Kaduttaako kiusaaminen?

Minua kaduttaa se, että en tukenut kiusattuja.

Kaduttaa tavallaan. Ainut mistä voin kiusaamistani syyttää, on se, että minua kiusattiin ensin. Ja ainoa asia, mitä voin siitä kiittää, on se. että minusta ja porukkamme kiusaamasta tytöstä tuli vuosiksi parhaat kaverit. (kun kiusaaminen oli jo loppunut) Minua taasen kohtasivat yhä uudet kiusaajat, kun olin jo lopettanut kiusaamisen. (myös se tyttö, jota olimme kiusanneet aiemmin, päätti yhtä-äkkiä, että minä olenkin nyt se kiusaamisen kohde. Ja minähän olin. Porukka oli vaihtanut suuntaa.. Ala-asteella olin kiusaaja, ylä-asteella kiusattu)

Tällä hetkellä voin kiusaajan ja kiusatun rooleistani vain antaa tukea tyttärelleni, joka painii kolumaailmassa aivan samojen ongelmien kanssa. Mutta kiusaamaan en suostuisi enää ikinä. Fight fire with water.. :) Kaikenlaiseen negatiivisuuteen tuntuu parhaiten saavan lopun, kun vain hymyilee, ja ymmärtää.

Minusta se on tehnyt lähinnä katkeran ja ihmisiin vihamielisesti suhtautuvan erakon. Minua siis kiusattiin ja kiusataan vieläkin entistä enemmän. Muuta ei vittu tehdäkään kuin kiusataan, joka paikassa. En ole tehnyt mitään pahaa ansaitakseni sellaista, mutta minkäs teet, ilmeisesti kaunis ja omillaan toimeentuleva mies koetaan niin vastenmielisenä että pitää yrittää nokkia. Eipä siinä mitään, heikot sortuu elon tiellä ja karavaani kulkee ja koirat haukkuu ja lässyn lässyn. Lopulta minä olen se tuhkasta nouseva feeniks joka nauraa parhaiten, vaikkakin ehkä päästään vinksahtaneena.

Kaduttaako toisten kiusaaminen? Aloittaja tarkoitti sitä, että kaduttaako sinua kun kiusasit.

Ei kaduta. Elämässäni menee hyvin. On kaksi lasta, koira, iso omakotitalo ja farmariauto. Takana suoritetut yliopisto-opinnot ja biletysvuodet. Tästä on hyvä jatkaa ja edetä uralla. Mieskin on komea ja menestyvä. Mitä katuisin? Tuskin kiusaamani ihmiset edes muistavat minua!

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 02:40"]

Ei kaduta. Elämässäni menee hyvin. On kaksi lasta, koira, iso omakotitalo ja farmariauto. Takana suoritetut yliopisto-opinnot ja biletysvuodet. Tästä on hyvä jatkaa ja edetä uralla. Mieskin on komea ja menestyvä. Mitä katuisin? Tuskin kiusaamani ihmiset edes muistavat minua!

[/quote]

Niiiiin.. Ei varmasti kaduta. Tuskinpa vain...vai. Jos miettii ihan järjen kanssa, että sinä kiusaavana osapuolena muistat jotain, niin mitäköhän ne, jotka ovat olleet kiusaamisen kohteena, loppujen lopuksi muistavatkaan.. Hmmm.

Olisiko sittenkin aika nyt mennä itseensä, ja vihdoin ja viimein miettiä, miltä sinusta itsestäsi olisi siinä asemassa tuntunut? Entä jos SINUN lapsestasi tulee kiusattu? (ei ole riippuvaista yhteiskuntaluokasta) Sanotko, että älä huoli, kyllä sinä sen aikuisena unohdat? Ja jätät sitten huomiotta?

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 02:40"]

Ei kaduta. Elämässäni menee hyvin. On kaksi lasta, koira, iso omakotitalo ja farmariauto. Takana suoritetut yliopisto-opinnot ja biletysvuodet. Tästä on hyvä jatkaa ja edetä uralla. Mieskin on komea ja menestyvä. Mitä katuisin? Tuskin kiusaamani ihmiset edes muistavat minua!

[/quote]

Tiedän kaltaisesi ihmisen. Hän ajatteli kiusaamisen olevan vain asiaan kuuluvaa, eikä ola ajatellut asiaa sen enempää. Häneltä puuttuu omatunto ja myötätunto muutenkin. 

Otapa yhteyttä niihin ihmisiin, joita kiusasit. Kysy huviksesi että millainen ihminen olit heidän mielestään koulussa.

Harvoin tätä toivon, mutta toivon karman kolahtavan kohdallesi ja kovaa. Ehkä opit itsestäsi jotain.