Mies kieltäytyy menemästä töihin
Mieheni ei halua käydä enää töissä. Ei pidä siitä työstä, johon on kouluttautunut ja ei halua mitään muutakaan tehdä. Asia on minun vaikea hyväksyä. Itse käyn töissä ja elätän perheemme. Mies sanoo, että on valmis elämään vaatimattomasti ja e kaipaa matkustelua tms. sellaista. Hän kyllä siivoaa, tekee ruokaa ja vie lasta harrastuksiin mutta on ilmeisesti päättänyt kieltäytyä työstä. Mitä ajatuksia asia herättää?
Kommentit (22)
Jos se ei mene töihin, eikä suostu edes opiskelemaan uutta ammattia, niin tuskin väkisinkään pystyt pakottamaan aikuista ihmistä.
Sulla on 2 vaihtoehtoa: Joko hyväksyt tuon ja elätät miestäsi omalla palkallasi, tai sitten otat eron ja hankit sellaisen miehen, joka osallistuu omalta osaltaan kuluihinkin.
Ei sinun tarvitse hyväksyä tuota. Sano miehelle, että teillä kummallakin on velvollisuus elättää perhettä parhaan kykynne mukaan. Olisi eri asia, jos lapsi olisi ihan pieni ja mies hoitaisi häntä kotona, mutta lapsi on ilmeisesti jo vähän vanhempi?
Lapsi on 6-vuotias ja menee esikouluun syksyllä. Hän on päiväkodissa, koska muita lapsia ei ole lähipiirissä ja mies ollut töissä välillä mutta nyt on kuulemma tullut seinä vastaan asiassa. Olen sanonut, että mielestäni perheen eteen on tehtävä uhrauksia mutta hän sanoo, että ei pysty enää menemään töihin. On myös kehoittanut minua hakemaan eroa, mikäli en pysty hyväksymään asiaa. Hän on myös sanonut haluavansa lapsen asumaan itselleen puoliksi mikäli eroamme. En haluaisi olla lapsesta erossa joka toinen viikko. Olen pattitilanteessa.
Miehestä tulisi ex-mies. En todellakaan katselisi saamatonta äijää, joka ei viitsi tehdä töitä. Jos hänellä ei olisi edes suunnitelmia ja ajatuksia tulevaisuudesta, niin huonosti olisi miehen asiat. Olen itse yrittäjä ja en ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat vain olla ja nostaa tukia ilman mitään tulevaisuuden suunnittelua, haaveita tai ideoita. Vaikka työllisyystilanne olisi miten vaikea, paikoilleen ei saa jäädä ikinä. Meinaako miehesi siis olla seuraavat 30-40 vuotta tekemättä mitään, eikö hänellä ole edes haaveita jostakin, mitä hän voisi tehdä "isona"? Antaisin sinuna aikarajan, vaikka kesän yli ja sitten pitää olla hyvät suunnitelmat mitä meinaa tehdä tai sitten tiet erkanisi. Myöskään lapsilleni en sellaista esimerkkiä haluaisi näyttää.
Tosi vaikea tilanne. Jospa sitten ehdotat sellaista, että mies saa vapaasti loisia, jos se huonontaa perheenne taloudellista tilannetta mahdollisimman vähän. Teillä olisi siis erilliset taloudet, vaikka asuisitte yhdessä. Kumpikin maksaa puoliksi lapsen kulut ja lopuilla palkka/tukirahoillaan kumpikin sitten maksaa harrastuksensa, vaatteensa, ruokansa, bensansa jne. Mies saisi sitten köyhäillä rauhassa, syödä makaronia ja leseitä päivät pitkät ja kulkea bussilla tai jalkaisin. Ehkä hän kylläistyisi moiseen, kun huomaisi, miten vähään rahat silloin riittävät.
Voisiko mies muuten olla masentunut? Kuulostaa vaan niin erikoiselta käytökseltä.
Siis onko hän irtisanoutunut? Hänhän alkaa saada työttömyystukea karenssin jälkeen. Ja ei siis myöskään mitään hajua MITÄ hän tahtoisi elämällään tehdä? Kuulostaa todellakin masennukselta.
Hehheh, olikohan tämä hyvä provo. Siis käännetty nyt vaan sukupuoliroolit ympäri. Sillä näinhän naiset usein tekee, ei suostu menemään töihin vaan ovat lapsen kanssa kotona ja olettavat että mies maksaa viulut.
Siis mies haluaisi olla "kotirouvana" vaan? En hyväksyisi, kun lapsikin on jo noin iso. Meidän yhteiskunnassa on kyllä vikaa, kun tuo voi jollekin tulla edes mieleen vaihtoehtona. Alanvaihtoa ja opiskelua voisin kyllä tukea, pelkkää lorvimista en.
Meillä on asiat vähän toisin. Mies on ollut työttömänä viime kesästä lähtien. Hoitaa melkein kaikki kotihommat: siivoukset, pyykkäykset, kokkauksen, omakotitalon huolto- ja remonttihommat, pihatyöt, lasten kuskauksen jne. Hakee kyllä jatkuvasti töitä, mutta ei ole vielä tärpännyt. Minä taas toivoisin, että hän voisi jäädä koti-isäksi, koska se helpottaa elämää todella paljon. Itselläni on melko hyväpalkkainen ja vastuullinen työ ja pystyn kyllä elättämään helposti koko sakin. Mies ei ole vielä sopeutunut siihen ajatukseen, että jäisi pysyvästi kotiin.
Kyllä hän on varmaankin masentunut mutta ei suostu menemään mihinkään keskustelemaan, koska se ei auta ollenkaan. Eikä se autakkaan jos ei itse usko apuun. Hän on ansiosidonnaisella tällä hetkellä, joskushan sekin loppuua. Hän haluaa nyt keskittyä kuulemma perheeseen ja lapsen hyvinvointiin.
Joo, mieheni on "kotirouva" tällä hetkellä. Laittaa parvekekukkia, siivoaa ja valittaa kun jätän tavaroita vääriin paikkoihin jne. Mieheni entinen pomo soitti ja tarjosi töitä mutta hän kieltäytyi töistä, joka on mielestäni uskomatonta.
Kuuulostaa mukavalta varsinkin, jos mies kykenee nostamaan elämänne tasoa. Hyvää kotiruokaa, tyytyväiset lapset, remontoitu ja siisti koti.
Toisinaan yritän ajatella asian positiivisia puolia mutta usein tilanne ahdistaa todella paljon.
Olisiko uupunut tai tarvitsee hetken miettiä, mitä itse haluaa tehdä. :)
Mies vaikuttaa fiksulta koska on vihdoin tajunnut kuinka sairas tämä taloususkovainen yhteiskunta onkaan. Ihmiset laittavat ihan liikaa painoarvoa työlle ja rahan perässä juoksemiselle. Nostan hattua miehellesi.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 16:21"]
Mies vaikuttaa fiksulta koska on vihdoin tajunnut kuinka sairas tämä taloususkovainen yhteiskunta onkaan. Ihmiset laittavat ihan liikaa painoarvoa työlle ja rahan perässä juoksemiselle. Nostan hattua miehellesi.
[/quote]
Etkö yhtään ajattele niitä muita, jotka joutuvat sitten työskentelemään kaksin verroin niska limassa, voidakseen elättää paitsi itsensä, myös tuon miehen?
Jos pärjäätte taloudellisesti, niin anna miehen jäädä hoitamaan lapsia ja kotia. Voi olla, että alkaapi taas kaipaamaan töihin jossakin vaiheessa. Tai sitten ei...