Toivottavasti osaan kasvattaa lapseni niin hyvin,

Omalla kohdallani suurin itsenäistymisen vaihe tuli, kun muutin asumaan opiskeluiden alkaessa kahden miehen kanssa kolmioon.Toinen oli heistä tuttu ala-asteelta asti ja toiseen tutustuin vasta silloin, kemiat kohtasi onneksi hyvin ja se oli oikein mukava 1,5v asumissysteemi :)

En ollut mikään pirttihirmu, mutta kyllä siinä kerkesi huomaamaan monia asioita, joissa miehet ja naiset ajattelevat eri tavalla.

Nyt seurustelen 23 v. ensimmäistä kertaa ja eipä jännitä joskus tulevaisuudessa miehen kanssa yhteenmuutto kun on selvinnyt jo kahdesta! :D Uskon kyllä, että on hyvä osata asua ja ajatella itsenäisesti ennenkuin muuttaa avoliittoon.

Niin? Ja miksi sen ensimmäisen asuinkumppanin pitäisi olla lopullinen? Hyvähän se on kokeilla eri kumppaneita että löytyy se sopiva.

Heh, meidän perheessä ja itseasissa koko suvussa kaikki ovat opiskelleet ahkerasti ja matkustelleet nuorempana ja muutenkin olleet menevää sortti. Omat vanhemmat erityisesti tällaisia. Sitten he kasvattivat minut ja olettivat että olisin ehkä nähnyt maailmaa ja ihmisiä ennen paikalleen asettumista. No, 19 vuotiaana aloitin seurustelemaan ja 3 lasta oli saatu ennen kuin täytin 25. Voi olla että tämä meidän suhde on tuhoon tuomittu, mutta ikää on jo 37 ja edelleen menee hyvin saman miehen kanssa ;)