LOKAMASUT LAUANTAINA <3

ja että ottaa päähän, mutta ku uni vaan loppu yks kaks. Syynä painajaiset! Aattelin sitte että ku en miestä kehtaa herättää niiden takia niin käyn kirjottamassa ne tänne, jospa ne sitte hellittäis :)

Mulla on lapsesta asti ollu herkkyys nähä painajaisia tulipaloista ja oon aina miettiny, asunpa missä vaan, että miten pääsen asunnosta ulos jos tulipalo syttyy esim. eteisessä. Nyt tuli yhtäkkiä kesken unien sellanen kamala olo, että kun vauva syntyy, jos oon kolmistaan vauvan ja esikoisen kanssa kotona ja syttyy tulipalo, niin miten ihmeessä pääsen kahen pienen kanssa 5krs ulos!? Tiedän- typerää miettiä tällasta, mutta ku en vaan voi mitään sille että oon tällanen huolehtija (välillä menee yli hilseen nää mun huolet) tyyppi. Enpä kyllä nyt sitte keksiny ratkasua tähän ongelmaan, mutta täytyy luottaa ja toivoa että ei tollasta tilannetta tuu koskaa. Mutta just ton takia pelkään asua kerrostalossa, ja vielä näin korkeella, että jos jotain tapahtuu niin täältä ei paljo hypitä alas. Ihmettelen aina myös sitä että miksei joka asunnon ikkunan ohi mene tikapuita, joita pitkin pääsis alas tarvittaessa.. No joo. Anteeksi tällaset höpinät mutta piti jonnekki päästä purkamaan että pääsisin eroon näistä painajaisista ja voisin jatkaa unia. Jos äitini nämä jutut kuulis niin se nauras ittensä kipeeksi, koska mun painajaisille on aina kotona naurettu- näin niitä niin usein :)



HANKINNOISTA joku esikoista odottava kyseli. Minusta niiden kanssa kannattaa pitää järki kädessä. Varsinki jos on äp:n ottanu, niin siinä tulee mukana kynsisaksia ja perusvoiteita yms. pientä tarpeellista. Ite taisin esikoista varten ostaa apteekista puhistusainetta (jos sattus napa tulehtumaan) ja keittosuolatippoja (vauvalla nenä maidosta usein tukossa). Kaupasta ostin tuttipullon (se on ihan hyvä olla olemassa vaikka nyt ei sitte tarviskaa, eikä oo kovin kallis investointi), tutteja, paketin kosteuspyyhkeitä (ettei joka pierua tarvi vedellä pestä, kuivattaa ihoa), sinkki voidetta punaseen peppuun mutta talkkikin ajaa kyllä saman asian, vanupuikkoja navan puhdistukseen, liivinsuojia itelle (niitä en ottanu sairaalaan mukaan ku pari kpl ja olis saanu olla kyllä enemmän, koska maitoa falskas ja paita oli aina märkänä) ja ja...ei niistä hankinnoista kannata paineita ottaa, koska onhan ne kaupat auki vielä kotiuduttuaki. Ja sitä joutuu sairaalassa olemaan sen 4pvä keskimäärin, niin sinä aikana mitä huomaa että puuttuu, mies kyllä ehtii aina käydä kaupasta hakemassa. Pieni vauva tarvii loppujen lopuksi aika vähän mitään. Kunhan on ruokaa ja lämmintä ja vaippoja niin pitkälle pärjää :) Isommista hankinnoista, me ei ostettu ku vaunut ja kaukalo ja tietty sänky. Hoitopöytää ei oo eikä tuu, hoitoalusta pesukoneen päällä ajoi saman asian. ai, ja kannellinen roskis on ihan jees keksintö ;)

Ja RUOKIEN tekeminen pakasteeseen etukäteen on huippu juttu! Samaten jos itteä aatellaan, niin ostaa paljon juotavaa kaappiin, imettäminen vie nestettä ja mua ainaki janotti koko ajan. Samaten- jos odotettavissa vieraita niin jotain kannattaa ehkä leipoa pakkaseen. Jos ei oo tiedossa rotinoita:)



Mutta juu..(.) Ei mitään mullistavia uusia juttuja. Lonkat alkanu kipeytyä, tai siis että jos nousee huonossa asennossa esim. sängystä vihlasee aika kipeesti. Kai liittyy lonkkien löystymiseen.



Mutta taidanpa hipsiä jotain vähän syömään ja koitan saada uudelleen unenpäästä kiinni. Eiköhän nuo painajaiset helpota :) Ja anteeksi ku niitä tänne purin.



Höpsö raskaushuuruja pää täynnä oleva Jääsydän rv 26+4

Ihan ekaksi PARISUHTEESTA: Tunsin syvän omantunnon pistoksen, kun luin juttujanne aiheesta. Meillä kyllä välillä mies jää auttamatta lasten varjoon ja ehkä osa meidän ongelmista johtuu siitä. Mutta toisaalta minusta se on myös luonnollista, että ne muutamat vuodet kun lapset on pieniä, menee sitten enempi heidän ehdoillaan ja olen kyllä asiasta miehen kans usein jutellut. Kun meilläkin on kohta 4 lasta, joista 3 on ihan pieniä niin ei heille todellakaan saa hoitajaa tuosta vaan. Eli tämä on nyt tätä ja joskus tulevaisuudessa siintää erilainen elämänvaihe. Minun on tämä asia hyvin helppo hyväksyä, miehen taas ei. Minulle riittää kahdenkeskiseksi ajaksi illat, jolloin lapset nukkuu jo + sitten muutaman kerran vuodessa yksi vuorokausi. Mies toivois sitä aikaa enemmän, mutta toisaalta eipä tuo tee juuri mitään asiaan eteen. Suunnittelee kyllä, mutta kun tarttis kysellä lapsille hoitajia niin sepä jääkin minun harteille. Lisäksi, jos mies ei oo valmis tinkimään omista menoistaan ja osallistumaan aktiivisemmin lasten hoitoon / kotitöihin, niin on kyllä mun mielestä ihan turha sitten valittaa, kun itse olen iltaisin rättiväsynyt lasten kans touhuamisesta.



(.) Vauveli muksii tasaiseen tahtiin ja napa venyy. Eilen illalla tuli muutama kipeä supistus ja jotain venymiskipujakin on. Hyvin vähän kuitenkaan mitään raportoitavaa :)



HANKINNOISTA: Meillä on myös pärjätty aika vähällä. Vaunut, sitteri, kaukalo, punkka pari tuttia ja tuttipulloa -siinä ne hankinnat mitä on vauvoille tehty. Kaikkea vauvasälää on ihan hirveesti markkinoilla, mutta itse henk.koht. pidän montaa vempainta aika turhana. Ja sitten on niitä, jotka varman helpottaa elämää, mutta joita ilmanki pärjää oikeen hyvin. Mm. itkuhälyttimiä ja hoitopöytää meillä ei oo ollut ikinä. Vaatteitakin yleensä saa niin paljon lahjaksi / muuten, että itse en koe tarpeelliseksi ostaa etukäteen mitään (no, kirpparilta on kyllä ostettuna yks vanupuku ja collegepuku). Sitten vauva-arjessa sen näkee mitä tarvii ja sitämukaakin voi hankintoja tehdä.



Muutapa ei nyt tuu mieleen.. kuopus heräs kiukkusena kesken unien reilusti ennen seitsemää ja on nyt ihan tööt. Täytyy yrittää tainnuttaa se pian uudelleen unille, ettei kiukkua koko aamua.



Mianni ja 28+0

Oon niin monta päivää halunnut osallistua ja ehtiä lukemaan juttuja, mutta on ollut kyllä yllättävän kiirusta ja iltamyöhällä jaksaa pikaisesti käymään jutut läpi, muttei enää kirjoittaa.



Nyt kuitenkin aamusta virkkuna ja pirteänä!! :) Kerrankin! Olisin saanut nukkua, muttei kerrankin nukuttanut! Oon koko yön nähnyt unia vauvasta ja synnytyksestä. Syynä eilen päivällä syntynyt ihana pieni tyttö (miehen siskolle). Tänään tai huomenna käydään katsomassa ja en malta odottaa!!!



Meillä hankinnat on aika vähäisiä, kun esikolta tallessa paljon. Esikoiselle isojen poikien sänky ja tuplarattaat olis varmaan tärkeimmät. Vaatteita on valtavasti pikkuvauvalle. Kunnon rintapumpun meinaan ostaa, sillä se oli ekallakin kertaa ihan alusta asti tosi tärkeä. Eilen taisi olla puhetta kantoliinoista ja meillä ne oli ihan ykkösjuttu ekalla kertaa, mutta kaikki vauvathan ei liinassa viihdy. Pidettiin -04 lokakuisten kanssa liinailutapaaminen, jossa kaikki sai kokeilla erilaisia liinoja ja myös ohjeita sitomisiin. Oli tosi kivaa. Osalla niitä liinoja on kuitenkin jo valmiiksi. (asuin tuolloin helsingissä ja meillä on edelleen kiva pikku porukka tuolta ajalta kasassa äitejä ja taaperoita). Mulla on käytössä ollut pitkä trikooliina ja sitten rengasliina, jotka kumpikin hyviä. Trikoisessa jaksaa kantaa pitkään ja rengasliina taas helppo käyttää ja nopea tilanteissa joissa pitää edestakas ja nopeasti laittaa lapsi liinaan. Nyt haluaisin juuri tuon hug- a- bubin ja trikoisen rengasliinan lisäksi.



Noista aikaisemmista keskusteluista sen verran että ymmärrän hyvin tietynlaisen turhautumisen tunteen kotona. Ja itse kutsuisin sitä nimenomaan turhautumiseksi, en niinkään että tuntisin itseni turhaksi. Mutta nyt pari vuotta kotona oltuani, niitä tunteita on tullut ja mennyt jos kaikenlaisia ja kaikista en todellakaan pidä. Toisaalta omalla kohdallani on ollut tosi tärkeää, myös ne mielestäni negatiiviset tunteet tuoda julki ja sanoa ääneen. Niin ne katoavat helpommin ja myös huomaan että niitähän on muillakin. Miten välillä tekisi mieleni lähettää tuo taapero pikana Timbuktuun tai että miten siihen ihanaan pieneen nyyttiin voikaan mennä hermot ihan totaalisesti ja sitten omatunto soimaa ja tuntuu että onko musta todella olemaan edes yhden lapsen äiti saati sitten useamman. Sitten taas tulee tilanne, jossa tunnen olevani todella onnistunut ja maailman paras äiti omalle lapselleni ja se voittaa kaiken. Kuitenkin se kaikenkattava, mieletön rakkaus sitä omaa lasta kohtaan on jotain aivan käsittämätöntä ja sehän se usein sanelee myös nuo huonot omat tunnot eri asioista.



No nyt tuli kamalasti tekstiä ja ehkä vähän sekavaa, mutta koittakaa kestää! :) Kohta lähdetään esikoisen kanssa vähän kauppoja kiertämään, jos se sänky löytyisi.



Vielä haluaisin kysyä teiltä supistuksista kärsiviltä, että onko supistuksenne kipeitä vai vaan kovettumista? Mulla nimittäin paljon suppareita, välillä levossakin, mutta ei kuitenkaan ihan niitä synnytyssupistuksia, jotka tuntuvat menkkamaisena jomotuksena selässä asti. Tuntuvat kuitenkin tosi inhottavilta. On kai pakko käydä lääkärillä tarkistuttamassa tilanne ihan varmuudeksi.



Ihanaa viikonloppua kaikille, Aleksanteri ja Sirpukka rv tasan 31

Täällä menee ihan hyvin ja kirjotankin tosi pitkästä aikaa:) Viime viikolla oli lääkäri ja sf-mitta oli pompsahtanu alakäyrältä yli puolenvälin.olikohan se 24 nyt.että sillä selittykin vissiin ne minun menkkakivut kun testitkin oli negatiivisa onneks.painoa on tullut mun mielestä liikaa:( mut neuvolassa ei sanonu kyllä mitään.mietin vaan kun 2 kilon päästä painan saman verran kun esikoista synnyttämään lähtiessä...ja ois viel 3kk aikaa lihoo.paitsi ekassa kyllä painon nousu pysähty lopussa.kävin kävelylenkillä toissapäivänä ja sain ensimmäisen raskausarpenikin(tässä raskaudessa)hih...tuli varmaan kun maha silleen pomppii.no nämähän on ihan normaalijuttuja mut kirjotan kumminkii.vauva pyörii vielä miten sattuu,enimmäkseen taitaa olla pylly alaspäin koska liikkeet melkein aina tuntuu ihan alhaalla.toivottavasti ei totu tuohon asentoon.viimeks vauva oli jo pysyvästi pää alaspäin rv.30+5..nyt mulla 27+2.eli aikaahan vielä on.kouluun pitäis vielä loman jälkeen 6 viikoks lähtee ja ajattelin jäädä sit kotiin n.kk ennen LA.jos kaikki ok ja jaksan olla koulussa.no moikka ja hyviä vointeja kaikille!

täällä aamu alkoi vasta klo 10.00!! Tyttö nukkui 13 tuntia putkeen ja kun se heräsi, raukka ihan tärisi ja pyysi vettä ja joi sitä varmaan sellaiset 4-5dl. Sitten maitoa saman verran ja muu ei vieläkään maistu. Nyt taapero nukkuu taas, ei ole kyllä vielä aivan kunnossa. Tää on nyt kolmas päivä kun tyttö ei syö mitään, mutta onneksi hän juo tosi paljon - pääosin vettä. Mehua ei suostu edes maistamaan ja se on ihan ok.



Äitini ilmoitti jo illalla, että ovat isän ja mun veljen kanssa nyt siinä vatsataudissa. Harmi, että saivat sen meiltä. On muuten tosi ärtsy tauti, toiv. kukaan teistä ei saa sitä.



VIELÄ HANKINNOISTA: Me saatiin mun siskolta ja sen mieheltä lahjaksi itkuhälyttimet, mutta niitä on käytetty vain kerran eli niitäkään meillä ei tarvittu/käytetty. Tiedän kuitenkin monia jotka käyttävät ja tykkäävät paljon. Ja tosiaan saman ohjeen antaisin minäkin esikoisen odottajille, että markkinoilla on myös paljon turhaa tavaraa myynnissä, toisaalta ymmärrän, miten ihana kaikkea on ostella, ja ajan kanssahan sitä sitten oppii että mitä tarvii todella ja mitä ei. Niinhän se sanonta menee, että " toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä" . Eli kaikilla oma maku ja tarpeet.



Meillä olis tänään yhden tuttavaperheen häät, ihan kiva mennä. Arveluttaa vaan, kun tyttö pitää ottaa mukaan, että miten se jaksaa, kun reppana on vielä näköjään noin väsy eikä ruoka maita. Pitää käydä vain nopeasti. Viikon päästä on myös mun tosi hyvän ystävän häät, joten niitä odotan innolla!! Haikeudella muistelen omia häitäni, 2,5v sitten. Ne olivat pienet häät ja hitsi kun jännitin niin etten muista puoliakaan vihkiseremoniasta.



Taidan mennä kuorimaan perunoita, meillä kun ei ole syöty kunnon ruokaa moneen päivään tuon taudin takia. Taidan tehdä perunamuusia ja jotain lisuketta, vaikka lihapullia siihen, josko tytöllekin maistuisi. ja keittää kananmunia, niistä pikkuinen yleensä innostuu.



Mukavaa lauantaita kaikille lokamasuille.



Nazu ja pikkukakkonen rv melkein 31

Aleksanteri: Mulla on kyllä niitä menkkamaisia kipuja (selässä saakka tuntuu) ollut jo kohta kaksi kuukautta. Tulevat vielä joka toinen päivä suurinpiirtein ja kestävät monta tuntia. Kivut tulevat kaiken lisäksi silleen " aaltomaisesti" . Oon ollut niistä sairaslomalla (osittain kesälomallakin) melkein ton aikaa. Noita kovettumisiakin tulee nykyään tosi usein, pienemmästäkin rasituksesta. Mut kohdunsuuta ja kohdunkaulaa on kontrolloitu tasaisin väliajoin eikä ne oo onneks reagoineet mitenkään noihin suppareihin. Tämmöistä mulla. Eilen viimeksi särki koko illan, aika vuodepotilas sitä on sitten sen aikaa. Epäilen, että säryt on mun kaverina loppuun saakkaa, kunnes sitten tuottavat lopputulostakin:)



Valvoin taas viime yön. Vauvalla on hikka tosi usein ja muutenkin, herään vaan ilman syytä ja valvon tunteja. Tuntuu kivalta ajatella, että vielä yli kaksi kuukautta tätä. No, toivottavasti menee nopeasti aika.



hyvät lauantait kaikille!



Alisa 29+5

..ihana päivä ollut!..eilinen oli ihan katastrofi-päivä,en ees jaksanut sitten illalla koneelle raahautua, lapsi huusi koko päivän eikä suostunut päikkäreille nukahtamaan kun vasta joskus yhen maissa kun yleensä nukkuu ysin-kymmenen aikaan, eli voitte kuvitella vaan millainen väsykiukkupirpana täällä huusi!! vielä kun ollaan toipilaina tuosta viikon kestäneestä kovasta flunssasta niin itelläkin voimat ihan pois, kyllä kävi kaikenlaisia ajatuksia mielessä eilen, tuntui että voimat loppuu ihan totaalisesti eikä jaksa mitään, alkoi oikein pelottaa että miten sitä kahden kanssa pärjää ikinä kun yhdenkin kanssa jo noin rankkaa, meillä siis tuo poika muutenkin todella vaativa lapsi!

soitinkin miehelle töihin itku ja valitus puhelun.. kyllä kadutti sekin riehuminen jälkikäteen.

no kyllä se vaan on myönnettävä että tämä raskaus ottaa koville,kun ei saa levättyä ollenkaan tuon pojan kanssa ja yötkin menee valvoessa...

sanoinkin miehelle että tartten lepoa välillä että en jaksa enää näitä kuuspäiväisiä viikkoja, kyllä se kaksi vapaapäivää, tai siis että mies on viikonlopun kotona on todella tarpeellista.. onneksi miehen on tarkoitus kuitenkin jäädä vauvan synnyttyä kotiin viideksi viikoksi :)

toivon että onnistuu!



täällä onkin ollut kaikenlaista keskustelua...

minua pelotti kanssa poikaa odottaessa ( vaikka olikin todella kovasti odotettu lapsi) että miten käy meidän suhteelle miehen kanssa, että jos lapsi jättääkin minut ihan varjoonsa miehen silmissä.. kuullostaa varmaan hömpältä.. ja muutenkin se että miten meillä riittää yhteistä aikaa ja jaksaako enää hellitellä toista ja jääkö se rakkaus tavallaan vähemmälle..

no sitten kun lapsi syntyi, ja tietysti kaikki muuttui, ei se tuntunut oikeastaan miltään..tai siis oli jotenkin niin luonnollinen juttu ettei siihen edes kiinnittänyt huomiota.. onhan se vanhemmuus kuitenkin niin iso juttu että pakostakin vaikuttaa miehen ja naisen väleihin, kun ei enää olekkaan toiselle ihan ikioma rakas puoliso vaan myös äiti tai isä..

mutta en silti koe että meidän suhde olisi nykyään mitenkään huonompi kuin ennen, vaikka voin ihan rehellisesti sanoakkin että kyllä on jäänyt yhteiset hellittelyhetket,ei sohavlla enää köllötellä sylikkäin,eikä kiehnätä tai rakastella joka päivä, ei käydä kahdestaan oikeastaan missään,miehen kotiin tullessa lapsi saa ensimmäisen suukon, ei ulkoilla käsi kädessä tms. mutta kyllä meillä rakkautta silti on:)

lapsi on vaan nyt tarkein,molemmille.

tottakai suhdettakin hoidetaan, pienilläkin jutuilla saa toiselle hyvän ja tärkeän olon:)



kotona olosta.. minä koen ainakin itseni kotona olon tärkeäksi ja oikeastaan se on ihan itsestäänselvyys että olen kotiäitinä, kuten sekin että äitiysloman päätyttyä jäin hoitovapaalle ja olen kotona luultavasti kunnes nuorimmainen on kolme vuotta, vaikka taloudellisesti tekeekin tiukkaa.. mutta tietty se on jokaisella ihan omakohtainen juttu, ymmärän myös hyvin että jotkut palaavat töihin aikaisemmin, ihan jokaisen oma valinta.

minulle tuntuu hyvältä olla lapsen kanssa kotona, vaikkei se todellakaan mitäään lomailua tai muutenkaan helppoa ole;)

mutta ihanaa, ja minun mielestä minulle tällähetkellä maailman paras " työ" .



hankinnoista..

samaa mieltä monen muun kanssa, että kaikkea ei kannata ostaa valmiiksi, koska se on niin vaihtelevaa mikä kenellekin on tarpeellista, turha hankkia kaikkea kun ei sitä etukäteen voi tietää mikä tulee olemaan ihan ehdoton juttu ja mikä taas jää täysin vaille käyttöä.. hyvä tietty olla jotkut jutut valmiina vauvaa varten, ettei heti tartte lähteä ostoksille kun sairaalasta kotiutuu, mutta paljon voi hankkia tarpeentullessa myöhemminkin.

tärkeintä on kuitenkin lapselle ruoka,uni,puhtaus,lämpö ja rakkaus:)



(.) ..masu tuntuu pienentyneen?? jotenkin kummallista..

no maanantaina on neuvola niin sielläpä sitten saa taas varmistuksen että kaikki on kunnossa:)

vauva myllää tasaiseen tahtiin, eipä enää mitään älyttömiä riehumisia pidä, mutta kaipa tuolla alkaa jo tilatkin käydä ahtaammiksi eikä enää mahdu miten sattuu möyrimään;)

yöt tosi kurjia, heräilen ihan kokoajan ja kramppien takia tarttee nousta USEIN.. viimeyönäkin varmaan ainakin viisi kertaa, plus vessakäynnit ja kyljen kääntämiset summuut, yöllä kun katsoo kelloa oikein toivoo että olisi jo aamu ja voisi nousta, vaikka ihan väsy onkin..



vauva on mielessä kokoajan:)



huh,nyt täytyy jatkaa siivoiluja..

lauantait ihanaisille massuille!

fiikuna ja myttyliini rv 29+3

Voi hitsi et ottaa päähän!!! Kirjotin pitkän tarinan ja sit kone ei suostunu sitä lähettämään, AAARGH!!!



Nyt kirjotan pikasesti jotain:

Eli miehellä alkaa huomenna 4viikon loma ja me lähdetään Ouluun. Mennään Tuurin kyläkaupan kautta.

Keskiviikkona sain lääkäriltä vielä luvan lähteä. Seuraava lääkäriaika on 14.8, sillon sovitaan punktio päivä. Sektio tehdään rv35-36.

Painoarvio oli 2,2kg, aikas iso kaveri siis. Lääkäri lohdutteli et jos kasvaa tätä tahtia on suunnilleen yhtä iso kuin siskonsa oli, (rv36+ 4kg).



Vaatteita olen tälle pikkuselle ostellu tosi paljon, kaikki lähinnä sinisiä :)

Meille on ultrassa sanottu jo 4 kertaa et on poika, ni kyllä uskon et on. Viimeks just ultraaja sano et ei tytöllä voi olla sellasia ulokkeita mitä tällä kaverilla on :)

Kaukalo on myös jo ostettu. Ostettiin Britaxin baby safe plus, sen saa palauttaa vuoden sisällä ja saa puolet rahoista takas, sillai et ne rahat käyttää sit heidän liikkeessä. Vaunut, sitteri ja hoitopöytä meillä oli vielä tallessa.



Eipä nyt muuta, täytyy lähteä pakkaamaan.

Voikaa hyvin ja nauttikaa masuistanne!!!



Sasku ja Onni rv31

Nyt on sitten viimein kaikki mahdollinen pakattu - miten ihmeessä siinä voikin mennä kokonainen viikko?

Voi apua jos menee viikko sitten purkaessa uudessa kodissa....

Muutto on siis ti-ke, tuskin maltan odottaa :)

Minusta ei ehkä kuulu mitään vähään aikaan, en tiedä miten nopeasti sitten saadaan siellä netti kuntoon. Saatte vähän lomaa minusta ;D



Olipa moni suuttunut siitä mitä sanoin! Vaikka kävin sitä oikomassa jo kerran, mutta ei tainnut kukaan huomata.



Tunnen siis itseni tosi turhaksi täällä kotona. Tiedän, että tämä on tärkeää työtä olla pienen/pienten lasten kanssa kotona, mutta silti minulla on tunne siitä että olen ihan hyödytön.

Varsinkin silloin kun esikoinen oli alle 6kk ja vain nukkui ja söi, olo oli aika typerä kun en keksinyt mitään tekemistä täällä kotona! Muistaakseni pesin ammeen vanhalla hammasharjalla jne. että olisi jotain hyödyllistä tekemistä.

En siis vähättele kotiäitien työtä, anteeksi jos joku niin luuli!

En osaa selittää mistä minulle tulee tunne siitä että olen ihan hyödytön, olen sitä pohtinut enkä keksi mitään!



-lupicaia 30+6 jos oikein muistan

Sain hetki sitten huushollin siivottua ja että on KUUMA taas vaihteeksi:( Kaikki luukut auki ja kattotuulettimet päällä ja lämpömittari näyttää noin +26.



Eilen oltiin kaupungilla ensin kaverin kanssa päivällä ja ostin vauvalle sellasen ns. unipussin Lindexiltä, missä on narut siellä helmassa. Ja värinä tummanruskea-valkoraidallinen:) Lisäksi ostin yhdet potkarit ja toisesta kaupasta vielä bodyn. Käytiin syömässä paikallista perinneruokaa ja olikin hyvää:P

Illalla sitten lähdettiin vielä isännän kanssa kaupungille, väkeä oli todella paljon ja tuli itselle pientä " pakokauhua" siellä tungoksessa, kun pelkäsin jonkun humalaisen horjahtavan päälleni :/ Näin ei onneks kuitenkaan käynyt ja ihan kivaa oli. Puolilta öin lähdettiin sitten kotiin lämmittämään saunaa ja sitte jo nukkumatti tuli kummallekin.



(.)Vauva kovasti heiluu ja potkii ja työntää itseään masua vasten :) Olisi kiva tietää minkä kokoinen veijari siellä asustelee, kun huomenna tulee jo 31 viikkoa täyteen. No, pitänee kuitenkin odotella sinne synnytystapa-arviointiin ennen kuin kuulee mitään kokoarvioita. Nyt voi vain veikkailla :)



Ei kai tässä muuta tällä erää, taidan heittäytyä tuohon sohvalle hetkeksi. Isäntä touhuu jotain tallissa kaverinsa kanssa.



Mukavaa lauantaiehtoota kaikille!



Toivottelee: Je_Ni & Pikku-Isäntä 30+6

Onpas täällä ollut hiljanen päivä, kaikki viikonlopun vietossa ilmeisesti. Musta ei edes tunnu, että lauantai ois, kun ite oon ollut töissä ja vielä huomennakin pitäis sinne raahautua. Nyt on vuorostaan mies töissä (yövuorossa), et hyvä kun edes nähdään koko viikonloppuna. No, mut ens viikolla mulla sitten alkaa kesäloma, et huominen vaan pitää vielä jaksaa. Sit onkin lomaa " ruhtinaalliset" 10 päivää! :) Ja sit pitäis vielä kuukaus jaksaa pakertaa töissä ennen äippälomaa... ;( Mä kuulun kyllä ehdottomasti niihin, jotka odottaa sitä äitiyslomaa, kun kuuta nousevaa! Musta on niin ihanaa jäädä taas kotiin. Nauttii meidän pojukin (2,7v.), kun saa pitää välivuoden hoidosta.



(.) Vilkasta on, vauva hyörii ja pyörii päivät läpeensä. Mahakin on tääs paisunut valtavasti ihan viime päivinä... Huh, kuinka iso tästä vielä tuleekaan. Liitoskipuja on ollit aika ikävästi eilen ja tänään. Toivottavasti ne ei jatku näin pahoina joka päivä.



Kyllä mun piti jotain kommentoidakkin, mutta enpä mä nyt enää muista mitä se oli...

Taidan hipsiä sänkyyn lueskelemaan, kun se mies tosiaan töissä... Vähän tahtoo olla tylsiä nää yksinäiset illat. Mutta eiköhän se poju sieltä kömmi mun viereen, kun eka kerran herää... :)

Mistä tuli mieleen, et onko tällä muita, jotka nukkuu perhepedissä vielä isomman kanssa? Mitä meinaatte tehdä, kun vauva syntyy?

Meillä siis toi poika kömpii edelleen joka yö meidän sänkyyn nukkumaan ja musta se onkin ollut ihan ok ja ihanaa, kun se tulee. Nyt oon vaan kovati miettinyt, et mitäs kun vauva syntyy, kun sen haluaisin tietysti viereen, kun on ne yöt paljon helpompia silleen vierekkäin. Ei tarvi ees herätä kunnolla, kun imettää. Mä en kuitenkaan uskalla olla niin, et kummatkin ois meidän sängyssä, varsinkin, kun se meidän esikoinen on niin levoton nukkuessaan (pyörii ja potkii paljon). Aluks ajattelin, että laitan se äippälaatikon ihan sängyn viereen (mies tekis siihen tukevat jalat, samalle korkeudelle, kun meidän sänky). Niin siinä se ois melkeen kun samassa sängyssä, ihan lähellä, mut kuitenkin omassa laatikossa. Mutta pitäiskö kuitenkin ruveta yrittään poikaa pysymään koko yö omassa sängyssä? En tiiä, toisaalta tuntuu, et tuntuisko pojasta sit, et se hylätään vauvan takia... Hankalaa...



Mutta nyt mä kömmin sänkyyn lueskelemaan. Nati nati!



Möhömassu + masukki rv29

Et ole ainoa jääsydän. Itseänikin on aina tulipalot pelottanu ja ahdistanu liikaakin jopa. Ennen asuttiin kerrostalossa ja tosiaan kaikkia suunnitelmia mietin miten pääsis pois talosta jos tulipalo tulis. Nyt asutaan rivitalossa ja pako on siis helpompaa mutta tarkistan silti usein palovaroittimen ettei siinä oo patterit loppunu.Niin hassulta kuin se kuulostaakin.Eniten pelottaa juuri tuo että jos tulipalo tulee niin siihen ei välttämättä herää vaan kuolee nukkuessaan.Enpä jaksa nyt hirveästi kirjoitella kun äsken siivosin mutta vauva työntelee jalkojaan kovasti mahassa tai jotain ja välil ihan sattuu. Toivottavasti tää raskausaika menee nopeasti ja piakkoin päästäis näkemään pieni asukki.

oli äsken tulla kotiin! Olin yksin kaverin häissä, kun mies jäi hoitamaan vielä toipilasta lasta kotiin. Tulin 10 min sitten ja arvatkaa mitä mies sanoi heti kun tulin ovelta? " Olen pessyt tytön nukuttamisen jälkeen kaikki pyykit ( 2 koneellista) ja tiskit (2 koneellista) ja vien vielä pyykit pihalle kun käyn eka ostamassa abc:ltä grillattavaa ja sinappia" . Olin aivan sanaton! Mies ollut tytön kanssa puoli neljästä saakka ja ehtinyt tehdä kaiken minkä minäkin olisin joutunut tekemään eli aivan mahtavaa oli ensinnäkin olla häissä siskon kanssa ihan kahdestaan ja viettää " tyttöjen" iltaa ja tulla vielä kotiin tuollaisen aarteen luo;) Ai että olen onnesta sekaisin. Monen päivän oksennustautisotkujen jälkeen aivan ihanasti ajateltu mieheltä.



Söin häissä ekan kerran taudin jälkeen kunnolla ja voi tätä monotusta masussa;) Kyllä vauva tykkää kun mamma taas syö!



Nyt en malta kirjoittaa enempää, lähden odottelemaan miestä sieltä abc:ltä, kun se lähti heti kun mä tulin. Sitten se saa kyllä ison halin ja suukon tältä mammalta!



Hyvää yötä!



Ps: Fiikunan kanssa samaa mieltä eli kotiäitinä olo on välillä raskasta, mutta aivan ihanaa työtä. Minäkin olen kotona niin pitkään kuin taloudellisesti voin. Mutta tokikaan en mitenkään ole suuttunut tai mitään sellaista Lupicaian kommenteista! Höpsistä! Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, eivätkä kaikki ole kötiäitityyppejä tai eivät halua olla kotona. Ei se tee kenestäkään huonompaa tai parempaa äitiä. ELi älä Lupicaia sitä murehdi!



Onnellinen Nazu ja pikkukakkonen rv lähes 31

Kerrankin vähän aikaisemmin luin päivän pinon, joka olikin lyhyempi kuin yleensä. Varmaan viikonloppu ja tää loputon helle verottaa kirjoittajia. Uskomatonta, että kohta kolmatta kuukautta aurinko vaan paistaa ja paistaa:o Täytyy sanoa, että muutama viileämpi päivä (esim. eilinen) tuntuu kyllä välillä mukavalta vaihtelulta. Yleensä meillä isäntä " valittaa" kuumuutta mutta tällä hetkellä se on kyllä minä, joka kaipaa jos jonkin sortin tuulettimia ym. oloa helpottamaan...Välillä tulee tosi voimaton olo ja luulenkin, että en juo tarpeeksi vettä:/ Jotenkin sitä on muka kuitenkin niin tottunut tähän kuumuuteen, että riittävä tankkaus meinaa unohtua. Nyt pidän koko ajan kotona 1,5 litran vesipulloa käden ulottuvilla ja yritän tyhjentää sen väh. kerran päivässä + muut juomat tai jos ei paljon muuta tule juotua niin kaksi kertaa toi pullo olis varmaan hyvä saada tyhjäksi. Mieluummin juoksen vessassa vaikka puolen tunnin välein kun kärsin heikosta ja voimattomasta olosta. Lisäksi vedenjuonti ehkäisee turvotusta, jota esikoisesta tuli loppuviikkoina ihan valtavasti. Ei kiitos sitä, jos saa valita.



Olenkin tässä muutamana päivänä tosi huonovointisena ja heikkona ihmetellyt, että miten ihmeessä mä jaksan tän raskauden loppuun saakka. Lähinnä mietityttää miten mä jaksan hoitaa tuon esikoisen, joka on vielä hyvin tarvitsevassa iässä eikä mikään maailman rauhallisin tai tasaisin luonteeltaan...Komppaan siis FIIKUNAA ja myönnän, että aika usein tulee mieleen, että loppuis nyt jo tää odottelu ja sais sen vauvan maailmaan, välillä vaan ei yksinkertaisesti meinaa jaksaa enää olla raskaana:/ Kyllä tämä vauva on erittäin toivottu ja itse halusimme lapset pienellä ikäerolla mutta rehellisyyden nimissä välillä mä oon kyllä jo niin kypsä. Ensi viikolla pitäis vielä jaksaa mennä töihin viideksi viikoksi ja lisäksi iltaisin pitää jaksaa olla hyvä äiti pienelle ja ja ja...Parisuhdetta ei sitten pahemmin jaksa enää hoitaakaan, onneksi mies ymmärtää tilanteen ja mun väsymyksen sun muun ja kokemuksesta tiedämme, että aikansa kutakin. Tää on nyt tää vaihe meidän elämässä ja kyllä esikoinen on meille molemmille niin rakas ja tärkeä asia, että olemme ilomielin luopuneet siitä, mitä meillä oli eri tavalla ennen lasta/lapsia. Välillä haikeana niitä aikoja toki muistelemme, mutta eivät ne silti ole mitään verrattuna siihen onneen ja ihanuuteen, minkä oma lapsi tuo tullessaan.



Josta aasinsilta ALEKSANTERIn kirjoitukseen: ihanan rehellisesti ja todenmukaisesti kirjoitit äitiyden ei-niin-mukavistakin puolista! Eihän se lapsen kanssa oleminen aina mitään ruusuilla tanssimista ole ja mun mielestä on tosi tervettä välillä myöntää olevansa väsynyt/kyllästynyt/turhautunut/hermostunut/kiukustunut jne. Kukaan ei ole mikää supervanhempi vaan kaikilla meillä on huonotkin hetkemme. Se on vaan elämää ja onneksi niitä hyviä hetkiä on kuitenkin yleensä kaikilla paljon_enemmän. On hyvä, jos on joku kanava johon saa purkaa pahaakin mieltä ihan rehellisesti, on se sitten oma mies, kaveri, oma vanhempi tai vaikka tällainen palsta. Kummasti aina oma pääkin selviää, kun pistää ajatuksiaan paperille tai näytölle. Siksi mun mielestä tällaiset vauva-palstat ym on todella hyviä juttuja, vaikka moni niille hymähteleekin. Esikoisen " takia" olen edelleen tiiviissä yhteydessä erääseen marraskuussa -04 lapsensa saaneiden nettiryhmään ja olen sitä kautta saanut monta ihan oikeaa ystävääkin. Kiitos siis teille, että olette olemassa:)



Ja vielä SUPISTELUSTA: mua on supistellut noin viikolta 15 asti enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Kyseessä on nimenomaan vatsan KOVETTUMINEN, ei ole varsinaisesti kivuliasta vaikka ikävää onkin. Voi tapahtua ihan milloin vaan, kävellessä tai vaikka sohvalla maatessa. En ole ollut kovinkaan huolissani, esikoisesta supisteli viikolta 19 eikä mitään ikävää tapahtunut matkan varrella. Paikat oli ainakin rv 26 ihan ennallaan ja luulen, että mulla on vaan supisteluherkkä kohtu.



No niin, lyhyeen pinoon vähän täytettä;) Palaillaan taas.



L29+2