opettaja tuolloin.

Ihan tavallista se oli. Tarkoitan sitä, etten minä lapsena edes tiennyt joukko-opin olevan joku uusi villitys tai outous. Ajattelin vain, että jaahas, tällaista se matematiikka sitten on. Onneksi omat vanhempani eivät koskaan sanoneet, että joukko-oppi on käsittämätöntä ja aivan erilaista kuin mihin he olivat tottuneet. Sellainen asenneilmapiiri olisi varmasti muokannut minunkin asenteeni negatiiviseksi. 

Kiitos kaikille vastauksista!

T:Ap

Todella helppoa ja yksinkertaista, ainakin minulle. En ymmärrä tänäkään päivänä 40 vuotta myöhemmin, mikä siinä voi olla joillekin vaikeaa. Ehkä asiaan vaikutti jotenkin se, että näkemällä havaitseminen ja ymmärtäminen oli minulle vielä helpompaa kuin normaali laskento, joka oli aika helppoa sekin.

Minulle joukko-oppi tuli keskikoulun ensimmäisellä, vastasi nykyistä peruskoulun 5. luokkaa kun sille pyrittiin (ja päästiin jos päästiin) kansakoulun 4. jälkeen. Sain kympin todistukseen ja sain opettaa sitä pientä korvausta vastaan koulukavereille, joille se ei oikein auennut.

Jotenkin oli hupaisaa, ehkä hämmentävääkin, kun amk:n tilastomatikassa aikuisiällä opiskellessa tuli vastaan samat asiat kuin eka luokalla peruskoulussa. Olen ensimmäisiä peruskoulun eka luokasta alkaen käyneitä ikäryhmiä. 

No pelleilyähän se oli, lapsellisia termejä, typeriä esimerkkejä ym. Uskon hyvin, että kyllä se varmaan hävetti opettajia, jotka tietenkin olivat aikuisia ihmisiä.

Me pennut emme sitä ehkä niinkään punastelleet.

Kyllä joukko-oppia voi hyvin verrata Spede Pasasen vastaavaan englanninkurssiin "Practical English in practice" ("This is a cake. No, this is a humour.").

Joukko-oppi pilasi suhteeni matematiikkaan aina yliopistoon asti, jossa jouduin puolivahingossa algebran kurssille ja tajusin, mihin ala-asteella opetetut ilmassa leijuneet asiat ja käsitteet oikeasti liittyivät.

Joukko-oppi oli ensinnäkin suunnaton pettymys sen vuoksi, että olin kuvitellut saavani oppia oikeasti laskemaan heti alussa, ja toisekseen sen vuoksi, että ne tehtävät olivat kuin vähä-älyisille tehtyjä. Itse asiassa juuri tehtävien helppous sai minut epäilemään vastauksiani, kun en voinut käsittää, miksi itsestäänselvyyksiä kysellään. Toisaalta taas sitten jotkut käsitteet ja esimerkit jäivät aivan leijumaan, koska mitään käytännön vastinetta niille ei voinut kuvitella.

Joukko-opin ala-asteelle tunkenut pitäisi ruoskia Senaatintorilla...

Siis oliko joukko-oppi niitä ekan luokan matikan ihan ekoja tehtäviä joissa piti ympyröidä yhteen kuuluvat asiat? Esim. kuvassa perhosia ja kukkia, joista piti  sitten ympyröidä perhoset ja kukat omiksi joukoikseen? Jos nuo tehtävät on sitä niin en tajua miten liittyvät matematiikkaan.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 07:50"]

Siis oliko joukko-oppi niitä ekan luokan matikan ihan ekoja tehtäviä joissa piti ympyröidä yhteen kuuluvat asiat? Esim. kuvassa perhosia ja kukkia, joista piti  sitten ympyröidä perhoset ja kukat omiksi joukoikseen? Jos nuo tehtävät on sitä niin en tajua miten liittyvät matematiikkaan.

[/quote]

Kyllä joukko-oppi on ihan matematiikkaa, mutta on vain pieni osa-alue. Vähän vaikea vain ymmärtää, miksi siitä lähdettiin liikkeelle heti alakoulun alussa.

Veemäistä. Oikeasti laittaa venyttelemään aivojaan. Itse koin nämä asiat yliopistolla juuri vaikeimpina, enkä varmaan vieläkään tajua niitä kunnolla. Opettelin vaan ulkoa sen verran, että sain tentin läpi.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 02:22"]

Kyllä joukko-oppia voi hyvin verrata Spede Pasasen vastaavaan englanninkurssiin "Practical English in practice" ("This is a cake. No, this is a humour.").

[/quote]

Sitähän se oli: unionit, leikkaukset ja mitä kaikkia niitä olikaan. Tottamooses, yliopiston tilastokursillahan niitä samoja asioita tuli eteen! Minä vaan aikanaan otin ne sellaisena kuin tulivat vastaan enempää ajattelematta juuri siitä syystä, että ne olivat minusta lapsellisen helppoja. En edes yrittänyt ajatella niitä sen syvemmin enkä vähääkään välittänyt siitä, että niillä ei ollut mitään tekemistä oikean laskemisen kanssa.

Ja minä olen se, joka oppi niitä keskikoulun ensimmäisellä, jolle oli sentään valikoitu pääsykokeissa matemaattisesti ja kielellisesti parhaat.

Joukko-oppi oli kivaa! Sai värittää

Joukko-oppi oli kivaa! Sai värittää

Uh, painajaismaisia muistoja tuo mieleen nytkin vaikka olenkin jo mummeli... tuhosi siihen saakka erinomaisen laskutaitoni keskikoulun ekalla. En tajunnut koko jutun ideaa ollenkaan ja luovutin matikassa. 

Toivottavasti tuon opetussuunnitelman kouluihin runnoneet saivat edes jonkunlaisen kolhun uraansa!

Helppoa ja kivaa. Se loi pohjan koko matematiikan ymmärtämiselle. Joukko-oppi oli ymmärtämistä, vanha tylsä laskento puurtamista.

Joukko-oppi muodostaa sillan matematiikan ja logiikan välille, ja kaikki vähääkään vaativampi tietokoneohjelmointi perustuu joukko-opillle. Se tulee minulle päivittäin vastaan työssäni insinöörinä.