Naisella " miesten masennus "?

Olen nainen. Sairastin kesällä masennuksen keskivaikeaa vaihetta, mutta jotkut oireet ihmetyttivät ja yritin googletella lääkkeitä joita minulle oli määrätty ja etsiä niistä syitä etenkin oireelle, josta en löytänyt oikein mitään:

" Pakonomainen seksuaalisuus ", joka ilmeni tarpeena tyydyttää itsensä monesti päivässä monta kertaa putkeen ja hakea huomiota somessa paljastavilla kuvilla miehiltä. Levoton olo oli kuin teinipojalla, siis sellainen kuvaannollinen mielikuva.

Olin kuitenkin muuten apaattinen ja väsynyt, eikä muitakaan maniaan viittaavia oireita ollut.

Kun luin muiden kokemuksia lääkkeistä joita söin, kokemuksissa mainittiin seksuaalinen haluttomuus, joten olin ymmälläni.

Nyt sitten tuli eteen artikkeli, jossa käsitellään " miesten masennusta " ja siinä mainitaan pakonomainen seksuaalisuus oireena ja muutenkin oireet sopivat minuun täysin. Kesti kauan yleensä tajuta itse, että mulla on masennus. Halusin pärjätä töissä, lähinnä just olin ärtynyt, väsynyt mutta halusin viimeiseen asti jaksaa töissä ja perhearkea. Mun on vaikeaa ottaa huomioon että väsyn, jos teen liikaa. Nyt opettelen sitä. Uskomaan, että olen sairastunut, ja täytyy levätä.

Lopulta uuvuin niin, että yhtäkkiä lihaksista lähti voimat ja jouduin vain maata. Tällainen kohtaus saattoi vain yhtäkkiä tulla, jolloin jouduin hakeutumaan äkkiä sohvalle tai sänkyyn, koska tuntui etten pysy pystyssä. Jouduin tällöin soittamaan lastenhoitoapua. Onneksi kohtauksia ei ollut kovin montaa.

Välillä tuntui, että oireet olivat enemmän fyysisiä kuin henkisiä ja monesti mittailin kuumetta ja luulin, että kyseessä on MS-tauti, ALS, tms, kun voimat yhtäkkiä lähtivät. Myöhemmin luin, että monelle on tullut burn outissa oire, että yhtäkkiä on vain joutunut makaamaan ja soittamaan itselleen jopa ambulanssin kun on maannut esim. eteisen lattialla kykenemättä menemään töihin.

Oli outoa se jatkuva panetus vaikka muuten ei oikein jaksanut yhtään mitään. Olin lopulta kuukausia poissa töistä. Mulla oli ensin lyhyitä poissaoloja paljon, kun en vain voinut ns. luovuttaa koska en edes tajunnut kuinka paha tilanne oli. Voimat hiipuivat pikku hiljaa ja lopulta lääkäri suositteli pidempää sairaslomaa ja psykiatri arvioi asian myös. Sain lausunnon terapiaa varten ja oikeaa lääkitystä etsittiin ja sellainen löydettiin.

Nyt elän varovaisesti, pelkään että saan taas sen kohtauksen, että voimat lähtevät jos en lepää. Onneksi se hullu panetus loppui. Se oli ihan 24/7 ja teki olon hankalaksi.

Epäilen, että yksi lääke saattoi sen aiheuttaa, mutta tunnistan myös ilmiön, että jos mua ahdistaa, mun seksuaaliset tarpeet lisääntyvät eivätkä heikkene, niin kuin monilla. Sen lääkkeen sivuvaikutuksissa ei mainittu tuollaista ollenkaan, joten senkin takia ajattelen nyt, että oma masennukseni on ns. maskuliinista tyyppiä.

Tässä artikkeli miesten masennuksesta:
https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/2caf0223-6984-4320-8c84-fce0…

Muita naisia joilla vastaavia kokemuksia?
Voitte myös mainita, onko teillä biologisia lapsia, koska tutkitutin myös hormoniarvoni kun ihmettelin oireitani joten moni muukin varmasti miettii niiden osuutta mielialaan ja oireisiin. Omalla kohdalla hormonit olivat normaalit.

Jos löysit aloitukseni etsiessäsi syytä outoihin oireisiin niin haluan toivottaa kovasti tsemppiä ja valaa sinuun uskoa: Tästäkin selviää! Hae rohkeasti apua ja ei, et ole hullu.