Tuomas Enbuske katosi julkisuudesta vuosi sitten. Tässä syy
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kaksisuuntainen häiriö tuntuu olevan oikea muotidiagnoosi eikä tuo autismin kirjokaan kauas muodista jää. Jos kaikki ihmiset tutkittaisiin munaskuita myöten, olisimme varmaan kaikki jonkun diagnoosin. Ainahan sitä jotain vikaa löytyy.
Hyvä vaan että ihmiset tajuaa, kuinka yleisiä nämä ovat. Vähentää sitä stigmaa, että ihminen olisi jollain tavalla kelvoton, jos on näitä diagnooseja.
Millälailla vähentää? Eikös Tuomas ole monien mielestä nimenomaan kusipää?
Monet näkee hänet kuitenkin menestyneenä henkilönä.
Eipä näe enää.
Vierailija kirjoitti:
Niin, kuka vaan voi sairastua, vaikka oikeistolaisessa uhoamisessa se välillä tunnutaan unohtavan.
Lisäksi työelämän huonontuminen ja tehokkuuden lisääminen, nollatuntisopimukset yms. kaikenlainen oikeistolainen ihanne ei tee hyvää kenenkään mielenterveydelle.
Miettikää ketä äänestätte. Ja todella masentava uutinen oli ammattiliittojen jäsenmäärän vähentyminen.
Tässä tyypillistä vasemmistolaista muiden syyttämistä omista ongelmista.
Onpa mukavaa, että julkisuuden henkilölläkin on nämä samat diagnoosit kuin itselläkin. Vähentää sairauksien stigmaa. Minäkin olen joutunut koko ikäni teeskentelemään normaalia pärjätäkseni työelämässä ja elämässä ylipäätään.
T: kaksisuuntainen autisti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yllättynyt, kun jutussa mainittiin hänen saaneen sekä bipo- että aspergerdiagnoosit. Nuo molemmat yhdessä ja hoitamattomina saavat kenet tahansa käyttäytymään sietämättömästi. Toivottavasti Enbuske on nyt saavuttanut tasapainon ja huolehtii jatkossa paremmin voinnistaan.
Varsinkaan se asperger ei yllättänyt.
Joo, aspergereilla on usein aika mustavalkoisia mielipiteitä asioista. Jollekin kolumnistille ei välttämättä tietenkään huono ominaisuus.
Ja kun tämä piirre yhdistyy tunteettomaan ilkeyteen ilman mitään empatiaa. Osalla miesasseista ongelmana
Vierailija kirjoitti:
Totuus on se, ettei Tuomaksen jälkeen yhtä räväkkää kolumnoijaa ole Suomessa ollut. Tosin Ukkola on kyllä aika lähellä. Siinäpä ne.
Räväkkää ja keskustelua herättävää. Onko Ukkolalla tuo sama räväkkyys ja keskustelun herätys diagnoosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yllättynyt, kun jutussa mainittiin hänen saaneen sekä bipo- että aspergerdiagnoosit. Nuo molemmat yhdessä ja hoitamattomina saavat kenet tahansa käyttäytymään sietämättömästi. Toivottavasti Enbuske on nyt saavuttanut tasapainon ja huolehtii jatkossa paremmin voinnistaan.
Varsinkaan se asperger ei yllättänyt.
Joo, aspergereilla on usein aika mustavalkoisia mielipiteitä asioista. Jollekin kolumnistille ei välttämättä tietenkään huono ominaisuus.
Ja kun tämä piirre yhdistyy tunteettomaan ilkeyteen ilman mitään empatiaa. Osalla miesasseista ongelmana
Ei olekaan huono ominaisuus. Nuo mustavalkoiset ja tiettyä yleisöä koskiskelevat huomionkerjuukolumnit ”räväkköine” ja ”keskustelua herättävine” mielipiteineen ovat viihdyttävää luettavaa. Niistä voi seurata kirjoittajan mielisairauden kehittymistä.
Eikös se heidän eronsa ollut aika inhottava?
Vaikka olisi mikä diagnoosi niin ei se oikeuta olemaan ilkeä kusipää. Aikuinen ihminen tietää kyllä mikä on oikein ja väärin. Moni menee sen diagnoosin taakse piiloon ja oikeuttaa itselleen vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. vakåava masennus on kuin aivovamma jonka voi kuvantamistutkimuksillakin todistaa. Samoin kaksisuuntainen ja skitsofrenia ovat myös neurologisia sairauksia, jotka vaikuttavat aivojen rakenteeseen. Eikai kukaan aivovammaisellekaan sano, että oma syysi, kun impulssikontrolli pettää aivoissa tapahtuneiden vaurioiden seurauksena?
Ei myöskään, että voit tehdä mitä tahansa, koska eihän se sinun syysi ole. Vain erittäin sairaat katsotaan syyntakeettomiksi, suurin osa ihmisistä arvioidaan vastuullisiksi.
Puhun tässä nyt eri asiasta kuin syyntakeettomuus, joka on oikeustieteellinen termi. Tarkoitan arkea ja siinä tapahtuvia ihmiskohtaamisia. On eri asia olla maailmassa ns. terveenä ja kutakuinkin ehjänä kuin haavoittuneena ja erilaisia defenssejä tarvitsevana. Joillekin ihmisille elämä on kuin jatkuva palohaava.
Kyllä, mutta juuri noilla kuvaamillasi ihmisillä on defensseistään ja haavoistaan huolimatta täysi moraalinen vastuu siitä, miten arjessa muita ihmisiä kohtelevat.
Nuo hänen diagnoosinsa, varsinkin kaksisuuntainen, selittävät kyllä hyvin hänen kommenttejaan, kolumnejaan ja muuta käytöstä tuolta ajalta. Oli se sen verran holtitonta.
Tällä palstalla sataa aina lokaa niskaan varsinkin Enbuske tuntuu herättävän antipatioita täällä kovasti.
Itse toivon hänelle kovasti voimia eteenpäin ja näen hyvin rohkeana, että puhuu asioistaan näin avoimesti. Jos sattuisit tätä keskustelua lukemaan niin toivotan sinulle paljon tsemppiä eteenpäin Tuomas. Älä anna periksi.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi mikä diagnoosi niin ei se oikeuta olemaan ilkeä kusipää. Aikuinen ihminen tietää kyllä mikä on oikein ja väärin. Moni menee sen diagnoosin taakse piiloon ja oikeuttaa itselleen vaikka mitä.
Näin on helppoa sanoa kun ei sairasta bipolaarihäiriötä. Silloinhan ei ihminen ole ollenkaan oma itsensä, lähes psykoottisessa tilassa ja suuruudenhulluudessa eikä millään mitään väliä
Monelle diagnoosi on paitsi pysähtymisen paikka niin myös mahdollisuus kääntää uusi sivu elämässä. Henkilö on todennäköisesti kärsinyt itsekin tempauksistaan ja käyttäytymisestään mutta ei ole saanut kiinni siitä, mikä hänet ajaa jatkuvasti toimimaan sillä tavalla. Nyt, kun viimein on tiedossa se todellinen juurisyy, pystyy hän luomaan elämänsä uusiksi terveempien raamien mukaan ja niin, että se tukee omaa hyvinvointia.
Glorian haastattelun perusteella sain sellaisen vaikutelman, että Tuomas Enbusken mauttomuuksiin saakka mennyt revittely on osittain voinut olla myös jonkinlainen suojakuori. Hän oli lapsesta saakka saanut kuulla olevansa vääränlainen ja ties mitä, joten räyhähengen rooli on voinut tarjota piilopaikan epävarmana kummajaisena olosta. Tunnistan omilta nuoruusvuosiltani tarpeen paeta kiltin kiusatun hissukan roolia vetämällä hetkeksi aivan toiseen äärilaitaan, enkä ole ainoa lajiani. Tämä lienee varsin yleinen kompensointimekanismi.
Karma. Kyseinen ukko kirjoitteli niin kuvottavia juttuja muista että ihan hyvä kun saikin kokea masennuksen. Loppu se jumaluuskompleksissa höyryyminen.
Vierailija kirjoitti:
Eikös se heidän eronsa ollut aika inhottava?
Toivon niin.
Vierailija kirjoitti:
Onpa mukavaa, että julkisuuden henkilölläkin on nämä samat diagnoosit kuin itselläkin. Vähentää sairauksien stigmaa. Minäkin olen joutunut koko ikäni teeskentelemään normaalia pärjätäkseni työelämässä ja elämässä ylipäätään.
T: kaksisuuntainen autisti
Korjaus:
T: Vaikea ja vittumainen nainen
Tämä keskustelu osoittaa hyvin sen, kuinka tällä palstalla ei voi keskustella asiallisesti mielenterveys- ja neurokirjon häiriöistä. "Lässyn lässyn lää, senkin terapeutti", "kaikki aspergerit on hulluja tappokoneita" jne. Enbusken puheet ja tempaukset ovat minustakin olleet vastenmielisiä mutta kyllä asiasta silti voisi keskustella neutraalimmin ja aikuismaisemmin ilman trollausta ja ilkkumista.
Ilmeisesti somesta rantautunut tämä nykyinen päänaukomiskulttuuri, koska siellähän kommentoidaan nykyään kaikkeen mikä ei itseä miellytä itkunauruhymiöillä ja aggressiivisesti hyökkäämällä. Täällä on edelleen paljon ajattelevia ja fiksuja kirjoittajia mutta hyvätkin keskustelut haluaa tietty porukka pilata lällättämisellä ja aiheen vierestä mesoamisella. Joskus vielä vuosina 2014-2015 tästäkin olisi saanut ihan suhteellisen asiallisen keskustelun aikaiseksi.
Kätevästi tauolla, ja nyt mielenterveysongelmista uutisoimalla saatiin unohtumaan se, että Enbuske kävi käsiksi ex-kihlattuunsa, ja sylki tämän kasvoille. Melkoinen uhri, joka tarvitsee meidän sympatiamme. Ja vaikka päällekarkaus olisi johtunut mt-ongelmista, eikö se vain vahvista stigmaa että mielenterveysongelmaiset ovat arvaamattomia ja väkivaltaisia?
Vierailija kirjoitti:
Kätevästi tauolla, ja nyt mielenterveysongelmista uutisoimalla saatiin unohtumaan se, että Enbuske kävi käsiksi ex-kihlattuunsa, ja sylki tämän kasvoille. Melkoinen uhri, joka tarvitsee meidän sympatiamme. Ja vaikka päällekarkaus olisi johtunut mt-ongelmista, eikö se vain vahvista stigmaa että mielenterveysongelmaiset ovat arvaamattomia ja väkivaltaisia?
Tuo uutinen ja senjälkeinen katoaminen sai minut arvaamaan, että nyt ei taida olla kaikki ihan normaalisti.
Puhun tässä nyt eri asiasta kuin syyntakeettomuus, joka on oikeustieteellinen termi. Tarkoitan arkea ja siinä tapahtuvia ihmiskohtaamisia. On eri asia olla maailmassa ns. terveenä ja kutakuinkin ehjänä kuin haavoittuneena ja erilaisia defenssejä tarvitsevana. Joillekin ihmisille elämä on kuin jatkuva palohaava.