Lue keskustelun säännöt.
Olemme köyhiä,lapsemme harrastusmenot n. 400€ vuodessa.
15.04.2014 |
Ollaan jouduttu halvempia harrastuksia tuolle 6v hankkimaan ja hän soittaa musiikkiopiston muskarissa kanteletta ja toinen on tuollainen temppukoulu. Ne maksavat yhteensä 400€ vuodessa. Mitä muiden köyhien lapset harrastavat?
Kommentit (73)
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 19:10"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 18:59"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 18:56"]
Ap vois miettiä, että se musaopisto ei ole ainut paikka harrastaa musiikkia. Paljon edukkaamminkin niitä tunteja saa - ja usein jopa 'samoilta' opettajilta tai ainakin saman koulutuksen käyneiltä soitonopettajilta.
[/quote]
No täälläpäin ei saa muualta .
[/quote]Missä päin ei ole kansalaisopistoa? Tai edes sen 'sivutoimipistettä??' Oma lapseni teki kansalaisopistossa aikoinaan pianotutkinnot 3/3 (nykyään jollain muulla nimellä) saakka plus teoriat. Sitten ilman mitään hakuja, viimeisimmän opettajan 'mukana' oppilaitos vaihtuikin musaopistoksi (ja toki tunnitkin pidemmiksi ja hieman hinnakkaammiksi), jotta sai tehtyä sen opiston päättötutkinnon.
Mutta siis ihan harrastelupohjalta, kansalaisopisto on hyvä paikka harrastaa - ammattitaitoiset opet, mutta kuitenkin soitonopiskelu 'vapaampaa' - jos ei halua tehdä tutkintoja, se ei ole pakko ja aikaa on myös oppilaan omiin mielenkiinnon kohteisiin sen soiton saralla. Ei ole pakko kiirehtiä siinä tutkinto-putkessa, jossa ei jää aikaa 'vapaamalle' soittelulle.
[/quote]
No täällä on sellainen kanteleryhmä 9v asti jossa ei tutkintoja ole. Eikä kansalaisopistossa ole kuin pianonsoiton ryhmiä ja niitäkin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä menee n. 1300€ lasten harrastuksiin vuodessa.. Sisarusuinti ja muskari. Nettona saadaan yhteensä 2900€/kk
Meillä menee eniten harrastamiseen, myös ruokaan ja asumiseen jonkin verran.
Täälläpäin voi halvalla harrastaa juuri muskaria ja temppukoulua,uimakoulua,luistelukoulua,yleisurheilua,kokkikerhoa,teatterikerhoa yms en tajua miksi tuollaiset halvat harrastamiset eivät muka riittäisi? ap
........ Pari järkevää kommentoijaa, lopuilla on kyllä hiekkaa pahasti pim**ssä tai kivi kusreijässä..
Ihan tosi onko ihmiset noin tyhmiä nykypäivänä.. Tottakai lapsille täytyy antaa mahdollisuus harrastaa, olkoot kyseessä sitten taide tai urheilu jne. Kallistahan se voi olla, mutta vaihtoehtoja on.. Toisaalta ei voi pakottaakkaan, jos ei halua.
Puhuu opiskelija, joka lapsia hankkiessaan aikoo antaa mahdollisuuden ja tukee niin kauan kuin tarvii ja aikoo olla läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 20:52"]Ei kunnollisen harrastuksen kustantaminen ole sitä, että tehdään MITÄ LAPSI HALUAA. Huomaa, ettei kukaan ketjussa ole harrastanut tosissaan mitään IKINÄ.
[/quote]
Kunnollisia harrastuksia on myös ilmaisia ja edullisia. En esim. tunne yhtäkään aikuista, joka enää pelaisi jääkiekkoa, saati että siitä olisi elannoksi kellekään. Kaikki tuntemani lukutoukkalapset sensijaan lukevat vielä aikuisenakin niin paljon kuin ehtivät ja hyvin monen ammattia kirjallisuus liippaa jollain tavalla.
Mä en saanut lapsena ponia, koska meillä ei ollut rahaa. En edes päässyt ratsastustunnille kuin muutaman kerran kuussa, koska ei ehditty viedä. Ei vanhemmat jaksaneet tulla joka ikistä meidän kuoron esitystä kuuntelemaan, enkä päässyt kerhoon, johon olisi pitänyt herätä aikaisin sunnuntaina viemään. Soittotunneille ja taidekouluun kuljin itse pyörällä kesät talvet ja sisko jo hyvin nuorena yksin bussilla tanssitunneille naapurikaupunkiin. Partiokalentereista vanhemmat sanoi, että myytte ne itse, me ei sitä teidän puolesta tehdä eikä muuten paisteta kakkuja mihinkään myyjäisiin.
Koen silti saaneeni kotoa todella paljon tukea harrastuksiini, vaikkei vanhempieni koko elämä pyörinytkään niiden ympärillä.
[/quote]
Jotenkin paheksuva kirjoitus. On harrastuksia kuten mainitsemasi (kilpa) ratsastus jossa on pakko olla mukana.
Tilanteisiin ajauduttu vaikka vanhemmat eivät alun alkaen olisi rohkaisseet enempää kalliiseen kuin halpaankaan (itse ehdotin partiota).
Mutta mutta, johonkin raha ja aika kuitenkin menee. Mitä vanhempasi touhusivat illat? Kotitöitä? Vai töitä? vai omia liikunnallisia harrastuksia? Vai katsoivat telkkaria?
Antoiko se heille enemmän kuin lasten harrastusten tukeminen?
En paheksu itse ketään ja mikä kullekin perheelle sopii.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 09:01"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 20:52"]Ei kunnollisen harrastuksen kustantaminen ole sitä, että tehdään MITÄ LAPSI HALUAA. Huomaa, ettei kukaan ketjussa ole harrastanut tosissaan mitään IKINÄ.
[/quote]
Kunnollisia harrastuksia on myös ilmaisia ja edullisia. En esim. tunne yhtäkään aikuista, joka enää pelaisi jääkiekkoa, saati että siitä olisi elannoksi kellekään. Kaikki tuntemani lukutoukkalapset sensijaan lukevat vielä aikuisenakin niin paljon kuin ehtivät ja hyvin monen ammattia kirjallisuus liippaa jollain tavalla.
Mä en saanut lapsena ponia, koska meillä ei ollut rahaa. En edes päässyt ratsastustunnille kuin muutaman kerran kuussa, koska ei ehditty viedä. Ei vanhemmat jaksaneet tulla joka ikistä meidän kuoron esitystä kuuntelemaan, enkä päässyt kerhoon, johon olisi pitänyt herätä aikaisin sunnuntaina viemään. Soittotunneille ja taidekouluun kuljin itse pyörällä kesät talvet ja sisko jo hyvin nuorena yksin bussilla tanssitunneille naapurikaupunkiin. Partiokalentereista vanhemmat sanoi, että myytte ne itse, me ei sitä teidän puolesta tehdä eikä muuten paisteta kakkuja mihinkään myyjäisiin.
Koen silti saaneeni kotoa todella paljon tukea harrastuksiini, vaikkei vanhempieni koko elämä pyörinytkään niiden ympärillä.
[/quote]
Jotenkin paheksuva kirjoitus. On harrastuksia kuten mainitsemasi (kilpa) ratsastus jossa on pakko olla mukana.
Tilanteisiin ajauduttu vaikka vanhemmat eivät alun alkaen olisi rohkaisseet enempää kalliiseen kuin halpaankaan (itse ehdotin partiota).
Mutta mutta, johonkin raha ja aika kuitenkin menee. Mitä vanhempasi touhusivat illat? Kotitöitä? Vai töitä? vai omia liikunnallisia harrastuksia? Vai katsoivat telkkaria?
Antoiko se heille enemmän kuin lasten harrastusten tukeminen?
En paheksu itse ketään ja mikä kullekin perheelle sopii.
[/quote]
Omassa lapsuudessani sama kuin tuolla aiemmin kommentoineella: vanhempani eivät olleet koskaan mukana harrastuksessani, maksoivat seuran jäsenmaksut ja varusteet, mutta eivät koskaan olleet katsomassa pelejäni, treeneihin menin kavereiden kanssa ihan itse polkupyörällä. Aloitin harrastuksen 1. luokalla.
Omat lapseni pelaavat myös ja vien heidät treeneihin ja olen katsomassa pelejä. Esikoinen 2. luokalla nyt, ovat tosin aloittaneet jo alle kouluikäisenä, joten vanhemman läsnäolo ollut pakollista.
Itselläni harrastukset (kilpatasolla) päättyivät teini-iässä, 16-17-vuotiaana, kun olisi pitänyt harjoitella aivan koko ajan. Omasta seurasta tiedän useita, jotka ovat aikuisena luoneet uran pelaamisella ja/tai valmentamisella. Aion satsata lasteni harrastuksiin (läsnäolo, maksut) siitäkin huolimatta, että todennäköisesti heistä ei tule ammattilaisia. Satsaamisella tarkoitan sitä, että maksan harrastusmaksut ja olen mukana siihen asti, kunnes itse osaavat mennä treeneihin, vapaaehtoistyötä tarvitse tehdä tietenkin, kun mukana pyörii. Ja satsaamisella tarkoitan myös sitä, että urheilusta saa ainakin hyvän kunnon, joka toivottavasti auttaa elämässä eteenpäin, sekä tajuaa sen, että työtä tarvitsee tehdä saavuttaakseen elämässä jotain.
Toisaalta, jos joku ajattelee elämässään jotenkin toisin, niin ei haittaa mua mitenkään. Ajatuksia on niin monta kuin ihmisiä maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 09:01"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 20:52"]Ei kunnollisen harrastuksen kustantaminen ole sitä, että tehdään MITÄ LAPSI HALUAA. Huomaa, ettei kukaan ketjussa ole harrastanut tosissaan mitään IKINÄ.
[/quote]
Kunnollisia harrastuksia on myös ilmaisia ja edullisia. En esim. tunne yhtäkään aikuista, joka enää pelaisi jääkiekkoa, saati että siitä olisi elannoksi kellekään. Kaikki tuntemani lukutoukkalapset sensijaan lukevat vielä aikuisenakin niin paljon kuin ehtivät ja hyvin monen ammattia kirjallisuus liippaa jollain tavalla.
Mä en saanut lapsena ponia, koska meillä ei ollut rahaa. En edes päässyt ratsastustunnille kuin muutaman kerran kuussa, koska ei ehditty viedä. Ei vanhemmat jaksaneet tulla joka ikistä meidän kuoron esitystä kuuntelemaan, enkä päässyt kerhoon, johon olisi pitänyt herätä aikaisin sunnuntaina viemään. Soittotunneille ja taidekouluun kuljin itse pyörällä kesät talvet ja sisko jo hyvin nuorena yksin bussilla tanssitunneille naapurikaupunkiin. Partiokalentereista vanhemmat sanoi, että myytte ne itse, me ei sitä teidän puolesta tehdä eikä muuten paisteta kakkuja mihinkään myyjäisiin.
Koen silti saaneeni kotoa todella paljon tukea harrastuksiini, vaikkei vanhempieni koko elämä pyörinytkään niiden ympärillä.
[/quote]
Jotenkin paheksuva kirjoitus. On harrastuksia kuten mainitsemasi (kilpa) ratsastus jossa on pakko olla mukana.
Tilanteisiin ajauduttu vaikka vanhemmat eivät alun alkaen olisi rohkaisseet enempää kalliiseen kuin halpaankaan (itse ehdotin partiota).
Mutta mutta, johonkin raha ja aika kuitenkin menee. Mitä vanhempasi touhusivat illat? Kotitöitä? Vai töitä? vai omia liikunnallisia harrastuksia? Vai katsoivat telkkaria?
Antoiko se heille enemmän kuin lasten harrastusten tukeminen?
En paheksu itse ketään ja mikä kullekin perheelle sopii.
[/quote]
Onko lapsen pakko antaa harrastaa kilparatsastusta? Tai mitä tahansa muuta lajia sellaisessa muodossa, joka vaatii paljon myös muulta perheeltä (tuo kaikkien iltojen kuluminen kuskaamiseen tai tässä tapauksessa myös hevosen hoitoon ja kaiken rahan meneminen yhden lapsen harrastukseenhan vaikuttaa hyvin paljon myös perheen muiden lasten elämään - mitä jos sen kilparatsastajan siskoa, joka itse haluaa harrastaa vain ilmaista askartelukerhoa, harmittaa kun ei ikinä pääse ulkomaille muuten kuin enintään katsomaan siskon kisoja ja melkein kaikki perheen yhteinen aika pyörii tuon harrastuksen ympärillä sen sijaan että ehdittäisiin rauhassa kotona pelailla lautapelejä illat?)
Mun vanhemmistani toinen oli vuorotöissä ja toinen opiskeli illat kokopäivätyön ohessa, lisäksi hänellä oli joitain luottamustoimia vapaaehtoistyön parissa (kuitenkin jutuissa, joiden tiedän hänen kokeneen mielekkäämmäksi kuin jonkun vessanpaperin myymisen tai myyjäiskakkujen leipomisen toisten harrastajien vanhempien ostettavaksi ja joita itsekin pidän tärkeämpinä kuin rahankeräystä länsimaalaisten keskiluokkaisten kakaroiden vapaa-ajan huvituksiin). Sitten tietysti koti- ja pihatyöt ja vanhan omakotitalon remppaaminen, telkkarin ääressä en heitä muista juuri nähneeni eikä viikosta montaa tuntia mennyt heidän ihan omiin harrastuksiinsakaan. Lisäksi meillä oli joitain perheen yhteisiä harrastuksia (kävimme esimerkiksi laskettelemassa, hiihto- ja vaellusretkillä ja uimassa sekä äidin kanssa kävin yhdessä joillain taide- ja askartelukursseilla koska se kiinnosti meitä molempia, äiti kävi myös ratsastustunneilla kanssamme, isän kanssa nikkaroimme yhdessä), nämä kuitenkin kaikki sellaisia, joihin jokainen perheestä pystyi aktiivisesti ja tasapuolisesti osallistumaan harrastajana eikä vain kuskaajana ja tukijana ja jotka miellyttivät meistä kaikkia. Esimerkiksi uimahallissa äiti ei suinkaan puljannut meidän kanssamme vesileikkejä missään lastenaltaassa vaan paahtoi kilometrin kuvat silmissä omaa rataansa.
Vanhempanihan tukivat harrastuksiani maksamalla jäsenmaksut ja ostamalla tarvittavia välineitä, vaikka ihan mitä vaan summia eivät olleetkaan harrastuksiin valmiita sijoittamaan. Ja kyllä, uskon että he kokivat saavansa tästä elämäntyylistä paljon enemmän irti kuin siitä, että olisivat illat ajelleet ympäri kyliä meitä kuskaamassa tai seisoneet viikonloput jossain kentän laidalla myymässä makkaraa. Meillä oli kuitenkin paljon harrastuksia ja joissain niistä (esim. musiikkikoulu) aktiivista kannatusyhdistystoimintaakin, joten kuskaamiseen ja vanhempaintoimintaan olisi saanut uppoamaan ihan kaiken vapaa-aikansa jos olisi kiinnostanut.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 09:01"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 20:52"]Ei kunnollisen harrastuksen kustantaminen ole sitä, että tehdään MITÄ LAPSI HALUAA. Huomaa, ettei kukaan ketjussa ole harrastanut tosissaan mitään IKINÄ.
[/quote]
Kunnollisia harrastuksia on myös ilmaisia ja edullisia. En esim. tunne yhtäkään aikuista, joka enää pelaisi jääkiekkoa, saati että siitä olisi elannoksi kellekään. Kaikki tuntemani lukutoukkalapset sensijaan lukevat vielä aikuisenakin niin paljon kuin ehtivät ja hyvin monen ammattia kirjallisuus liippaa jollain tavalla.
Mä en saanut lapsena ponia, koska meillä ei ollut rahaa. En edes päässyt ratsastustunnille kuin muutaman kerran kuussa, koska ei ehditty viedä. Ei vanhemmat jaksaneet tulla joka ikistä meidän kuoron esitystä kuuntelemaan, enkä päässyt kerhoon, johon olisi pitänyt herätä aikaisin sunnuntaina viemään. Soittotunneille ja taidekouluun kuljin itse pyörällä kesät talvet ja sisko jo hyvin nuorena yksin bussilla tanssitunneille naapurikaupunkiin. Partiokalentereista vanhemmat sanoi, että myytte ne itse, me ei sitä teidän puolesta tehdä eikä muuten paisteta kakkuja mihinkään myyjäisiin.
Koen silti saaneeni kotoa todella paljon tukea harrastuksiini, vaikkei vanhempieni koko elämä pyörinytkään niiden ympärillä.
[/quote]
Jotenkin paheksuva kirjoitus. On harrastuksia kuten mainitsemasi (kilpa) ratsastus jossa on pakko olla mukana.
Tilanteisiin ajauduttu vaikka vanhemmat eivät alun alkaen olisi rohkaisseet enempää kalliiseen kuin halpaankaan (itse ehdotin partiota).
Mutta mutta, johonkin raha ja aika kuitenkin menee. Mitä vanhempasi touhusivat illat? Kotitöitä? Vai töitä? vai omia liikunnallisia harrastuksia? Vai katsoivat telkkaria?
Antoiko se heille enemmän kuin lasten harrastusten tukeminen?
En paheksu itse ketään ja mikä kullekin perheelle sopii.
[/quote]
Onko lapsen pakko antaa harrastaa kilparatsastusta? Tai mitä tahansa muuta lajia sellaisessa muodossa, joka vaatii paljon myös muulta perheeltä (tuo kaikkien iltojen kuluminen kuskaamiseen tai tässä tapauksessa myös hevosen hoitoon ja kaiken rahan meneminen yhden lapsen harrastukseenhan vaikuttaa hyvin paljon myös perheen muiden lasten elämään - mitä jos sen kilparatsastajan siskoa, joka itse haluaa harrastaa vain ilmaista askartelukerhoa, harmittaa kun ei ikinä pääse ulkomaille muuten kuin enintään katsomaan siskon kisoja ja melkein kaikki perheen yhteinen aika pyörii tuon harrastuksen ympärillä sen sijaan että ehdittäisiin rauhassa kotona pelailla lautapelejä illat?)
Mun vanhemmistani toinen oli vuorotöissä ja toinen opiskeli illat kokopäivätyön ohessa, lisäksi hänellä oli joitain luottamustoimia vapaaehtoistyön parissa (kuitenkin jutuissa, joiden tiedän hänen kokeneen mielekkäämmäksi kuin jonkun vessanpaperin myymisen tai myyjäiskakkujen leipomisen toisten harrastajien vanhempien ostettavaksi ja joita itsekin pidän tärkeämpinä kuin rahankeräystä länsimaalaisten keskiluokkaisten kakaroiden vapaa-ajan huvituksiin). Sitten tietysti koti- ja pihatyöt ja vanhan omakotitalon remppaaminen, telkkarin ääressä en heitä muista juuri nähneeni eikä viikosta montaa tuntia mennyt heidän ihan omiin harrastuksiinsakaan. Lisäksi meillä oli joitain perheen yhteisiä harrastuksia (kävimme esimerkiksi laskettelemassa, hiihto- ja vaellusretkillä ja uimassa sekä äidin kanssa kävin yhdessä joillain taide- ja askartelukursseilla koska se kiinnosti meitä molempia, äiti kävi myös ratsastustunneilla kanssamme, isän kanssa nikkaroimme yhdessä), nämä kuitenkin kaikki sellaisia, joihin jokainen perheestä pystyi aktiivisesti ja tasapuolisesti osallistumaan harrastajana eikä vain kuskaajana ja tukijana ja jotka miellyttivät meistä kaikkia. Esimerkiksi uimahallissa äiti ei suinkaan puljannut meidän kanssamme vesileikkejä missään lastenaltaassa vaan paahtoi kilometrin kuvat silmissä omaa rataansa.
Vanhempanihan tukivat harrastuksiani maksamalla jäsenmaksut ja ostamalla tarvittavia välineitä, vaikka ihan mitä vaan summia eivät olleetkaan harrastuksiin valmiita sijoittamaan. Ja kyllä, uskon että he kokivat saavansa tästä elämäntyylistä paljon enemmän irti kuin siitä, että olisivat illat ajelleet ympäri kyliä meitä kuskaamassa tai seisoneet viikonloput jossain kentän laidalla myymässä makkaraa. Meillä oli kuitenkin paljon harrastuksia ja joissain niistä (esim. musiikkikoulu) aktiivista kannatusyhdistystoimintaakin, joten kuskaamiseen ja vanhempaintoimintaan olisi saanut uppoamaan ihan kaiken vapaa-aikansa jos olisi kiinnostanut.
[/quote]
Ymmärrän täydellisen hyvin mitä tarkoitat vaikutuksilla, joita on vanhempien tukemisella perheen muiden lasten kannalta.
Entä jos lapsi on/olisi lahjakas, kaikkien mielestä, tyyliä, ensimmäiset kisat 2 tuntia takana harrastusta, voitto? Omaa motivaation, kiinnostuksen, ahkeruuden, kunnianhimon, täydelliset fyysiset ominaisuudet, täydelliset henkiset ominaisuudet juuri valitsemaansa lajiin?
Voitko kuvitella kompromisseja jossa perheen muut yritetään huomioida vai onko edelleen mielestäsi paha asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta, noita perhevaellusretkiä aika harvat perheet tekevät enää kun lapset isompia, oli harrastuksia tai ei. Pienenä lapset lähtevät kyllä.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 08:36"]
Täälläpäin voi halvalla harrastaa juuri muskaria ja temppukoulua,uimakoulua,luistelukoulua,yleisurheilua,kokkikerhoa,teatterikerhoa yms en tajua miksi tuollaiset halvat harrastamiset eivät muka riittäisi? ap
[/quote]
Uimakoulu ja luistelukoulu ainakin Espoossa maksaa n 150/4kk, ei minusta kovin halpa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä67:
Ja tyyli on edelleen negatiivinen ja paheksuva.
Mikä on parempi vapaaehtoistyö kuin tukea nuoria ?
Ulkoiluttaa länsimaisia vanhuksia, jotka hekin elävät erilaista elämää kuin kolmansien maiden ja ero kehitysmaan vanhukseen on vielä paljon suurempi, kuin länsimaisen lapsen ja kehitysmaanlapsen, jos mietitään rahallisia investointeja, terveydenhuoltomenoja.
Kunnan luottamustehtävät?
Ovatko nämä mielekkäämpiä?
Mielenkiintoisia puheenvuoroja.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 11:39"]
vielä67:
Ja tyyli on edelleen negatiivinen ja paheksuva.
Mikä on parempi vapaaehtoistyö kuin tukea nuoria ?
Ulkoiluttaa länsimaisia vanhuksia, jotka hekin elävät erilaista elämää kuin kolmansien maiden ja ero kehitysmaan vanhukseen on vielä paljon suurempi, kuin länsimaisen lapsen ja kehitysmaanlapsen, jos mietitään rahallisia investointeja, terveydenhuoltomenoja.
Kunnan luottamustehtävät?
Ovatko nämä mielekkäämpiä?
Mielenkiintoisia puheenvuoroja.
[/quote]
Äitini vapaaehtoistyö liittyi kyllä osaksi nuorten tukemiseen, mutta nämä nuoret olivat oikeasti heikko-osaisia. Avustuskohteista muistan nyt lukutaitokampanjoja kehitysmaiden tytöille, kampanjan maamiinojen kieltämiseksi, jossa kerättiin tukea miinojen vammauttamille lapsille sekä jonkun kampanjan, jossa kerättiin rahaa suomalaisten syrjäytyneiden nuorten auttamiseksi.
Kyllä hänen aikaansa vei myös suvun vanhusten hoito, vaikkei varsinaisesti vapaaehtoistyötä vanhusten parissa muuten tehnytkään. Joo, minusta on tärkeämpää että mummoni pääsee lääkäriin tai edes kerran viikossa ulkoilemaan kuin se, että minä saan autokyydin treeneihin ja jonkun katsomaan vierestä, kun harrastan.
Mielestäni kyllä kaikki näistä ovat tärkeämpiä asioita kuin tukea sitä, että muutenkin hyvinvoiva ja onnellinen lapsi, jolla on kaikki asiat hyvin, saisi harrastaa juuri jotain tiettyä todella kallista juttua (vaikka muitakin kivoja harrastusmahdollisuuksia olisi hänen saatavillaan pilvin pimein).
Kyllä minusta jokaiselle lapselle täytyy antaa mahdollisuus harrastaa jotain mieleistänsä asiaa (että saisi valita itse niistä halvoista kerhoista vaikka mitä paikkakunnalla on, jos muuhun ei ole mahdollisuuksia). Mutta se harrastus pitäisi olla kuitenkin lapsen harrastus, ei koko perheen (elleivät vanhemmat ihan oikeasti koe, että mielekkäin tapa viettää vapaa-aikaa on se talkootoiminta ja kuskaaminen). Minusta on jotenkin aika pimeää, että lapsen ajanvietteeseen käytetään joissain perheissä enemmän rahaa kuin vuokraan ja ruokaan ja pidetään vielä ihan itsestäänselvänä, että kaikkien pitäisi olla valmiita tähän. Ei sillä ole minusta mitään väliä, miten lahjakas lapsi olisi tässä jutussa. Kyse on kuitenkin vain harrastuksesta. Mulle on tärkeämpää, että meillä on kiireetöntä, aikataulutonta aikaa koko perheen kesken kuin se, jääkö Suomelta mahdollisesti joskus tulevaisuudessa yksi olympiakulta saamatta, kun en ottanut osa-aikatyötä kokopäivätyön päälle rahoittaakseni lapsen harrastuksen ja viettänyt suunnilleen kaikkea jäljelle jäävää aikaa sen parissa.